Punikin päätön puuron oheiseines
to 17.9.2015
Tikkisen Hannele avasi Ärräpäät-sähköpostilistalla keskustelun rasistisesta kielestä. Esitin vastakysymyksen: missä menee rasistisen kielen ja poliittisesti ylikorrektin puheen raja. Eiliseen uusliberaalikuvaukseeni ja suolistettuun rottaan mikroyrittäjän ruokavaliossa Kiteen punikki vastasi vastakertomuksella kissastaan, joka toi hänelle puurolautasen viereen päättömän hiiren ja odotti suosionosoituksia.
Tässä vastakysymykseni siitä, mitä on rasistinen kieli ja mitä ylikorrekti:
Hei,
täten avaan keskustelun rasistisesta kielestä. Mitä on rasistinen kieli ja mitä poliittinen ylikorrektius?
Esimerksi HLBT- ja queerporukalla on minusta upea tapa ottaa termit haltuun. Puhuvat itsestään pervoporukkana. Minulla on täällä Lapinlahdella kulkuriveli, joka on itse puoli- tai ainakin neljäsosamustilainen.
Kulkuriveli kertoo ihania mustalaisvitsejä. Esim. alvista. Se aina jaksaa naurattaa mua:
Mustalainen myi auton. Kaupanhierontatilaisuudessa ostaja kysyi:
- Onko täs mukana alvi?
- Ei oo. Alvi on linnas.
Vain kulkuriveli osaa kertoa tämän sellaisella laulavalla romaniäänellä. Tuleekohan muuten se laulava romaninuotti romanikielestä? Onko kukaan kuullut romanikieltä lilvenä?
Nauratti, kun luin Kaija Juurikkalan Sielu ei nuku. Pidin Juurikkalan kirjasta kovin, vaikka se osin oli sellaista sumeaa new age –shittiä, jota Hannele inhoaa. Sellaista, että ollaan koko ajan suu amerikkalaisessa hymyssä ja ajatellaan vittu positiivisesti. Lässyn lässyn. Ilmeisesti Juurikkalaa itseäänkin on välillä tympinyt oma new age –pöpinä. Niinpä Kaija Juurikkala, eteeristen abstraktien akvarellien maalaaja, sirotteli säännöllisin väliajoin tekstiinsä VITTUJA. Jotta olisi tullut särmää.
Poliittinen korrektius johtaa mielestäni lopulta idioottimaisuuksiin. Ja en minä ainakaan itse vähemmistön edustajana haluaisi kuulla mitään lätinää. Olen esimerkiksi lihava ja vittu piste. Lihava. En pyöreä, enkä pullukka. Voi vittu, mun lempääläläinen poikakaverini heti XX:n jälkeen avasi vastustamattomasti keskustelun mun kanssa. Se kun kuuli, mistä olen kotoisin sanoi, että sinäkin saatana savolaispullukka... ja hökäisi samaan syssyyyn koko stoorin - tiedänkö, mitä kävi hänelle Kuopiossa asuessaan?????
(no, niin sinäkin saatana savolaispullukka tarkoitti sitä, että Markku seurusteli Hannelenkin tunteman toimittaja XX:n kanssa. En tiedä enää, missä hän on nykyään. Oli kait jossain vaiheessa Kuopion kaupungin tiedotushommissa. XX ja Markku tulivat Kuopioon, Markku muistaakseni opiskeli bassoa Kuopion Sibelius-akatemiassa ja sitten! Pam, Savon Sanomien toimittaja XX pokasi XX:n Markulta. Pam! Joten kaikki savolaiset olivat Markun mielestä kieroja paskoja. Niinhän minäkin sitten loppujen lopuksi olin. Vahdoin Markun lennosta imatralaiseen PUNIKIN POJAN POIKAAN, joka on nyt nuolemassa hallitusta ja porvareita ja kokoomusta erään valtamedian palvleuksessa. Joka sittemmin tuli järkiinsä ja ulos minut asunnostaan ei nyt ihan taivasalle, mutta kuitenkin kylmään maailmaan. Mikä oli parasta minun elämässäni. Ilman tätä käännettä, joka vei elämästäni värit moneksi vuodeksi tai öh, miten sen nyt ottaa, öh, toi hm, elämääni uusia värejä, suorastaan karnevaalimaisia, ei minulla olisi nyt Mariaa ja Annaa.)
Pia
PS. Otsikko on outo, mutta tutkiskelen siinä, miten voi kuvata Kiteen punikin ruokapöydälle nostamaa päätöntä hiirtä. Eines on vähittäiskaupassa myytävä valmis elintarvike, joka ei ole säilyke eikä pakaste, teollisesti valmistettu elintarvike, joka on jatkokäsitelty. Kaunoilmaisussa joutuu hieman joskus venyttämään kieltä sekä sanojen merkityksiä.
PS. Jos Raili, Matti Pulkkisen muistoseuran puheenjohtaja, lukee tätä, kerron, että olen lähdössä ihan kohta Oravikoskelle suunnittelemaan kirjailijan tuotantoon tosi löyhästi liittyvää kirjastokiertuetta. Tulin koneelle tulostamaan järjestön mallisääntöjä ja jäin Ärräpää-listalle suustani kiinni.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]
