Pia Valkonen

Kuolema

ti 6.10.2015

Sunnuntaina Paulon mamma siinä Valamon Mestarin jälki II -taulujen ääressä esitti retorisenpuoleisen kysymyksen siitä, miksi näyttely esitellessään taiteilijoiden kristillisiä aiheita toikin koko ajan esille kuolemaa. Arvelin, että taiteilijat kääntyvät kristinuskon puoleen siinä vaiheessa, kun tiedostavat oman kuolevaisuutensa.

Kuolevaisuus mielessä syntyy koskettavaa taidetta.

Näyttelyssäkäynnin jälkeen mentiin vielä kahville. Kahvilla puhuttiin meidän ortodoksien ja entisten ortodoksien ja nykyisten entistenkin ortodoksien pyhistä ihmisistä. Pöydässämme oli ortodoksiseen kirkkoon voideltu, jonka seurakuntapappi oli vain sutaissut kirkon jäseneksi eikä vaivautunut edes katsomaan kalenterista, mikä voisi olla voidellun pyhä esikuva.

Minulle esikuvaksi tuli pyhä Olympiada Konstantinopolilainen, diakonissa. Hän oli Johannes Krysostomoksen puolella ja sai syytteen Konstantinopolin tuhopoltosta. Aiheetta tosin. Viimeiset vuotensa Olympiada vietti vankilassa. Löysin äsken Pyhän Olympiadaa koskevan tekstin www.ortodoksi.netistä.

Tähän mennessä olen aina kuitannut, että Pyhäni, Sisar Olympiada on 300-luvun marttyyri. Enkä ole jatkanut sen enempää keskustelua, sillä marttyyrius ei ole ihan aina minuun niin kolahtanut. Toinen vaihtoehto olisi ollut jotain sellaista kuin Piama, tästä pyhästä keskusteltiin joskus Konevitsan luostarissa, mutta se arkkimandriitta Nazarin mielestä muistuttaa liikaa Pyjamaa. Olin silloin valitettavan tietoinen siitä, että nimeni muistuttaa venäjäksi pijafkaa (пиявка) eli iilimatoa ja sanoinkin sen.

Ortodoksi.netin tietojen mukaan Olympiada vaikuttaa kiinnostavalta! Eihän ortodoksisessa kirkossa enää tunneta diakonissoja.

Kaikkein korneimpia esimerkkejä kristinuskon historiassa ovat Pyhät Teresat ja kaltaisensa. Joku taiteilija on ihan varmasti kieli poskella maalannut espanjalaisen Pyhän Teresan sellaisessa hurmiossa, että katsoja tuntee olonsa vaivautuneeksi.

Valamon näyttelyssä oli kaksi versiota Pyhästä Teresasta. Toisella Teresalla oli kulmakarva vienosti vinossa. Se teki ilmeen itse asiassa epäileväksi ja vähän ovelaksi, älykkääksi. Toinen oli todella juuri se vaivautuneisuutta herättänyt hurmos-Teresa.

Pyhä Teresassa on nettitietojen mukaan ollut oma särmänsä. Hän oli oppinut nainen, jolle luostarielämä ei sopinut. Hänestä sanotaan seuraavaa: "Oppineen, lujatahtoisen Teresan tärkeimmät teokset Sisäinen linna (Castillo interior) ja Elämäni (Vida) on käännetty lähes kaikille kielille. Tyyli on harrasta, tulisieluista tekstiä visioista ja ekstaaseista ja on antanut henkistä innoitusta miljoonille ihmisille. Kirjoituksissa korostuvat myös ruumiillisen kivun hurmiotilat."

Ruumiillisen kivun hurmiotilat ja ekstaasi? No, sillä lailla.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi