Ei saa tulla monopolia tai duopolia...
... sanoi Sipilä... jahas... nojoo....
Mutta kaiken takana lymyää TiSa!
ke 11.11.2015
Pääministeri Juha Sipilä (kokkepu) on sanonut julkisten palvelujen avaamisesta yksityisille markkinoille seuraavaa:
"– Ääripään kauhuskenaario on, että syntyisi yksityinen monopoli tai duopoli, joka käytännössä jakaisi markkinat ja vielä niin, että veroja ei makseta Suomeen. Viimeiset kahdeksan tuntia keskustelimme sote-neuvotteluissa siitä, että näin ei saa järjestelmässä käydä, Sipilä kertoo.
Duopolilla pääministeri tarkoittaa tilannetta, jossa kaksi isoa palveluiden tuottajaa jakaa jonkin sote-alueen palvelut keskenään.
Jos tuottajat olisivat kansainvälisiä pörssiyrityksiä, ne saattaisivat sysätä verosuunnittelun tuomalla kilpailuedulla ja hinnoitteluvoimallaan paikalliset pienyrittäjät pois sote-markkinoilta."
Hienoa, että asia tiedostetaan nyt Suomessa korkealla taholla. Hienoa, sillä esimerkiksi jo EU:n Lissabonin sopimuksessa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut on jätetty eurooppalaisen kilpailutuksen ulkopuolelle.
Mutta.
Tämänpäiväinen puhelinkeskustelu, joka katkesi koko ajan jostain syystä, avasi silmäni. Meillehän uitetaan koko ajan TiSA-sopimusta (Trade in Service). TiSA on itse asiassa pelottavampi kauppasopimus kuin TTIP, sillä TiSA-sopimuksen tavoitteena on sääntelyn vähentäminen ja palvelukaupan yksityistäminen. Siihen sisältyvän Ratchet-lausekkeen mukaan kerran yksityistettyä palvelua ei voida ottaa uudelleen sääntelyn piiriin ja palauttaa julkiseksi. Sopimus on herättänyt huolta muun muassa julkisten palveluiden tulevaisuudesta sekä rahoituspalveluiden sääntelystä. http://www.vapaakauppa.fi/kauppasopimukset/tisa/
Muodollisesti TiSA on jatkoa WTO:n puitteissa solmitulle GATS-sopimukselle (General Agreement on Trade in Services). GATS jäi kuitenkin melko laihaksi kompromissiksi useiden WTO:n jäsenmaiden vastustuksen vuoksi (esimerkiksi pohjoismaat halusivat rajata hyvinvointipalvelut vapaan kaupan ulkopuolelle), ja siksi uutta sopimusta yritetään nyt pienemmällä porukalla ja entistäkin tiheämmän salaisuuden verhon takana. http://www.kepa.fi/uutiset/11164
Alanpa selata nyt kirjastosta lainaamaani Jarmo Korhosen järkälettä Väyrysen valtakunta. Oikeastaan pitäisi heti lukea samaisen järkäle-Korhosen Maan tapa, mutta aloitanpa tuosta.
Tapaus Matti Putkonen
Eilen tuli hyvä Image. Kun lähdin käyttämään Annaa ja kahta lentiskaveriaan Pielavedellä Sammon harkoissa, pakkasin sen puoliksiluettuna kummipojan äidiltä 50-vuotislahjaksi saamaani kahvipussikassiin. Oli pakko lukea se Pielavedellä lapsen harkkojen päättymistä odottaessa loppuun.
Imagen kansijuttuna oli persukäännynnäisen, entisen kantakirjademarin, Matti Putkosen haastattelu. Tai se oli enemmän kuin pelkkä haastattelu. Se oli tavattoman hyvä ja monisärmäinen taustoittava juttu. Kuten kerroin, viime viikonloppuna Matin kanssa Muhokselle ajaessa kuuntelimme yhdessä Matin isänpäivälahjaa: Timo Soinin Peruspomoa äänikirjana ja erityisellä mielenkiinnolla kuuntelimme kohdan Matti Putkosesta.
Sitä ei persupomo kertonut, että Putkosella oli tavallaan lähtö demareista. Kokoomusdemarinen Jutta Urpilainen ei vastannut enää tämän sähköpostiviesteihin. Koki varmaankin Putkosen viestit kuormittavina. Sitä saa. mitä tilaa, Putkonen otti ja lähti ja demareiden kannatus laski laskemistaan.
Toki kannatus nyt on nousemassa, mutta sen on saanut aikaan SSS-hallitus - ei niinkään demaripuolue itse, kuten yleinen hokema kuuluu. Ärräpäiden Kari Seppänen sanoo, että Suomessa on vallalla kummallinen poliittinen kulttuuri; kansa palkitsee juuri siitä, että ei tee mitään.
Putkonen tosin kosiskenteli Soinin lisäksi Päivi Räsästä. Heikkisen Aaro kysyi puhelimessa, mitä, onko Putkonen tullut uskoon. Sanoin, että jospa jonkinlaista synnintuntoa on ilmassa, sillä mies tunnustaa 1990-luvulla olleensa sekä viina-, lääke-, porno- että seksikoukussa ja sai vuonna 1990 raiskaustuomion. Semmoisia ne isot ay-kihot olivat nousun aikaan.
Nyt Putkonen ilmeisesti koettaa vastata siitä, että maahanmuuttokriittiset kanavoivat kannatuksen persuihin. Sen verran ällön oloinen oli persujen kotisivujen blogistania eilen, kun kävin kurkkimassa. Ottavat islamofobiasta nyt kaiken irti.
Peruspomossa Timo Soini ensin antaa ymmärtää, että on mamuja ja mamuja. Hän sanoo, ettei kukaan varmastikaan vastusta Jeremyä, joka tulee Jenkeistä Suomeen Nato-miehenä tai Helmutia, joka tulee Suomeen rakkauden takia. Ja sitten tulee äänikirjassa jotain mutinaa. Minulle jäi äänikirjan kohdasta sellainen käsitys, että muslimimaahanmuuttajia kunnon persu ei kaipaa.
Hieman myöhemmin Soini kyllä sanoo reilusti, että jos musliminainen haluaa pitää huivia, siitä vain tai linja-autokuski sikhi-turbaania. Myös järjestetyistä avioliitoista hän tuumaa ihan mukavasti, että mekin luulemme avioliittomme olevan jotenkin erityisen ei-järjestettyjä, mutta niin vain sitä ihminen vaistomaisesti valitsee joidenkin yleispätevien kriteereiden vallassa. Esimerkiksi koulutetulle naiselle ei ei-koulutettu mies kelpaa. Näinhän se on.
Yhden työ- ja pääomaviittauksen lisäksi emme havainneet Peruspomossa poliittista sisältöä kuin hieman viidennessä cd:ssä, jossa Soini alkaa puhua Jenkeissäkin lisääntyvästä ilmiöstä: työssäkäyvät köyhät. Mutta jospa sisältöä on siitä eteenpäin äänikirjaa, sillä jouduimme pysähtymään kyseiseen kohtaan, sillä olimme saapuneet Lapinlahdelle.
Kansallinen yhtenäiskulttuuri
Imagessa oli myös kirjailija Juha Itkosen pitkä ja pohtiva juttu kansallisesta yhtenäiskulttuurista. Itkonen sanoo, että mitä enemmän perussuomalaiset omivat itselleen suomalaisuutta, sitä vähemmän hän edes haluaa tunnustautua suomalaiseksi. Hieman samanlaiset fiilikset.
Itkonen on haastatellut juttuunsa Ali Jahangiria. Jahangirin mukaan kansallinen yhtenäisyys on tavallaan kollektiivista valehtelemista. Onko yhteinäiskulttuuria edes ollut? Ainakin mitä sisällissotaan tulee, suomalainen yhteiskunta oli sitä ennen pahoin jakaantunut ja polarisoitunut - varmasti paljolti sen jälkeenkin.
Itkosen jutussa esiintyy tutkija Mikko Lehtonen, joka arvelee Suomen jakautuvan kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti erilaisiin saarekkeisiin. Niin on jo tapahtunut. Meinasin nimittäin saada järkytyksestä paskahalvauksen, kun lueskentelin Panu Rajalan blogia syyskuulta ja Rajalan merkintää Joensuun kirjallisuustapahtumasta.
Panu Rajala oli kuunnellut ja kuullut Lasse Nordlundia. http://www.panurajala.fi/2015/09/21/rahasta-ja-riippuvuudesta/
Todella omituista ja huimaavaa, sillä Lasse Nordlind kuuluu meidän todellisuuteemme. Hän ei ole Panu Rajalan todellisuutta. Nordlund asuu Valtimolla, joka on Helsingin lattekahviloista yhtä kaukana kuin Itä-Timor Hollywoodista.
Me elämme saarekkeissa jo nyt. Tämän vuoksi en halua olla tekemisissä entisten opiskelukavereideni kanssa. Ei minulla ole heidän kanssaan mitään jaettavaa. Ehkä jonkun Ryynäsen Riitan kanssa, joka aikoo yrittäjäksi takaisin koti-Ilomantsiin, voisin jotain puhuakin tai Salosen Maritan, joka tietää, millaista on olla toisia työllistävä yrittäjä, mutta muiden kanssa ei ole juurikaan jutun juurta.
Saareketodellisuus tosiaan todentui, kun katselin toissa-aamuna Ylen aamutelkkaria. Niklas Wancken kanssa aamustudiossa oli valtamediapomoja. Taisi olla Ylen Bilderberg-uutispomo Atte Jääskeläinen, joka kirkkain silmin selosti sitä, että yksityiseltä sektorilta voisi sote-palveluihin tulla näppäriä innovaatioita vai sovelluksistako hän puhui.
Joka tapauksessa nauroin taas pissat housuissa näitä valtamedian toimittajapuluja.
Julkinen terveydenhuolto tai julkiset palvelut ovat toimittajille miltei kokonaan mysteeri. Eiväthän toimittajat edes sairasta. Kuolevat pois alkoholi-stressivaivoihin ennen eläkeikää ja työterveyshuolto on pääosin veroparasiittifirmoissa. Jos lapsia ei ole, eivät tule tekemisiin päivähoidon tai koulun kanssa.
Toimittajat ja muut keskituloista paremmassa asemassa olevat eivät törmää todellisuuteen lapsiensakaan kanssa välttämättä kuin ehkä synnytysosastolla. Esimerkiksi Rosa Meriläinen ja Simo Frangen kirjassaan Nollasta ykköseksi kertoivat yksityisen lastenhoitaja-päivähoitajan palkkaamisen vaikeudesta.
Kiintoisaa! Pariskunnalle eivät julkiset palvelut kelvanneet. Ei se ihme ole, sillä jossain muussa kirjassaan Rosa Meriläinen yökkäsi mustaa makkaraa mutustavalle työväenluokalle.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]
