Seppo Konttisen Suoran lähetyksen
luin illalla yhdeltä istumalta

Sibelius, Shirshina, Hudilainen, Sorjoinen, Valkoinen ja Minna Canth

ke 9.12.2015

Eilen illalla lukaista ahmaisin Seppo Konttisen Suoran lähetyksen. Olipa se, huhhuh, ja olipa hyvä, että kesällä olin lukaissut Mikael Jungnerin omaelämäkerrallisen kirjan Outolintu. Ei minulla paljoa ollut sanottavaa Jungnerin Outolinnusta. Joitain tahattomasti koomisia kohtia voisin blogiini siitä joskus poimia.

Esimerkiksi kuvaus demarinuorten orgioista. Jungner ei niihin osallistunut. Mutta ajatelkaapa - demarinuoret ja orgiat. Jo pelkästään ajatus demarinuorista (keski-ikä 65 ehkä?) ja sitten orgiat. Uh.

Seppo Konttisen Suoran lähetyksen minulle survaisi kahvipussikassiin Jurtta-Subcomandante Marcos. Eilen oli pakko edetä ainakin niin pitkälle, että tulisi joku meidän toimittajatutkintolaisista vastaan. Heikki Ali-Hokka tuli sivulla 141. Konttinen ihmettelee, miksi Ylen taloustoimittaja Ali-Hokka  on ottanut Ulpu Iivarin Aamu-TV:seen selvittämään viikoittain, miten Euroopan talouskriisi ratkaistaan.

"Iivarin aivoituksista ei ajatteleva ihminen saa helposti tolkkua. Juoruilu, vehkeily ja puhuminen kuuluvat entisen kansanedustajan, europarlamentaarikon ja toimittajan osaamiseen. Vasemman laidan toverit jaksavat muistuttaa Iivarin urotöistä, joita ei ole montaa." (Seppo Konttinen Suora lähetys s. 141)

Kohdassa vasemman laidan toverit Konttinen haksahtaa. Muitakin kohtia oli, jossa käy ilmi, että Konttisella on melkein yhtä surkea nykyvasemmiston lukukyky kuin taannoin Hesarilla. Ensimmäisen kerran harkitsin Hesarin tilaukseni päättämistä, kun eduskuntavaalien alla 2011 Hesarin poliittiset arvioijat arvioivat vassuli Anne Kylmäkkö-Huotarin puolueen nousevaksi tähdeksi. Ja toisen kerran, kun pääkirjoittaja Juha Akkanen kirjoitti Erkki-setä Virtasen olleen entinen taistolainen. Minä olin sitä mieltä, että jos Erkki Virtanen on entinen taistolainen, minä olen entinen Ylä-Savon neito.

Jotain rajaa siinäkin, ketä taistolaisten arvoisaan joukkoon otetaan. Ei minulla mitään taistolaisallergiaa ole. Erkki Virtas-allergia kylläkin ja hirmu paha, ihan valtaisa.

Vasemman laidan toverit eivät taatusti esittele Ulpu Iivarin urotekoja - paitsi ehkä "urotekoja". Oikean laidan demaritoverit  Ulpukkaisen urotekoja vielä ikävöivät. Ulpu Iivari yhdistyy ainakin minun, vasemman äärilaidan toverin, mielessä demareiden vastenmielisimpään aattellisuuden alennustilaan.

Olen minä Iivarin pannut merkille sekä Ylellä aamuaikaan ja lokakuussa Eevan haastattelussa. Ovatkohan nyt tiedotusvälineet yhteistuumin tekemässä Iivarille come backia? Voi kaamea paikka. Minä jo luulin, että demarit ovat muuttumassa takaisin demareiksi ja olin jo aivan varma siitä, että vassuliitto menettää pikku hiljaa merkityksensä sosiaalidemokraattis-reformistisen politiikan vaatimuksissan. Laivaa ei näköjään käänny äkkivauhtia, kuten Antti Rinne (sdp pj.) jossain Kiteen Punikin uuden mussun sam izdat -youtube -nauhoituksessa sanoo.

Muistaakseni se oli tässä:

https://www.youtube.com/watch?v=verCQpVJm6A

Paljon on vielä vassukkaliitollakin tehtävää, jos käy niin, että Ulpu Iivarin kaltaiset uusliberaalidemari-dinosaurukset kaivautuvat haudoistaan.

Seppo Konttinen päättää kirjansa ihmettelyyn siitä, mikä A+-talousohjelma oikein on - ohjelma, jossa toimittajan viikottain nuolevat päättäjiä. A+ ei Konttisen mielestä ansaitse tulla luokitelluksi edes talousohjelmaksi. Suora lähetys on kirjoitettu jo vuonna 2012 ja nyt herran vuonna 2015 en enää tiedä, mitä "talousohjelmia" Ylellä on. Eivät itse asiassa moiset perseennuolijaiset voisi vähempää kiinnostaa.

Kopioin itselleni arkistoon Konttisen kirjan luvun Historiallinen digisekoilu pari ensimmäistä sivua (s. 102-103). Siinä Konttinen kertoo selvin ja suorin sanoin, että Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen teot jäävät Suomen taloushistoriaan uusliberalismin ideologian läpimurtona:

"Konsensushallituksen saavutuksiin kuului valtionyhtiöiden myynti, hyvinvointivaltion alasajo ja tuloerojen kasvattaminen. Yhteisymmärryksessä päätettiin luopua kansallisvaluutta markasta. Verotusta kevennettiin ja kevennettiin. Kilpailukyvystä ja sääntelyn purkamisesta tuli talouspolitiikan luonnonlaki."

Koska Seppo Konttinen ei missään nimessä ole vasemmistolainen, kuunnelkaa edes häntä, kun me äärilaidan vasemmistolaiset saamme tästä asiasta huutaa äänemme käheiksi. Meitä ei kuunnella ihan vain sen takia, että olemme vasemmistolaisia. Jopa jotkut persutyhmeliinitkin tajuavat, että uusliberalismi on totisinta totta, se on ajateltu ja hienosti muotoiltu hirviömäinen ideologia.

Konttisen kirja kertoo Yleisradion jatkuvista "uudistuksista". Ihmisiä kustiin silmään ihan sumeilematta uusliberaalilla paskakielellä. Ensin tuli vanhanaikaisia potkuja pääasiassa yli viisikymppisille toimittajille, jotka sitten haastoivat työnantajansa oikeuteen. Koska oikeus oli työntekijöiden puolella, Yle joutui korvauksien lisäksi ikävään julkisuuteen. Sen jälkeen Yle alkoi maksaa itseään irti hankalimmista, vanhimmista ja ilmeisesti myös rumimmista toimittajista.

Eihän sitä nyt voi rumana radiojuttujakaan tehdä.

Konttinen listaa, että Yleisradion saneerausohjelmista työntyi esille toinen toistaan merkityksettömämpiä verbejä: kehitetään je sen sellaista shittiä. Ilmaus kiinnitetään huomiota oli ehdottomasti konkreettisin. Kohta olivat Ylen osaamissiilot niin sekaisin, että jotain ohjelmaideaa pyöritettiin puolisen vuotta eri osaamispäälliköiden työpöydällä ja lopputulema on se, että juttua ei liian kalliina voi tehdä.

No, tämän me televisionkatsojat ja radionkuuntelijat olemme huomanneet. Ja vasemmistolaisille saa vittuilla joka poliittisen ajankohtaisohjelman käänteessä. Senkin olemme esimerkiksi A-studiosta - onkohan semmoista enää edes - huomanneet.

Sorjoiset ja Valkoiset

Näin kirjoitin tänä aamuna Ärräpäät-sähköpostilistalle:

"MIELENKIINTOISTA, MIELENKIINTOISTA, ARVOISAT HERRAT! Ja minä jäin miettimään, onko Galina Shirshinan sukunimi johdettu sanasta Shir, lakeus, mikäs se sitten olisi Laajamaako? Galina Laajamaa? Onko tää toinen Karjalan pomo Laiha, sanasta Hudoi, Hudoi tarkoittaa ilmeisesti alunperin myös huonoa, sillä komparatiivi kuuluu Huzhe, mutta nominatiivi on plohoi. Hudilainen olisi tämän ajatuksen mukaan sitten Laihanen. Tai Huononen. Heppoinen?
 
Alkuperäinen sukunimeni Sorjonen tulee sanasta Sorjo ja ensimmäiset meikäläiset Etelä-Savossa olivat Sorjoisia. Varmaan Matin sukulaiset Laukaalla olivat ihan Valkoisia. Tulivat nämä morfeemit mieleen, kun eilen oltiin Jurtta-Aaro Heikkisen kanssa kahden lukupiirin jälkeen keskustelussa sellaisen sonkajärveläisen älykköaarteen kanssa. Phuimme kokonaisen TUNNIN kielestä, kirjallisuudesta sekä juuri noista morfeemeista.
 
Morfeemi on pienin sanassa ilmenevä kokonaisuus, ehkä vain pelkkä tavunen, jolla on oma itsenäinen merkityksensä. Kun opiskelin slaavilaista filologiaa, rakastuin morfeemeihin. Niin pieniä ja niin pontevia mokomat. Minussa tosiaan elää pieni teknokraatti, kielen insinööri.
 
Olin siis eilen Markku Suokonaution kirjallisuuspiirissä sen edellä mainitsemani Jurtta-Aaro Heikkisen kanssa ensin Sukevalla ja sitten Sonkajärvellä. Sukevalla oli teemana Sibelius ja Enni Mustosen kirjan Lapsenpiika välityksellä.  Lapsenpiika kertoo Sibeliusten taloudenhoitajattaresta Ida Erikssonista tai fiktiivinen hahmohan se Ida Eriksson on, mutta kuulema totuudenmukaisen oloinen ja uskottava. Mielenkiintoinen näkökulma Sibeliusten perheeseen. Paitsi, että kumpikaan meistä ei ollut lukenut Lapsenpiikaa. Kuunneltiin vain ja mietittiin Sibeliuksen yhteyksiä natsi-Saksaan. Lisäksi mietimme sitä, oliko Sibelius viaton kansallisromantikko vai nationalisti ja oliko hänen 1900-luvun alun, kiihkeimmän luomiskautensa, ajattelussaan ehkä fasistisia piirteitä.
 
Voiko musiikki olla fasistista? Onko mahtipontisuus fasistista? Onko Sibeliuksen musiikki mahtipontista? Onko Finlandia kuitenkaan edes mahtipontinen, kun Markku Suokonautio kertoi, että säveltä lauletaan virtenä englanninkielisin sanoin Be still, my soul? Vai olemmeko vain oppineet, että se on mahtipontinen?
 
Eihän yksittäinen sävellys voi sinänsä olla fasistinen? Eikö se vain ole opittua, että pitää alkaa itkeä heti, kun vanhassa Edvin Laineen Tuntemattoman elokuvassa sotilaat kovan taistelun jälkeen kaivautuvat rikkipommitetusta kannokosta ja alkavat soida Finlandian sävelet?
 
Sonkajärvellä kirjallisuuspiirin aiheena oli Minna Maijalan väitöskirjaan perustuva Hellä, herkkä, hehkuvainen Minna Canth. Mutta Sibelius varasti huomiomme sielläkin. Ei se mitään. Minna Canth-kirjan ehtii hyvin lukemaan tammikuussa Sukevan kirjallisuuspiiriin – se minua oikeasti kiinnostaa – ja Sibeliuksen yhteyksistä natsi-Saksaan ehtii ottaa selvää saman päivän iltapäivään mennessä, jolloin emme taaskaan ole Jurtta-Aaron kanssa Lapsenpiikaa lukemaan. Mutta nyt luen loppuun Antti Vihisen esseet Musiikkia ja politiikkaa. Siinä on Vihisen vastauksia Sibeliuksen oletetusta fasismista Theodor Adornolle. Adorno tulkitsi Sibeliusta väärässä kontekstissa tavallaan. Sibeliuksen paras aika säveltäjänä osui Suomen sortovuosiin, joten onko Sibelius itse siinä syypää, jos hänen töitään ihannoivat natsi-Saksan johtajat????
 
Emmätiä, mutta mietin asiaa seuraavan kuukauden.
 
Pia"

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi