Kuntauudistus, soteuudistus, nojoo

Poliittisen hybridin aatokset

Kohti uutta kansalaisvaikuttamisen mallia

ti 10.11.2015

Sijoitan merkinnän jälkeen miettimäni kiteytykset tähän alkuun, sillä Ärräpäiden Kari Seppänen kehotti minua liittymään nukkuvien kyynikoiden puolueeseen ja lakkaamaan legitimoimasta puoluepoliittista järjestelmää:

"Hei taas ärräperunat, pitäisi keksiä sellainen poliittisen toiminnan malli, joka sallisi hyvien ja samoin ajattelevien tukemisen poikkipuolueellisesti. Vasemmiston ja oikeiston välinen jaottelu on siirtynyt puolueiden sisälle. Lisäksi niin kovasti kuin iloitsen demareiden hilautumisesta takaisin vasempaan suuntaan, se saattaa valitettavasti tarkoittaa sitä, että Vasemmistoliitosta tulee rooliton ja merkityksetön.

Nythän on mekanismi mennyt niin, että Vasemmistoliitto on vaatinut sosiaalidemokraattista politiikkaa. Mitäpä Vasemmistoliitolla sitten tehdään, kun demarit ovat taas demareita ja vihreät niitä hirvittäviä Maaseudun Tulevaisuuden entisen päivän punktin inhoamia punavihreitä? Voi, että on ikävä Päivän Punktin puhdistavia vittuiluja!

Että voisi olla sellainen puolueiden liepeillä hengaileva kannattaja, jonka ei tarvitsisi jauhautua kuoliaaksi puoluekoneiston saatanallisessa myllyssä. Ja jonka ei tarvitsisi pelätä, että jos avaa suunsa, tulee potkut puolueesta tämän stalinistisen pykälän perusteella:

(Ote Vasemmistoliiton säännöistä:)

Mikäli puoluejärjestön jäsen osallistuu puoluejärjestöä tai puoluetta vahingoittavaan tai vastustavaan poliittiseen toimintaan tai muutoin olennaisella tavalla toimii puolueen peruslähtökohtia vastaan taikka petollisella menettelyllä puoluejärjestössä tai sen ulkopuolella huomattavasti vaikeuttaa puoluejärjestön tai puolueen toimintaa, voidaan hänet erottaa puolueesta. Tästä päättää yhdistyksen kokous varattuaan sitä ennen asianomaiselle tilaisuuden selityksen antamiseen.

(sama stalinistinen pykälä löytyy vihreistä ja persuista (Soinin Persupomon mukaan) ja varmaan myös vanhojenkin puolueiden säännöistä, tässä ote vihreiden säännöistä:) "Jäsen (tässä kohtaa on jokin kömmähdys, säännöt puhuvat jäsenyhdistyksen tai kannatusjäsenen erottamisesta).... voidaan erottaa, mikäli jne ... on menettelyllään puolueessa tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut puoluetta tai ei muutoin täytä laissa taikka näissä säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja...."

Tässä alkuperäisen merkintäni alku:

Illalla mietin, mihin epäluuloni vussukkaliittoa kohtaan perustuu. Se perustuu siihen, että hiljalleen olen ymmärtänyt puolueen pysyvän elossa nimenomaan niin, että sen jäsenet eivät kummemmin häiritse palkkatyöntekijöiden tai keskuskonttorin elämää.

Jyväskylän kesän 2010 puoluekokouksen jälkeen pääsin kuin ihmeen kaupalla sekä Suoran demokratian ohjelmaryhmään, sähköpostilla toimivaan kunta-asiain ryhmään ja yritysryhmään. Suoran demokratian ohjelmaryhmä oli sittemmin liudennettu vain pelkäksi demokratiaryhmäksi, mikä minusta tuntui mälsältä - kukapa ei demokratiaa ajaisi.

Myöhemmin kuitenkin ajattelin, että nykyinen länsimainen systeemi on vain "demokratiaa" ja koko käsitettä tulisi miettiä perinpohjin. Suoran Demokratian ryhmän paikka olisi joskus myöhemmin, kunhan ensin olisimme ottaneet tolkkua perinteisestä demokratiasta.

Olen muuten sitä mieltä, että edustuksellisen demokratian aika on ohitse. Ihmiset eivät vain jaksa raskaita järjestökuvioita. Ihmiset haluavat vaikuttaa suoraan ja projektiluontoisesti. Sitoutuminen vuosikymmeniksi odottamaan jonkin asian mikroskooppista liikahdusta on ainakin meille 1960-luvulla ja sen jälkeen syntyneille liikaa.

Kokoonnuimme demokratiaryhmänä ja kirjoittelimme kaikenlaista, mutta loppujen lopuksi en havainnut, että kysymyksestä olisi kukaan innostunut. Oli kuin olisi koettanut haroa kasaan pilviä. Kirjoittelimme mitä kirjoittelimme ja tuntui siltä, että kirjoittelemisillamme ei kukaan pyyhkinyt edes pöytää tai persettä. Aivan sama.

Demokratiaryhmä kuivui kokoon eikä siitä homman hyytymisen jälkeen kuulunut mitään. Muistaakseni kukaan ei kysynyt työryhmien - ei sen enempää demokratiatyöryhmän kuin sähköpostilla toimivan kuntaryhmänkään - työn tuloksesta yhtään mitään Tampereen puoluekokouksessa 2013. Aika huonoa johtamista. Käynnistellään kaikenlaista ja sitten mieluummin unohdetaan.

Kuntauudistusta kuin käärmettä pyssyyn

Kuntaryhmä asetettiin tosin vasta sen jälkeen, kun Vasemmistoliitto oli mennyt hallitukseen. Hallitukseen minun mielestäni piti mennä, mutta arvostelun kieltäminen oli todella läyhäistä, kuten Kärkölän ja Hämeenkosken murteella sanottiin. Läyhänen tarkoitti vielä 1980-luvulla tarpeetonta ja sellaista, joka ei ole mistään kotoisin.

Hallitukseen menon jälkeen puolueen kuntaryhmä asetettiin "keskustelemaan" hallituksen kuntauudistuksesta. Toisin sanoen kuntaryhmän satraapit ajoivat kunta"uudistusta" kuin käärmettä pyssyyn. Puolueen entinen kunta-asiain sihteeri ja puoluesihteeri esimerkiksi jemensi minua sillä, että vuoden 2006 puoluekokouksessa Vasemmistoliitto on sitoutunut vähentämään kuntien määrää.

Minähän todella paloin intohimoisesta halusta päästä mukaan edistämään juuri niitä tavoitteita, joita jotkut muut uusliberalistisessa jälkihurmoksessaan olivat asettaneet. Tottahan toki! Palasin nimittäin puolueen kuvioihin vasta vuonna 2008. Vuonna 2007 syntyi Ärräpäät-sähköpostilista Venäjä-tutkija, novellisti ja moniajattelija Pentti Straniuksen ympärille ensin Strannarit-nimisenä.

En nyt käy muistelemaan sitä, mitä kuntauudistusasiassa tapahtui Vasemmistoliiton Pohjois-Savon piirissä ja piirin kannareissa, sillä asia edelleen saa minut itkemään. Joka tapauksessa jossain Vasemmistoliiton suviannesiimessyövereissä on päätetty, että Pohjois-Savoon jää 1-3 kuntaa ja Kuopio-nimisen jättiläissuperkunnan johtoon tulee joku oik.vas erkkisetä. Kaksi muuta Pohjois-Savon kuntaa ovat varmaankin Varkaus ja Iisalmi.

Meillä muilla, kepukuntien yksittäisillä maalaisvassareilla - etenkin siilinjärveläisillä - pyyhitään pill..., pil... piliä ei kun pyllyä tai lievemmässä tapauksessa pöytää. Näihin verrattuna aika ajoin kepulaisetkin ovat tuntuneet houkuttelevammalta poliittiselta vaihtoehdolta kuin oma puolue. No, tämä ohimenevä ajatus oli ennen Sipilän kaappikokoomuskeskustaa.

Kun nyt Tampereen-puoluekokouksen jälkeen Vasemmistoliitto perusti uuden kunta-asiain ryhmän, siihen pääsi Pohjois-Savosta entinen kansanedustaja Iivo Polvi (vas. Kauhava, mies, jonka diagnoosi ilmiselvästi on pohjalainen aleksitymia). Minäkin ryhmään hain, mutten tietenkään päässyt. Odottelemme edelleen puolueen kunta-asiain ryhmän veret seisauttavia avauksia lähidemokratian suhteen.

Arvostella ei saa

Puoluekokous 2013 oli rakennettu liikuttavasti. Kokouksen alkupään puheenvuorot oli jaettu jo etukäteen ja niissä monisanaisesti käytiin meille taviksille kertomassa, että hallitusta ei saa arvostella. Se vain nauratti - kaikkea ne pääkonttorin satraapit koettavat. Muuten puoluekokouksessa oli innostunut tekemisen henki.

Puoluekokouksen jälkeiset tapahtumat olivat hyiset; vasenryhmä oli jo erotettu omakseen, mutta sitten alkoi toden teolla Jyrki Yrttiahon (vas.ry) uhkailu potkuista. Silloin kurkkuani alkoi jälleen kuristaa ja kuristumisen tunne on säilynyt tähän saakka.

Se on saanut minut erkanemaan kuvioista. Ei tämä nyt niin tärkeää ole elämälle, herranjumala. Olen ajatellut, että jos meikäläisen kaltaisia ei kaivata, ei sitten. Kansalainen tarvitsee Vasemmistoliittoa paljon vähemmän kuin Vasemmistoliitto kurjistuessaan ja kutistuessaan tavallista kansalaista.

Vasemmisto säilyy

Olen taipuvainen ajattelemaan, kuten Vesa Puuronen (Roi-vas.). Maailmanhistorian ensimmäisessä äärivasemmistolaisessa Ärräpäät-seminaarissa Puuronen piti komeat kalvosulkeiset Lapinlahden Lastulle kokoontuneelle värikkäälle väelle ja sanoi, että ei hätää, vaikka Vasemmistoliitto kutistuu olemattomiin, vasemmisto kuitenkin pysyy hengissä jossain toisessa muodossa, jossain toisessa puolueessa. Tai ehkäpä vasemmisto pysyy hengissä yli vaikeiden aikojen useammassa puolueessa - niiden vasemmistofraktioissa.

En tajua, miten se nyt niin kamalaa on, jos on fraktioita. Itse asiassa niin sanottu työväenliikkeen yhtenäisyys on täyttää fuulaa. Ei sellaista ole tainnut olla edes vasemmiston hyvinä aikoina. Mikä vaika on mosaiikissa?

Vasemmistoliiton yrittäjäpoliittisen ohjelman kirjoittamiseen sähköpostitse osallistuin minäkin, mutta vasemmistoristeilyllä syksyllä 2011 tapasin toisen ryhmässä olleen. Tämä ihmetteli sitä, mihin meitä oikeasti yrittäjiä ryhmässä oikein tarvittiin. En ymmärrä sitä vieläkään.

Kuntauudistus oli ja meni. Nyt sille nauraisivat naurismaan aidatkin, jos vain uskaltaisimme aloittaa nauramisen. Ei kannata nauraa liian aikaisin, sillä nythän sama paska on sylissämme soteuudistuksen nimellä. Kaikkihan on osa eurooppalaista uusliberalisaatioprojektia, jonka tarkoituksena on viedä kansan varat veroparasiittimaihin.

Hyvä, että Aamutelkkarin Juha Hietanen edes yritti kysyä, valuvatko nyt rahat täältä muuanne, kun studiossa oli Pihlajalinnan tyyppi sekä jotain muita, joita en ehtinyt kuunnella, sillä piti hoitaa Marian kouluasioita puhelimessa. Mutta ei tässä auta olla kuin kärsivällinen poliittinen hybridi ja iloita siitä, että demareissa on selvästi havaittavissa jotain ihan uutta aivotoimintaa.

Kuntaliiton toimitusjohtaja Jari Koskinen (sdp) oli oikeastaan aika miellyttävä soteuudistuksessa lausuntoa antaessaan äsken televisiossa.