Ainakin neljän tien risteyksessä

la 17.10.2015

Täytin eilen viisikymmentä vuotta. Se muuten näyttää jotenkin paremmalta, kun sen kirjoittaa kirjaimin. Blogin kirjoittaminen tökkii, sillä en nyt saa sanottua, miltä tuntuu. Jos oikein mietin, tuntuu jotenkin mädältä. Olisin niin paljon mieluummin vanha kuin viisikymppinen. Olisin mieluusti heti vanha ja viisas nainen, mutten tässä välissä näkymätön ja vaihdevuotinen.

Kuuluva aion olla.

Eilinen alkoi hyvin. Ystävätär, josta en ollut kuullut pitkään aikaan, soitti. Ajattelin, että minä en aina ota yhteyttä, vaali ja hoivaa jotain sellaista, joka on kuin työntäisi köydellä. Ystävätär täytti kesällä viisikymmentä vuotta. Hän sanoi toiveita herättävästi, että viikon päästä ei enää tunnu yhtä pahalta.

Toivottavasti.

Sain seuraavan isoveljen perheeltä Tommi Kinnusen Neljäntien risteyksen. Olen jostain syystä säästellyt sen kohtaamista. Jokaisen Kinnusen haastattelun kyllä olen lukenut. Sain kirjan ehkä tässä kohtaa pikkuimman siskon elämää symbolisen nimen vuoksi, mutta myös se kiinnostaa, että kirja kertoo jostain muusta kuin Helsingistä. Muistan Reetta Rädyn Imagen-kolumnin kirjasta: "Suomi tyhjenee, ja se on meidän muuttajien syy." http://www.image.fi/image-lehti/kuka-jaisi-korpimaahan-maaltamuuttajissa-on-poliittista-potentiaalia

Matti yllätti antamalla lahjaksi kirjan. Aviomieshän ei lukuharrastuksestani pidä. Arvasin sen jo seurusteluvaiheessa. Toiminnallinen mieheni turhautuu vaimoon, joka istuu perseellään ja on vain muissa maailmoissa, kun entisvaimo hääri rätti kädessä tai keräsi Hänen sukkiaan lattialta sekä pesi pyyhkeitä.

Tottahan minäkin olen tänään jo kaksi koneellista pyykkiä pessyt ja oman vessani lavuaarin sekä pöntön, mutta valitettavasti Matin läppäri jysähti ensin, kun kuuntelin Ylen Areenalta erinomaista ohjelmaa venäläisestä runoudesta ja sen jälkeen pääsin melko pitkälle Ylen kirjallisuusohjelmaa Natalja Kljutsarjovan Nikitan vaihtoehdosta Venäjälle.

Matin synttärilahja oli Harri Nykäsen Likainen Harry, 25 vuotta Erkon renkinä. Nykänen on tulossa Puumalaan kirjallisuuspäiville elokuun 19.-20. päivänä 2016. Oli pakko lukea Likainen Harry viime yönä kerralla loppuun. Siinä oli paljon uusliberalismiin sairastuneen Suomi-paran poliittis-taloudellisen järjestelmän korruptoituneisuudesta.

Ylätasolla kaikki ovat kavereita keskenään.

Niin. Kauhea pettymys oli, kun katsoin toistamiseen vai oliko se kolmanteen kertaan Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan samizdat-henkisen dokkarin Pori Jazzien eliitti-iltabileistä. Se nyt oli aivan peanuts, että Hesarin kommunisti-isästään kommunistiallerginen Saska Saarikoskin olutturvonneena sössötti dokkarintekijöille, että tuo teidän juttunne ei kiinnosta ketään, mutta kun joukossa valitettavasti vilahti ihminen, jota en olisi digille tallentuneena suonut näkeväni.

En yhtään ihmettele, että Hesarin päätoimittaja Reetta Meriläinen oli sanonut Hesarin politiikan toimittamisen olevan kuin ikenillä nutustelua. Olen tämän ihmisen kanssa koettanut hieroa juttua muun muassa Bilderberg-seurasta ja muusta sellaisesta, mutta ilmeisesti valtamedian toimittajat ovat joko vaimennetut tai sitten he ovat aivan sietämättömän tyhmiä.

Veikkaan, että kumpaakin. Sekä tyhmiä että pelokkaita.

Harri Nykäsen muistelukirjassa tuli esille, että aivan liian moni päällikkötason toimittaja on vain varmistellut uranousua. Mitään tekemättömyydestä ei potkuja valtamediassa saa, kuulema kunhan sen verran toimittajassa on eloa, että kun nostaa peilin suun eteen, se höyristyy. Muuta ei tarvita.

Esimerkiksi nykyisestä Ylen uutistoiminnan päälliköstä Atte Jääskeläisestä Nykänen ei tee mairittelevaa kuvaa: "Jääskeläisen osoittama sokea tai laskelmoiva tottelevaisuus oli sekin tyypillistä monille HS:n esimiehille. Hän olisi voinut ilman mitään pelättävää panna uutisen lehteen. Se tosin oli saattanut hidastaa uralla etenemistä talon sisällä." (Harri Nykänen 20 vuotta Erkon renkinä, Likainen Harri s. 259)

Atte Jääskeläinen on myös Bilderberg-miehiä, kuten Yle-johtaja kokoomus-Lauri Kivinenkin. Lähden nykyään aina pois keittiöstä, kun alkavat Ylessä hehkuttaa ensi viikon sanavapauskimaroita. Jääskeläinen mussuttaa ruudussa jotain tekopyhää ja ensi tiistaina on veret seisauttava sanavapausseminaari, jossaa voidaan yhdessä nauraa esimerkiksi Paavo Väyryselle ja euroerolle tai Paavo Arhinmäelle (kuten eilen illalla Pressiklubilla, kun keskustelijat eivät enää muuta keksineet, alkoivat naureskella Arhinmäen populistiselle politiikalle, tarkoittivat varmaankin leikkauspolitiikan arvostelemista, sitähän Suomessa ei saa tehdä, ellei halua tulla totaalisesti nolatuksi).

Myös Venäjän ymmärtäminen tai ylipäätänsä jotain positiivista Venäjästä sanominen on kiellettyä, jotta Suomen Nato-häärintää ei tulisi häirittyä. Eikös meillä ole kohta sata virkamiestäkin valvomassa "Venäjä-trolleja"?

Lukekaa seuraava linkki. Minä jatkan 50-vuotissiivoustani kodinhoitohuoneesta:

http://rikureinikka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195654-ali-ja-polina-trolleja-ja-propagandaa