
Kielen kääntämisestä merkinnän lopulla
to 29.10.2015
Sain eilen tarkastuslautakunnassa Lapinlahden kunnan viirin 50-vuotispäiväni johdosta. Kokoomuksen edustaja otti minusta valokuvan omalla puhelimellani muun muassa persujen ihanaisen Miettis-Jaskan kanssa. Olipas mukavaa. Tunsin itseni ihan ihmiseksi.
Tai sanotaan nyt näin, että miltei tähän asti vuoden 2001 lopulta, kun aloin soitella Matti ja Liisa -lehteen töihin tullessani Pielavedeltä Lapinlahdelle, etten todellakaan ole mikään toivekuntalainen. Kaikki barometrit sojottivat vastaan. Viimeinen niitti oli ensimmäinen ja historian viimeinen minun taittamani paikallislehden vappuliite, joka ei ollut kirjoittamani, mutta taittamani kyllä.
Olin niin innoissani vappulehtipoikien teksteistä, että taitoin otsikot järeällä Arialilla ja käytin väreinä rakastamaani punaista ja mustaa. Vappulehden ilmestymisen jälkeen itkua väänsi minulle vt. päätoimittajalle melko moni täkäläinen kunnallispoliitikko - tottahan tekstitkin menivät uuden vasemmistolaistoimittajan piikkiin.
Vapun 2002 jälkeen minua ei enää vappulehteä taittamaan päästetty. Varsinainen päätoimittaja taittoi lehden vappusivulle jotain ilmeettömiä ilmapalloja. Vähän niin kuin Vasemmistoliiton kampanjapallot; valkoinen väri ja ilmaa täynnä. Sisältä puuttui Matti ja Liisa -lehden vappusivuilta, kun Vasemmistoliiton politiikastakin .... anteeksi kampanjapalloista.
Eilen muuten tilitin samaa matkalla Varpaisjärvelle tarkastuslautakunnan iltapäivään. Kerroin, miten kiristävä vanne melko monen otsalta alkoi helpottaa, kuntaliitoksen takia. Niin. Varpaisjärven kepulaiset vetivät muutaman kerran Lapinlahden kunnanhallituksen puheenjohtajan Ossi Martikaisen kuntaliitoksen yhteydessä kölin ali - ja a vot, pintaan sukelsi varmasti jossain määrin eheytynyt maaherranpoika, pikkuisen parempana ihmisenäkin.
Pihkatappi
Lapinlahden vasemmistolta sain syntymäpäivälahjaksi resursseja käydä Kuopion kaupunginteatterissa katsomassa Pihkatappia koko perheen kera. UKI-pakuun mahtuisi vielä viisi teatterireissulle. Pitää Matin ottaa esille asia vasemmiston seuraavassa kokouksessa. Puolueelta tuli Yrjä Sirolan kautta komea kovakantinen addressi, jonka ruusuja ensin tuijotin säikähtyneenä.
Piirrän itse samanlaisia ruusuja. Piirtämäni ovat tosin enemmän tyyliteltyjä ja korostan niissä piikkejä. Kuinkas muutenkaan?
Iltapäivällä tarkastimme Varpaisjärven koululaitoksen. Varpaisjärven taajaman koulu tuntui konstailemattomalta ja viihtyisältä. Luokissa oli viherkasveja, sohvia ja mattoja. Uudenmuotoisessa koulussa taitaisin viihtyä minäkin.
Koulutoimisto oli unohtanut tilastotaulukosta Varpaisjärven yläkouluun Paloisilta tulevat oppilaat vuoden ensi lukuvuonna. Sama tilastovirhe toistui taulukossa siitä eteenpäin. Varpaisjärven koulun rehtori huomasi virheen.
Koululääkäriasioista oli myös puhe. Se, että koululääkärin pitäisi olla mukana Varpaisjärvenkin koulun oppilashuollon yhteisöllisissä kokouksissa, ei toteudu, jos oikein ymmärsin. Asia on kirjattu Lapinlahden kunnan päihde- ja mielenterveysstrategiaan sivulle 27, joten tähän voisi nyt vedota:
Kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon toimenpiteet 2014–2017
- Säännölliset tapaamiset oppilashuollon henkilöstön ja luokanohjaajien kanssa
- Erilaisten oppituntikonseptien kehittäminen, esim. päihteet, sosiaaliset suhteet, mediakasvatus
- Opettajien kannustaminen ottamaan rohkeammin oppilasta koskevat huolet esiin
- Lasten ja nuorten osallistaminen koulun ilmapiirin luomiseen ja tiedottamiseen (ehkäisee muun muassa yksinäisyyttä ja koulukiusaamista)
- Nivelvaiheiden työskentely eri luokka-asteille siirryttäessä
- Läsnäolo vanhempainilloissa
- Nykyisten resurssien säilyttäminen
Matin ja Liisan koulun sekä lukion yhteiseltä uusrehtorilta tiukkasin, milloin alkaa kirjoittaa blogia koulujen nettisivuille. Perustelin blogia sillä, että näin sivuilla tulisi käytyä. Vannon, että siinä vaiheessa, kun uusi rehtori oli valittu sekä nimi julkaistu Matti ja Liisa -lehdessä, googlailin uuden rehtorin johonkin blogimerkintään.
Voisiko olla mahdollista, että rehtori on joskus aloittanut jossain blogspotin tyyppisessä alustassa blogin kirjoittamisen, mutta blogi on jäänyt kesken ja homma unohtunut? Niin kuin Köykän Katjalta ja minulta Katpiin Ylilyöntien blogspot.comissa kirjoittaminen. Ongelmaksi muodostui se, etten koskaan oikein tajunnut, miten blogiin pääsee kirjoittamaan. Minusta se oli hirmu hankalaa ja jouduin aina kysymään Katjalta linkkiä.
Joka tapauksessa osuin johonkin rehtorin kirjoitukseen nettimaailmassa ja ajattelin, että kuinka hienoa, kerrankin suorasukainen virkamies näille seuduin. Itse asiassa sellaisia on nyt Lapinlahden koulutoimeen näyttänyt siunaantuvan useita. Hienoa! Epäselvät ja sovinnaiset mussuttajat vituttavat ainakin minua.
Oman blogin piti siirtyä rakennusliikkeen nettisivuille, mutta sitten hallituksen puheenjohtaja tuli toisiin ajatuksiin. Puheenjohtaja en ole minä. Olkoon blogini sitten vanhan toimittajaminäni, aputoiminimi Lehtipiian, markkinointia. Vähän kyseenalaista kyllä, mutta tästä varmasti hönkii, että vihaan markkinointia ja myyntiä. Se on kuin tikkua työntäisi kynnen alle.
Tänään osallistumme Annan kanssa Pielaveden S-marketin inventaarioon Pielaveden Sammon hyväksi. Anna kysyi aamulla, mikä on inventaario ja miksi sitä tehdään. Koetin selostaa, vaikken itse ole koskaan mitään inventoinutkaan. En edes meidän firman putkiosavarastoa uppopupponippoineen, vaikka olisi pitänyt jo nelisen tilikautta sitten se tehdä.
Kielen kääntämisestä
Ärräpäät-sähköpostlilistalla sukeutui keskustelu kirjallisuuden kääntämisestä. Sain hepulin, kun luin Kauko Käyhkön iskelmän Kuljen yksin autiolla tiellä, alkuperäisrunon. Laulun venäjänkieliset sanat minulle meilasi isoveli-Kosti kysyäkseen, mistä on kyse ja miten sanat lausutaan Mäntsälän mieslaulajia varten.
Minulta meni asian selvittämisen aloittamisessa niin monta viikkoa, että veli oli itse kaivanut Youtubesta sekä Kauko Käyhköt että venäläisen laulajan Dmitri Hvorostovskyn venäjänkielisen version. Iskelmän alkuperäisteksti on Mihail Lermontovin, jonka pienoisproosa Aikamme sankari teki minuun opiskeluaikaan vaikutuksen. Se on niitä harvoja kaunokirjallisia vähän novelleja pidempiä tekstejä, joita kykenin alkukielellä ja tällä adhd:llä lukemaan.
Antero Bymanin käännös Kauko Käyhkön laulettavaksi oli kamalaa ylisanailua ja kaunomaalailua. Runon nimi vielä helkytteli sisäisiä lyriikkakanteleitani, mutta siitä eteenpäin aloin sisäisesti kiehua lukiessani Lermontovin alkuperäisrunoa. Miksi Antero Bymanille ei ole kelvannut Jumalan kuunteleminen esimerkiksi. Byman on sivuuttanut iskelmässä tyystin Lermontovin mystisteologisen tason.
Tosin Lermontov puhuu erämaasta, joka kuuntelee jumalaa yleisellä tasolla ja pienellä alkukirjaimella. Hänen Erämaansa ei kuuntele Jumalaa.
Выхожу один я на дорогу;
Сквозь туман кремнистый путь блестит;
Ночь тиха. Пустыня внемлет богу,
И звезда с звездою говорит.
Sähköpostilistatoveri Oiva Hevonen lohdutti minua, että on erilaisia tapoja kääntää. Yksi mahdollisuus on kääntää proosallisesti. Lermontovia muuten pidettiin aikanaan venäjän kielen uudistajana. Sveitsinvenäläinen kirjailija Mihail Šiškin (ven. Михаил Павлович Шишкин) tuumasi Sofi Oksaselle Helsinki Lit-haastattelussaan, että Oksaska on lukenut Vappu Orlovin, suomentajan, version romaanista.
Kaivan tähän oman käännökseni Kuljen yksin autiolla tiellä -runosta myöhemmin. Koetin pikakääntää äsken kysymällä sanasta кремнистый google-kääntäjällä. Siitäpä vasta riemu repesi, kun google käänsi sanan: kvartsipitoinen! Kaikkitietävä ja kaikkinäkevä google olisi proosaistanut Lermontovin kieltä seuraavalla tavalla:
Kvartsipitoinen tie loistaa sumun lävitse
Ok, uskotaan nyt, että täysin riisutulla kielellä runoilija ei voi kuvata sisäisiä tuntojaan. Google ei kuitenkaan jaksa olla johdonmukainen omassa ylemmyydessään, vaan sen mielestä kvartsi ei ole крем (кремнистый) mistä me kaikki tiedämme venäjän kielen elastisuuden - крем kermavaahto, kreemi, on suoraakin suorempi länsilaina.
Kvartsi on googlenkin mukaan venäjäksi kварц.
Tämä on aivan huippukäännös runon ensimmäisen säkeistön kolmannesta rivistä Ночь тиха. Пустыня внемлет богу :
Silent Night. (google unohti kesken kaiken, että piti kääntää suomeksi) Aavikko harks Jumalalle
Harks on ainakin minulle outo suomenkielinen teonsana, verbi. Sen sijaan kertoo ilmeisesti Amerikan oikeistofundamentalistisesta luonnosta, että Jumala on kirjoitettu käännöksessä isolla alkukirjaimella.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]