Pia Valkonen

Vetoketjuovet voi käyttää uudelleen

Ja miksi imuroidessa tulee käyttää viiltosuojakäsineitä

ke 13.1.2016

On näköjään mahdollista oppia asioita yli 50-vuotiaana. Olen tähän asti hajamielisesti maksanut rautakaupan laskuja, joissa on viiltosuojakäsineitä. Olen ajatellut, että ihan hienoa semmoinen innovaatio. Sillä tavalla ohimennen ja mekanistisesti.

Tänään raksatyömaalla opin myös sen, että viheliäisimmällekin matalan tuottavuuden apulaisimurin pitäjälle pitää hankkia viiltosuojakäsineitä, sillä Matilla lipsahti saha minun sormilleni, kun pidin imurin suulaketta siinä aviomiehen sahatessa välikattoa. Onneksi tuli vain naarmu, mutta käsineet menivät sen jälkeen nopsasti käteen.

Toinen asia, josta kiitin kädet kyynärpäitä myöten ristissä, on se, että paikkakunnalla on rautakauppa. Sain Rautiastamme niin hyvää palvelua työhousuasiassa, että liitelin loppupäivän housuissa, jotka olivat vähän jäykät, mutta niissä oli mukavasti taskuja. Toisen mallinkin ostin ja arvelen, että ne eivät ole niin änkyrät, mutta niissä oli ihan liikaa taskuja. Taskuja pitää olla, mutta sopivassa määrin.

Vaikka puin iltapäiväksi työhousut, jossa oli sopivasti taskuja, huomasin hukanneeni vähäksi aikaa molemmat puhelimeni. Taskuihin.

Vetskarillisista suojaovista muistan murisseeni viime keväänä, että ovatpahan sikakalliita. Niinpä teippasin kaksi kappaletta niitä tarkkaan ja harkiten, jotta ne voidaan käyttää rempan muissa kämpissä uudelleen. Tosin toisen kiinnitimme liian ylös ja huomasin, että minä en pysty ylimmäisestä nurkasta sitä avaamaan tai avaamaan ylimmäiseen nurkkaan asti.

Muutenkin kaikki raksalla on tehty toisen mittasuhteen kehoille. Työhousuissa isomahaisena ja lyhytjalkaisena näytän savijalkaiselta, leveälahkeiselta elefantilta, jolla on lahkeita kääritty ainakin viiden metrin rullalle ja kuomukärryn kuomu nousi ylös jonnekin taivaallisiin korkeuksiin minun jäädessä pomppimaan typerän näköisenä viereen, jotta saisin kuomun kiinni - koko päivän puhalsi sellainen puhuri, että pelkäsin kuomun nostavan koko hökötyksen ilmaan.

Muutaman kuukauden käytännön työn jälkeen talous-hallintohommat tuntuvat varmaankin sitten "ihan kivoilta". Nyt särkee jopa sormen kynsiä. Huomenna pakotan Matin pitämään kahvitauot, sillä minun verensokerini tarvitsee ruisleipäpalan kello 9 ja kello 14. Ruokailemaan lähdemme kuin oikeat työläiset - kello 11. Se on minulle uutta. Toimituksessakin sisällä ollessa puputin jotain mysliä jogurtin kanssa tietokoneen ruutua tuijottaen.

Siinä kylvettiin nykyisen ylipainoni siemenet.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi