Osku ilmoitti, että olisi rotta yöpalana

ke 16.9.2015

Onpa huono päivä. Aivosumupäivä. Yöllä meni monta tuntia valvoessa. Osku huusi oven takana kahden aikaan yöllä, että oli tuonut meille mukavaa yöpalaa ja nyt olisi aika saada Kitekattia tai Whiskasia hyvässä kaupassa.

Ulko-oven takana oli rotta, jonka Osku oli ystävällisesti jo suolistanut.

Minulla meni ainakin kaksi ja puoli tuntia siihen, että sain sydämen läpätyksen loppumaan. Vaikka säikähdin, ymmärsin, että meillä on kissa, joka huolehtii siitä, että talossa on ruokaa. Kävin aamulla kello kuusi kysymässä, pitääkö kysellä lapsen bilsan koealuetta.

Lapsi sanoi, että palataan asiaan kello 7.30. Kello 7.30 lapsi sanoi, että ei tarvii. Oli lukemassa kokeisiin. Menin takaisin nukkumaan ja jotain yhdeksän tienoilla puhelin soi ja vastaan ja toisesta päästä kuuluu: "SÄKSÄKSÄKSÄK, EIHÄN TÄTÄ HYVITYSLASKUA VOI TEHDÄ NOIN. PITÄÄ OTTAA LIIKALASKUTETTU POIS ARVONLISÄVEROTTOMASTA HINNASTA. SÄKSÄKSÄKSÄKSÄK JA TEHDÄ UUSI LASKU HYVITYSLASKU JA SÄKSÄKSÄKSÄK. SILLE PITÄÄ ANTAA OMA NUMERONSAKIN SÄKSÄKSÄK SÄKSÄKSÄK!"

En tajunnut mitään.

En tosin uskaltanut sanoa, miksi en tajua mitään, sillä olin juuri ollut syvässä unessa ja mietin, miksi synestesiani pitää Antti Majalahtea ja Kari Hietalahtea samana nimenä. Mietin siinä syvässä unessa, että taisin sittenkin nähdä unta Kari Hietalahdesta. Molemmat heput opiskelivat samaan aikaan Tampereen yliopistossa, mutta meillä toimittajaopiskelijoilla ei ollut mitään tekemistä draamalaisten kanssa.

Paitsi tietysti minulla, joka pyörin jonkin aikaa Jarkko Mikkolan ympärillä. Mikkola opiskeli dramaturgiksi, mutten sitten seurannut, tuliko dramaturgia. Todennäköisesti ei. Mikkolan näin hiljattain ilta-aivosumuni lävitse Pintaa syvemmällä -sarjan lopputeksteissä. On kuulema uuden Yle-maalaisdraamasarjan päähenkilön exä.

Mikkola oli unessani ottanut Hietalahden hahmon, joka piirtyy ikuisesti muistiini virolaisena vihreissä sukkahousuissa tai kaapatun lentokoneen Kalevina.

Katselin Pintää syvemmällä ilman ääntä. Matilla oli ääni kuulokkeissaan. Minua tosin kiinnosti vain se, mistä maakunnasta sarja on olevinaan. Päähenkilö kävi säksättämässä jotain Ely- ja ympäristökeskuksessa, jonka neukkarin pöydällä oli viirissä vaakunoita. Kiljahdin ilosta Matille; pongasin Pohjois-Savon vaakunan.

Ei voi muuta sanoa kuin, että on tämä hyvin marinoitunut uusliberalismi hyvä ja tehokas järjestelmä. Ostoreskontraaja on osanen tehojärjestelmästä virasto-senaatti-konsultti-suunnittelija-konsultti-urakoitsija-aliurakoitsija. Ei voi muuta sanoa kuin, että toivottavasti jokainen murunen käsittämättömästä järjestelmästä saa edes työehtosopimuksen mukaisen palkkansa.

Paitsi tietysti se viimeinen maanrakennusaliurakoitsija, joka ei saa edes työtä, koska hänellä ei ole varaa pitää vaimoa toimistossa etsimässä tilaajavastuulain mukaisia todistuksia jostain kuppaisesta parin sadan euron työstä, jonka hallintokulut ovat viisisataa euroa.

Lisäksi uusliberalistit, kuten Tuomas Enbuske, ovat hehkuttaneet, että uusliberalismissa jokainen saa tehdä, mitä parhaiten osaa ja mistä tykkää. Paitsi tietysti me, jotka valmistuimme yliopistosta 1990-luvun lamaan. Siis paino sanalla valmistuimme. Heille, jotka eivät valmistuneet, kävi hyvin. Istuvat kuin tatit hyvissä asemissa. Meillä valmistuneilla on viime lamasta lähtien ollut sitkassa työttömän stigma.

Katsoin eilen pikkuisen aikaa televisiosta Juhana Vartiaisen (uusuusliberaalikokoomuskypäräpää) sössötystä. Jos työttömyysturvaa heikennetään, tulee sellainen kivan napakka kannustin ryhtyä töihin. Aloin nauraa hysteerisesti ja menin pesemään hampaat. Piti saada oksennuksen maku pois suusta.

PS. Vastasin sähköpostilla keittämääni laskutussoppaan. Oikeastaan on ihan hauskaa aina, kun joku rikkoo sellaisen ylikorrektin lässynlässynpaskan, joka näihin kuvioihin liittyy. Aamuisella soittajalla, ostoreskontraajalta, nimittäin todella paloivat hihat. Tavoittelin katumuksessani hilpeätä sävyä: