Kaikki osapuolet valehtelevat

Ja Venäjästä, runoista, kirjallisuudesta ja kirjamessuista

ma 26.10.2015 

Eilen lupasin, että jatkan Venäjä-trolli-kirjoitustani, kunhan saan lapsen puettua. Lapsen pukeminen meidän perhessä tarkoittaa sitä, että tungen 17-vuotta pian täyttävän nuoren naisen push upeihin ja voitelen tämän jalat Floora-margariinilla, jotta tämä mahtuisi farkkuihin.

Sitten ähistellään, kiroillaan ja huudan lapselle, että tänään - tai ehkä aloitamme sittenkin huomenna - aamiainen tarjotaan keittiössä - ei tietokoneen ääressä. Aamiaisen jälkeen kytken lapsen koneeseen ja siinä hän sitten on omissa monissa muissa maailmoissaan seuraavaan ruokaan asti, jos ei ole lähdössä lenkille.

Sitten taas huudan keittiöstä - pakko huutaa, sillä kummallakin lapsella on kuulokenapit korvissa ja jotain kamalaa nuorisomusiikkia tulee Spotifystä kuuloikkeiden täydeltä - että nyt täällä tarjoillaan ruoka ja jos ette nyt tule keittiöön, emme lämmitä kenellekään mitään mikroaaltouunilla.

Mitäs minä eilen vielä huusin perheelle? Koska tein eilen yhden laskun, joka piti koota erään materiaalitoimittajan yhtä epäselvistä laskuista, joita itse aina rakentelen, huusin perheelle niillä samoilla syömähuudoilla, että äiti unohti yhdestä laskusta noin sadan euron Uponor-salaojahippelin ja salaojaosien laskun maksaja maksaa laskut kolmen viikon maksuajalla, että seuraavaksi sinne päin lähtee lasku ensi viikon loppupuolella ja rahat typerästä salaojaputkenpäästä on odotettavissa sitten joulukuussa.

Saatana, että korpeaa tämän vingutus ja nihkutus.

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Venäjä-asioista piti jatkamani. Olen sitä mieltä, että Putinin Venäjässä on fasistisia piirteitä, mutten osannut itkeä Boris Nemtsovin murhaa, sillä uusrikasta, omnipotenttia Boris Nemtsovia pidettiin 1990-luvulla presidentti Boris Jeltsiniä "kruununperijänä".Ja mikä oli Jeltsin? Talousliberaali isänmaan petturi, myöhemmin hirveä turvonnut juoppo, joka myi maan ja rikkaudet. Jenkeillekin irtosi siivu.

Samalla tavalla tuijotin inhoten noin vuosi sitten muudatta entistä uusrikasta, joka oli kohonnut toisella taholla Korkeaan Asemaan. Tämä kertoi hauskana vitsinä 1990-luvun matkastaan USA:han. Oli menossa jalkapallo-ottelua katsomaan Amerikkaan uus-Venäjältä ja pakannut laukkuun ensin alimmaiseksi valkoisia teepaitoja, niiden päälle Venäjän lipun ja päällimmäiseksi votkapulloja.

Laukkua oli kohdeltu lastaamisessa huonosti ja pullot olivat menneet rikki. Venäjän lipun värit olivat siirtyneet valkoisiin teepaitoihin.

Minua, tulkkia, vitsi ei naurattanut yhtään, sillä samaan aikaan 1990-luvulla lasteni venäläiset sukulaiset kaivelivat kaapin nurkista homehtuneita leipäpaloja ja söivät niitä kvalitatiiviseen nälkäänsä. Putin, vaikka onkin lähinnä liikuttava hahmo, ehkä jopa marionetti, on kuitenkin saanut osan venäläisistä nostettua kammottavasta ryysyköyhälistöstä alemman keskiluokan alemmalle portaalle.

Ja voihan se olla, kuten sotatutkija Markku Salomaa sanoo, että Suomessa hiippailee Venäjän agentteja liikemiesten hahmossa pilvin pimein. Varmaan täällä hiippailee Natonkin agentteja saman verran. Kuten entinen suurlähettiläs Heikki Talvitie sanoi Ukrainan tilanteesta; kaikki osapuolet valehtelevat niin, että korvat heiluvat.

Tässä kohtaa erityisesti naurattaa Fennnovoiman ydinvoimalahankkeet: mukana on venäläinen Rosatom ja kotimaisista investoinneista vastaa rakennusliike SRV. Nauroin hysteerisesti pissat kauhusta housussa kirjoituspöytäni alla, kun luin Long Playn Fennovoima-jutusta, kuka on se kotimainen rahoittajataho mukana: veroparatiisi-SRV!

Tänä aamuna kirjoitin näin pitkän viestin Ärräpäihin, kun toverinimimerkki Oiva Hevonen oli lähettänyt listalle raporttinsa Helsingin Kirjamessuilta. Kuka sanoo, että kirjallisuus ei kiinnosta. Messujen Aino-sali oli koko ajan ollut niin täysi, ettei sinne mahtunut.

Heiheihei, kiitos Oivalle Hepalle Kirjamessuraportista, jonka ensimmäisissä kappaleissa hörähdin nauruun kuin osuuskaupan hevonen, jota kusettaa vietävästi. Kusettaa kuin osuuskaupan hevosta, on Matin lempisanonta eikä tämä ole vielä minulle, vaimolleen, selostanut, mistä se tulee.

Tässä kohtaa oli aineistoa, jonka sensuroin, sillä käytin siinä ikäviä sanoja.Tikkisen Hannele ei tykkää niistä.

Katja Kettu oli esikoisteoksessaan Surujenkerääjä jotenkin juuttunut virtsaputken pään, välilihan ja sen keskimmäisen ihmisentuloreiän tienoolle. Tosin oli Surujenkerääjän lopussa aivan mahtava kohta, jossa päähenkilö, lupaava nuorisonaisalkoholistin alku, herää jostain spurgujen keskeltä ja kirjaimellisesti kävelee sammuneiden, ehkä kuolleidenkin, ruumiiden ylitse toisenlaiseen elämään.

Tuli niin mieleen venäläinen sanonta "astella ruumiiden päältä". идти по трупам Sillä käsittääkseni tarkoitetaan täysin häikäilemätöntä ihmistä

Luin Mihail Šiškinin Neidonhiuksesta pätkän Rosebudin kirjamessumainoslehtisestä. En tajunnut. Mikä lienee kirjan kokonaisuuden idea? Pätkässä kerrottiin laulajasta, joka musertuu siihen, että kurkku on tulehtunut. Ei oikein.... en tavoittanut olennaista. Koko ajan päässä takoi, että ihan vitun sama sun kurkkus.

Olenpa kamala.

Mutta Sinuhesta Oiwa Heppanen vois kertoa lisää. Luin sen nuorena ja koska kirja on nyt Hannelen yöpöydällä keskenlukuisena alassuin, epäröin tarttua siihen edes äänikirjana. Tosin ei mulla enää ole minnekään niin pitkiä matkoja, että voisin sen autossa äänikirjana kuunnella.

Matille ostin 58-vuotislahjaksi äänikirjana Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. Matti kuunteli siitä alun ja sanoi, että on niin väkivaltainen, että ei kiitos. Minä en saa kirjoitettunakaan mokomaa alkuun. Eikä Hannelekaan, jolle olen toiveikkaasti kirjan toimittanut.

Jos Hannele siitä innostuu, lupaan sen aloittaa ja kahlata läpi vaikka hampaat irvessä. Jossain vaiheessa toivoin, että voisimme viettää Matin kanssa keittiössä kaksin hetkiä jonain viikonloppuna ja kuunnella Kun kyyhkyset jne, muttei Matti siitäkään innostanut.

Sitä tökkii. En sitten tiedä, tökkiikö Mattia loppujen lopuksi Sofi Oksanen vai kirjansa. Minäkin mietin samaa itsestäni.

Eilen SANKARILLISESTI aloitin Tämän venäläisen runon haluaisin kuulla -ohjelman. Sitten soitti vanhin siskoni, joka ei ikinä soita mulle. Oli pakko vastata, sillä luulin, että joku on kuollut. Ei ollut. Mukava oli jutella puhelimessa Midsomerin murhiin asti, tahdoin ratkaisuosan katsoa kaksiosaisesta murhamysteeristä, jonka ensimmäisen osan lauantaina nukuin läpi kuin äiti ennen vanhaan.

Tänä aamuna lupasin HARTAASTI Miettisen Railille puhelimessa opetella ymmärtämään runoja. Luin Oiva Heppulin runon ensimmäisen säkeen ensin suomeksi suomennoksesta ja sitten www.stihi.ru -sivustolta, jota täällä jo teille mainostinkin, sillä sitä mainosti Jukka Mallinen Parnassossa ja sanoi, että runojen kirjoittaminen Venäjällä on yleisempää kuin niiden lukeminen. www.stihi.ru:ssa pitää vierailla.

Mutta se oli ihanata osata runo, runoilijan nimen unohdin, mutta puhui siitä, että tulee talvi ja on helpompi hengittää, MYÖS VENÄJÄKSI, tosin vain ensimmäiseltä säkeistöltään eikä se olisi edes auennut ekana säkeistönä, ellei Oiva Hoo ois suomentanut sitä. Mun keskittymiskyky salli yhden säkeistön lukemisen.

TÄSTÄ SE ALKAA KULKAAS!!!!! Runous meikäläisen elämässä. Minä olen itse aina ajatellut, että meikäläisen elämässä on vain rujous, mutta sitten kun kuuntelin ja katselin Tapani Kinnusta sukkahousut päässä Iisalmessa poliittisen runon tilaisuudessa, rakastuin

Kinnusella on sellainenkin runo kuin Tappajamummo. En nyt ehdi etsiä sitä tähän kopioitavaksi netistä, mutta se on hyvä. Tiekkarissa oli kaksi numeroa sitten Kinnusen haastattelu. On kirjoittanut omasta elämästään kirjan. Pitäisi lukea. Haluaisin joskus kutsua Kinnusen Lapinlahden Aikataikaan, muttei toistaiseksi oo ollu rahaa siihen.

Nyt menen tekemään yhden kolmen tunnin laskun yhdelle asiakkaalle Matin töistä. En muuten usko hetkeäkään, että asiakkaalla olisi rahaa sitä maksaa, mutta voinhan sitä aina laskun tehdä. Tein eilen viime viikon töistä vähän isomman laskun, jotta tänä aamuna olisin voinut mennä Iisalmeen ortodoksiseen palvelukseen. Siellä on aina viikonaloituspalvelus, mutta valvoskentelin ja heräilin viime yönä taas jostain syystä.

Anteeksi ylipitkä viesti. En kirjoita tänään tänne enää yhtään mitään. Ehkä. Sen vain sanon, että Hännisen velkakirjaa en halua lukea, sillä en halua tietää sen, minkä koko ajan itse koen.

TÄSSÄ EILISEN VIESTINI ALKU: Heloi, kuuntelen nyt Tämän venäläisen runon haluaisin kuulla -lähetystä Ylen Areenalta. Äsken oli joku outo naisrunoilija, jolla on kuulemma KESKEISLYRIIKKAA. Piti tulla koneelle googlaamaan, mitä on keskeislyriikka

Ruumis tomuaa. Oi muusa, taivaallinen tahto vain, ei muuta, ei saa sua seppeleet tai orjat horjuttaa.... Pushkiniako tämä oli? Pushkinin tunnetuin runo. Hm. Hm. Leonid kuoli kaksintaistelussa Pushkinina Kuopiossa Valkeisen rannalla syksyllä 1999, kun Maria oli vauva. Oli jokin Tumin performance. Voi Jeesus, mulla oli kaunis mies silloin. Leonid ei....

Enkä muista, mitä Leonid ei. Hm. Leonid ei silloin ilmeisesti vielä kerinyt kaunista piikkilangan lailla aaltoilevaa tukkaansa ja näyttänyt nälkää nähneeltä, keskitysleirivangilta, kuten teki siinä vaiheessa, kun työskenteli lomittajana. Leonid ei saanut tukkaansa puhtaaksi navetan jälkeen, kun se kuontalo oli niin turkasen paksu - Marialla on samanlainen tukka, kun siihen kaataa suihkulla vettä, vesi valuu Marian päästä kuin sorsan selästä - joten Leonid veteli päänsä kaljuksi.

PS. Hei, tarkkaavainen lukija huomaa, että koetan kaikin keinoin saada yhteyttä aviomieheeni, joka on pääasiassa poissa.Minulla on ollut kaikenlaisia shokkikeinoja, olen koettanut vietellä, maanitella, lahjoa, uhkailla, huutaa ja itkeä. Olen ollut petturi, epäreilu, hankala, vittumainen, raskas – ja kaikki vain siksi, että saisin hiukan edes kosketusta siihen maailmaan, joka on minulta suljettu.