Joulukiista

ke 23.12.2015

Poltin porkkanalaatikon porkkanat kiinni kattilan pohjaan. Meneillään oli liian monta laatikkoa yhtä aikaa. Matti tosin arveli, että roikuin netissä. En roikkunut. Enkä edes koettanut lukea Hannu Simolan Koulutusihmeen paradokseja yhtä aikaa joululaatikoiden teon kanssa.

Koulutussosiologi Simolan esseet alkoivat kiinnostaa, kun kuulin Ylestä hänen haastattelunsa. Ehkä teroitin korvani Simolalle siksikin, kun Mäntykankaan koulun apulaisrehtori innoissaan Marian koulupalaverissa esitteli uutta opetussuunnitelmaa. Minä olin vähän epäileväinen. Tuleekohan kaikki tarvittavat asiat nyt hienolla läpäisyopetusteknologialla käytyä oppilaiden kanssa?

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet löytyisivät kyllä netistä. Se olisi 473 sivuinen dokumentti. Pitää vilkaista.

Hyppäsin heti tietysti äidinkielen kohtaan. Esimerkiksi tämä on hyvä kohta: "Oppilaita ohjataan tiedostamaan sekä omaa että muiden kielellisten ja kulttuuristen identiteettien monikerroksisuutta." Ja tämä: "Äidinkielen ja kirjallisuuden opetus vastaa yhteistyössä muiden oppiaineiden ja kotien kanssa oppilaiden kielikasvatuksesta ja auttaa heitä rakentamaan kielellistä ja kulttuurista identiteettiä monikulttuurisessa ja medioituneessa yhteiskunnassa."

Maria kirjoittaa nyt innolla blogiinsa merkintää isästään. Ei sen väliä, vaikka taivutti sanan munkkeja väärin tai blogissa on edelleen ortodoksi munkkien. Yhdys sana virhe.

Maria katsoi Leonidista tehdyn dokumentin ties monenteen kertaan ja miettii juuri nyt sitä, mitä tarkoittaa, että on syntymäortoksi ja mitä on kantaa geeneissään Venäjän kirkon tuhatvuotista perintöä. Pitää iltahommilla ottaa puheeksi, että ei heidän biologinen isänsä mikään änkyräortodoksi ollut - pikemminkin sekoitus zeniä, Oshoa ja New Agea, kuten monella muullakin Pietarin underground-piirien hipillä Konevitsan luostarissa.

Asiat ovat monisyisiä ja monimutkaisia, kuten Hannu Simola kirjoitti esseissään. Jos pyritään johonkin suuntaan, lopputulos saattaa olla vähän sinne päin ja loppujen lopuksi jotain aivan muuta. Vähän niin kuin nämä minun joululaatikkoni. Piti tehdä laatikot alusta loppuun asti itse yhteistyössä Matin kanssa: kuoriminen, keittäminen, survominen.

Mies juuttui ensin koiran kanssa metsään ja sitten Tokmannille etsimään hautakynttilöitä. Sielä komensin miehen takaisin K-marketiin hakemaan valmista porkkanasurvosta. Kattilanpohjaan liimautuneet porkkanat oliva ottaneet jo savustetun maun enkä ole varma siitä, voiko porkkanalaatikko olla lämminsavustettua.

On vain myönnyttävä siihen, että Matti on jouluna omimmillaan kuljettajana ja hankkijana. Tulihan meille perinteinen joulukiista, mutta oikeastaan se oli vain sitä tuttua. Matti mäkättää, että vihaa joulua ja samanlaiset kiksit saisi kyllä vaikka vetäisi parit diapamit.

Minä dramatisoin, että sinä se haluat pilata lasten viattoman ilon. Ja pitäähän sitä tosiaan stressata, jotta joulupäivänä voisi vetää lonkkaa ja olla jo lopen kyllästynyt jouluruokiin. Minulla on tapaninpäiväksi varattuna ainekset Vihreän Langan papujuttuun, johon tulee aurinkokuivattuja tomaatteja.

Uskovaiset sekarotuiset lapseni

Oli hauskaa kuunnella, kun Maria tuli keittiöön kesken minun joulukokkauksien ja sanoi, että uskoo kyllä, mutta omalla tavallaan. Ettei hänellä ole uskolleen oikein sanoja. Sanoin, että näin on hyvä. Niinhän se loppujen lopuksi on. Sanat koettavat tavoittaa jotain sellaista, mistä oikeastaan ei voi edes puhua.

Mäntykankaan koulun joulujuhlan juonto oli jo sinänsä monikulttuurinen. Maria, venäläinen oppilas, oli japanilaistyyppinen revontuli ja sympaattinen sekä reipas afrikkalaispoika alakoulun puolelta hänen juontajaparinsa. Kaukana ovat ne ajat, jolloin puoliksi afrikkalaiselle kuopiolaistytölle sanottiin koulussa, että ei hän voi olla Lucia eikä Lucia-kulkueessa, kun hänen hiuksensa ovat tummanruskeat ja käkkärät.

Annan onnettomuus paloina

Se, että Osuuspankki sulki konttorinsa Lapinlahdella, tarkoittaa nyt sitä, että pankkiasiat hoidetaan Iisalmessa. Annalle tilin avaaminen kesti kaksi päivää ja vaati kaksi matkaa Iisalmeen. Melkein tekisi mieli vaihtaa tilit Lapinlahden paikallispankkiin. Ihan periaatteen vuoksi. Onneksi sentään Lähivakuutus on Lapinlahdella, vaikka jokin ihme Lähitapiola vakuutusfirmamme tätä nykyä on.

Lähitapiolan tädit tuntevat asiakkaansa, joten Annan oli helppoa tänään käydä Matin kanssa tekemässä liikenneonnettomuuden vahinkoilmoitus. Ambulanssissa Annan urheilukamppeet jouduttiin leikkaamaan päältä ja korvakorut putosivat jo törmäyksessä. Outoja yksityiskohtia sitä koko ajan pohtii.

On sellainen suru - ei se ole huono omatunto - vaan suru, että en ollut paikalla, kun onnettomuus sattui. Taiye Selasien kirjassa Ghana ikuisesti äiti Fola tuntee jokaisen lapsensa eri kohdassa kehoa. Fola on nigerialainen ja lasten isä on Ghanasta. Perhe asui USA:ssa, kunnes hajosi eri puolille maailmaa.

"Surua, kireyttä, poissaoloa, ahdistusta - mutta he ovat kunnossa, sellaisina kuin hän heidät synnytti; ovat elossa vaikkakaan eivät hyvinvoivia, ovat maailmassa, kaloja vedessä, siinä kunnossa, jossa hän heidät tänne saattoi (hengittävinä ja taistelevina), ja se riittää. Ehkä ei muille, Fola ajattelee, ehkä ei muille äideille, jotka rukoilevat jälkikasvulleen suurta omaisuutta ja mainetta, eeppisiä rakkaustarinoita ja iloa (todennäköisesti paremmat äidit: pienet säteilevästi hymyilevät, tehokkaat tila-autoäidit), mutta tarpeeksi hänelle joka tappaisi, silpoisi ja kuolisi jokaisen lapsensa puolesta, mutta joka tietää, että tahdolla kuolla on rajansa." (Taiye Selasi Ghana ikuisesti s. 130)

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi