
Osuuskunta-aate saisi tulla takaisin
ti 27.10.2015
Matilla on tänään kokouspäivä iltapäivän puolella. Aamulla piti lähtemän karpaloon heti, kun taivas valkenee. Vaikka eilen oli huiman upea kirkas iltapäivätaivas ja illemmalla julma kuutamo, aamu ei valjennut. Taivaalla roikkuu ruma pilvirätti. Vettäkin ripsoo ja Matti nukkuu vielä.
Minä jo kahvit keittelin. Puuroa saisi joku tulla keittämään. Kissat ja koira on ruokittu. Koira pissatettu. Matin Miisu nukkuu keränä vieressä. Anna kuuluu menneen nyt suihkuun. Pitänee viedä tyttö autolla kouluun, sillä on sokerista ja sulaa (kampaus lähinnä) sateessa.
Luin kerrankin Maaseudun Tulevaisuuden seuraavana päivänä. Eilisen numeron äsken. Nythän on ollut niin, että monien viikkojen kaikki lehdet ovat kasautuneet lukemattomina pöydille. Jussi Ossin veli Martikainen kirjoitti osuuskunta-aatteesta lehden pääkkärisivun Toimittajalta-palstalla otsikolla Gebhardilla riittäisi ihmettelemistä (MT ma 26.10.2015).
Kirjoitus oli hyvä ja osuuskuntamuotoinen kommunismi riittäisi minulle mainiosti.
Ärräpäihin kirjoitin John Williamsin Stonerista. Sain kummipoikani perheeltä ruhtinaallisen 50-vuotislahjan: kahvipussikassin, kissatulitikkulaatikon ja Stonerin. Kirjasta ehdin jo haaveilla, kun luin siitä kirjailija Tommi Melenderin Antiaikalainen blogista.
Tikkisen Hannele lupasi eilen tekstarilla aloittaa Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat tänään kello 8. Vähän niin kuin "tavataan kapakassa sodan jälkeen kello 18".
- Siis sodan jälkeen kello kuusi illalla! Vodicka karjui jostain etäältä.
- Tule mieluummin puoli seitsemältä, jos minä sattuisin myöhästymään, Švejk
vastasi.
Viimein kuului Vodickan ääni jostain hyvin kaukaa:
- Etkö voisi tulla kuudelta?
- No, olkoon menneeksi, kuului yhä etääntyvän toverin ääni.
(Hašek, Jaroslav : Kunnon sotamies Svejkin seikkailut maailmansodassa. 1-2 . suom. Marja Helin ja Tuure Lehén. 7. p. Kansankulttuuri, 1968, s. 511)
Tässä Ärräpää-viestini:
"No niin.
Äsken jäi Kun kyyhkyset jne. -viestistä pois Stoner. Stoner on jo vuonna 1965 Amerikassa ilmestynyt outo, hienovarainen, hienontunteinen ja vaivihkainen ihmisen ja vaivihkaisen ihmisen kehitysromaani yhdysvaltalaisesta yliopistosta.
Kirjoittajan nimi on John Williams. Käännös on mielestäni hieman kököhkö, sillä kääntäjä Ilkka Rekiaro tykkää korostaa arkaaista sävyä käyttämällä määräistä artikkelia tuo. Ainakin kaksi kertaa romaanissa - ja se on kaksi kertaa liikaa. Jo ensimmäisestä tuo-määräisestä artikkelista revin pelihousuni.
Stoner on maaseudun pientilalta sosiaalisen nousun tehnyt kirjallisuusrohvessori. Meni jotenkin kylmiltään avioon Edithin kanssa, jota kuvitteli jossain hormonipöllyssään rakastavansa. Edithillä ei ollut oikein muita avioliittomarkkinoita ja suostui kosintaan, mutta on tähän mennessä avioliittoa käyttäytynyt tosi oudosti.
Kait näiden pitää joidenkin sovinnaisuussääntöjen vallitessa olla naimisissa, vaikka todellista yhteyttä ei ollut kuin hetkellisesti, minkä seurauksena pariskunnalla on Grace-niminen tytär.
Lapsesta tulee vanhempiensa henkinen kiistakapula. Jos minä olisin John Williams kirjoittaisin jatkoksi Edithin romaanin, sillä 1930-luvun alussa isänsä kuoltua Edith kokee emansipaation. Leikkaa tukkansa lyhyeksi, punaa huulensa ja alkaa käyttää lyhyttä mekkoa - menee huoneteatteriin ensin maalaamaan lavasteita ja sitten alkaa itsekin hieman näytellä. Maailma ikään kuin avartuu, mutta vaimo pysyy Stonerille täytenä arvoituksena.
Sitten on ne tutut yliopistointrigit, jotka saattaisivat listan yliopistohevosta kiinnostaa. Hirmuisen hiostavaa kuvausta. Ahistavaa. Taitavaa."
Stoner-pätkän jälkeen jäljensin Annan ja Mariankin lemppariruoan Sitruunakanan reseptin sähköpostilistalle.
Perustulosta telkkarissa
No jopas, Tuomas Enbuskella on parta MTV:n aamutelkkarissa. Sari Essayah (krist.) puhuu hyvin siitä, mitä tapahtuu, jos köyhä yksinhuoltaja ottaa töitä vastaan. Kuukausipalkan tulee olla yli 2 000 euroa, jotta ei joutuisi pahempaan köyhyyteen kuin työttömänä.
Mukana myös Kelan köyhyystutkija Maria Ohisalo (vihr.), joka oli Mimmien entisen päätoimittajan ja nykyisen kirjailijan Ulla-Maija Paavilaisen haastateltavana Gloriassa, jota en olisi älynnyt lukeakaan, ellei Mehtosen Reetta toimittaisi minulle postilaatikkoon sekä Suomen Kuvalehtiä että naislehtihömppää.
Sellaisten ihmisten, joilla on edes jonkinlainen säännöllinen kuukausipalkka, paritonninenkin, on vaikea käsittää köyhyyden kierrettä. Sinne kun putoaa, pitää suurin piirtein kalastaa puhuva hauki, kuten venäläisessä kansansadussa, joka toteuttaa toiveita.
Perustulo varmasti lisäisi osa-aikaista työtä. Minulla ei Marian omaishoitajana ollessa olisi ollut mitään osa-aikaista työtä vastaan. Keski- ja hyvätuloiset maksaisivat perustulon, oli Sari Essayah huolissaan. Mutta sehän olisi hyvä asia.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]