Syrjälän parempi päivä

pe 13.11.2015

Olen ylpeä Lapinlahden vammaisneuvostosta. Varpaisjärvellä meillä on Rusasen Mirja, joka on valmis taistelemaan esteettömyyden puolesta. Hän on vaatimuksillaan saanut Varpaisjärven Siwa-postiin luiskan, joka tosin ei vieläkään ole optimaalinen, mutta kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Matti ja Liisa -lehtikin sai aikaiseksi tehdä Mirjasta juttua. Eihän siihen tarvittu kuin sähköpostin lähettämistä. Kaksi puhelinsoittoa ja sitten vielä puhelinpuhuttelu jutun julkaisemiseksi. Kylläpä paikallislehti nykyisellään palvelee. Varpaisjärvellä ollaan tyytymättömiä siihen, miten vähän juttuja sieltä tätä nykyä on.

Vammaisneuvoston porukka on ihan parasta, mitä voi olla. Porukan puheenjohtajana on ilo olla. Neuvoston jäsenet ovat aktiivisia, itsetietoisia ja määrätietoisia eikä koskaan ole tuntunut siltä niin kuin perinteisessä poliittisessa toiminnassa, että vetää perässään kivirekeä.

Tikkisen Hannele on löytänyt koko maailman facebookin, netin ja sähköpostin avulla. Hän tsättäilee kuin nettinatiivi turkkilaisten sukulaistensa kanssa turkiksi, saa joka päivä päivän kuvan pienestä turkkilais-suomalaisesta prinsessasta Urla Miiasta, jonka isä oli vähän aikaa sitten Tom Kankkosen kanssa Ylen aamutelkkarissa kommentoimassa Turkin vaaleja ja on yhteydessä brasiliaisten sukulaistensa tuttavapiiriin.

Minä olen saanut kunnian olla Urla Miian varaisotäti. Tallennan pienen ruskeasilmäisen kahvipavun valokuvia ison tietokoneen kovalevylle ja otan vielä muistilaatikkoon niistä varakopiot. Sain myös taittaa Hannele-isotätin kirjeen Urla Miialle. Siihen oli tallennettu Tikkisen kolmen siskon historiaa.

On ollut mukava tutustua Hannelen völityksellä hänen kahteen erikoiseen siskoonsa. Nyt Nilsiän nuoressa lapsiperheessä riehuu vesirokko.