Pia Valkonen

Jehovan todistajien puolustuspuhe

la 12.9.2015

Ärräpäät-keskustelulistalla keskustelu Jehovan todistajista jatkuu. Novellisti Pentti Stranius on kanssani puolustusrintamassa, sillä hän on oppinut lukemaan Vartiotorneista ja Herätkää-lehdistä sekä Raamatusta. Äitinsä kuljetteli Penttiä pyörän tarakalla Jehovan todistajien tilaisuuksissa: "Elämä ei ole mustavalkoista, eivät jehovalaisetkaan.", hän kirjoittaa.

Eilen meillä oli tosiaan hyvä iltapäivän kahvihetki Jehovan todistajasisarten kanssa. Otimme esille jostain sanattomasta sopimuksesta Aila Ruohon kirja Vartiotornin varjossa ja mielestäni keskustelu oli kiihkotonta. Totesimme, että sellaisessa perheessä, jossa yhteisöstä eronnutta uhataan vaikkapa lapsen kuolemalla tai pannaan murkkuikäinen yhteisöstä eronnut syömään autotallissa, on mielenterveysongelmia.

Mielenterveysongelmia voi olla kommunisteilla, helluntalaisilla, kokoomuslaisilla, vanhoillislestadiolaisilla ja jopa kepulaisilla. Mielenterveysongelmien tai päihdeongelmien ollessa kyseessä tarvitaan psykiatrista ammattiapua, ei mitään eheyttäviä parannuskokouksia vailla ammattitaitoa. Eikä kyllä uskonnottomien vahingoniloista hillumistakaan sen puoleen.

Ärräpäihin kirjoitin näin:

"Argh, väärä termi teillä: jehovalaisista. Jehova on Jumalan erisnimi. Mietin muuten, miksi ihan alunperin kirjoituksissa, vanhimmissa Mooseksen kirjoissa esimerkiksi, Jumalalla oli nimi – sen vuoksi, että ympärillä oli kilpailevia suuntauksia ja jumalia, jos minkälaisia. Jossain vaiheessa juutalaiset sitten ovat omaksuneet käytännön, jonka mukaan Jumalan pyhää nimeä ei saa mainita.

Samantyyppinen ajatus tuli muslimeille; Jumalasta ei saa tehdä kuvaa. Eikä ortodoksien ikoneissakaan saa kuvata itse Jumalaa. Pyhä Kolminaisuus kolmine enkeleineen on tavallaan lähimpänä Jumalan kuvaa, mutta siinäkin vain viitteellisesti, etäännytettynä ja symbolisesti.

Olisiko Jehovan todistajain ajatuksena tavallaan uskonpuhdistuksen uskonpuhdistus; tuoda Jumala persoonana taas lähemmäs ikään kuin tavallista ihmistä, kun kerta Jumalalla on nimi Jehova?

Jumalan erisnimi Jehova on ollut esillä Suomen luterilaisissa kirkoissa muun seuraavilla paikkakunnilla: Kristiinankaupungissa, Kauhajoella, Kurikassa, Ilmajoella, Seinäjoella, Nurmossa, Kauhavalla, Ylihärmässä, Alahärmässä, Ylistarossa, Isossakyrössä, Vähäkyrössä, Virroilla, Porissa, Kemissä, Kemijärvellä, Kuopiossa, Porvoossa, Kangasallla, Ulvilassa, Alavudella, Kuhmoisissa, Eräjärvellä ja Porissa. Jehovan nimi on myös yllätys, yllätys Helsingin yliopiston leimassa

Osissa kirkoista nimi Jehova on jäänyt messukasukkaan ja messukasukka sakastiin. Kauhavalla nimi löytyy kyntteliköstä ja Ilmajoelta vanhan kirkon alttarista. Kuhmoisissa Jumalan erisnimi, Jehova, löytyy kirkkosalista koristelistan alapuolelta

Nyt pitäisi olla käsillä Karen Armstrongin Jumalan historia, jonka olen lukenut kahteen kertaan.Tässä wikipedialainaus Armstrongilta:

"Karen Armstrongin (1993) mukaan Jahve saattoi olla alun perin midianilaisten soturijumala ja tulivuoren jumala, sillä Jahve ilmestyi Moosekselle ensi kerran juuri Midianissa. Mooseksen kirjassa viitataan usein Aabrahamiin ja muiden toisen vuosituhannen eaa. heprealaisten jumalaan nimellä Jahve, mutta todennäköisimmin he palvoivat yhä muita pakanajumalia, kuten kanaanilaisten ylijumala Ēliä ja hänen vaimoaan Ašeraa.

Ašera oli tuolloin ilmeisesti Jahven äiti, mutta myöhemmin Jahven aseman vahvistuessa hänet nähtiin Jahven puolisona, jonka Jahve lopulta syrjäytti kokonaan. Mooseksen johtamien israelilaisten Egyptistä paon kertomuksen myötä Jahvea alettiin nostaa israelilaisten ehdottomaksi jumalaksi, ja vanhojen kertomusten jumala Ēl Šaddai nimettiin jälkikäteen Jahveksi. Entisiin jumaliin verrattuna Jahve oli kuitenkin näitä etäisempi ja sotaisampi.

Jahve vaati israelilaisilta liittoa osoitukseksi, että nämä kunnioittaisivat ainoastaan häntä eivätkä muita jumalia, joiden olemassaolo tosin edelleen henoteistisesti tunnustettiin. Kansa jatkoi kuitenkin vielä kauan vanhojen jumaliensa palvontaa Jahven rinnalla, etenkin rauhan aikana."

Höh, miten minä en muista, vaikka sain korkeimman arvosanan Vanhan Testamentin eksegetiikasta. Jotain hataria muistikuvia on siitä, että Mooseksen kirjat jakautuvat jahvistiseen ja elohistiseen osuuteen sekä lakitekstiin että pappiskirjaan. Näitä pitäisi jatkuvasti pitää esillä ja opiskella. Aivojeni kovalevylle on tullut tämän jälkeen aivan liikaa kamaa. Osa täysin joutavaa, kuten Jydacom palkanlaskentajärjestelmän salasanoja ja kaikenmaailman Vilmanpahusten käyttäjätunnuksia.

Meillä universalisteilla - tai ainakin minulla - on ajatus siitä, että kaikki uskonnot puhuvat Siitä Yhdestä ja Ainoasta Oikeasta, mutta kukin tavallaan. Oikeastaan joskus tuntuu kuin koko Jumala-asia taitaisi kuulua kategoriaan “Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen”. Kiistat siitä, kuka on oikeassa, tuntuvat jotenkin pöhköiltä. Oikeastaan kiista Jumalan nimestäkin tuntuu kovin hassulta ja varsinkin hassulta tuntuu se, että nimi on poistettu valtalinjan kirkoista kuin Trotski Neuvostoliiton historiankirjoituksesta.

(Kattokaapa pulut, kun sain kohdalleen saksalaiset erityismerkit. Lapinlahden kansalaisopistossa ei muuten ala yhden mielenkiintoisen sakunatiivin saksan kielen keskustelukurssi. Olin ilmoittautunut, mutta mukaan tarvittaisiin yhteensä viisi. Meitä olisi nyt kolme tulossa.)

Siitä huolimatta, että pitäisi vaieta, kirjoitan, eivät he ole jumalalaisia, vaan Jehovan todistajia.

144 000 valittua eri juutalaisista heimoista tosiaan saivat jo otsaansa Jumalan orjan sinetin (Ilm. 7:4-8). Mun henkilökohtainen Jehovan todistajani, se punatukkainen, sanoi tulipunaiset sydänkorvikset korvissa vipattaen, että “ei ne sinne oo kynsiään viilaamaan asetettu”. Ja sit me kaikki uskon sisaret alettiin nauraa eilen kahvipöydässä ja otettiin lisää suklaakakkua.Muistutan vielä, että ilmestyskirjassa on samassa yhteydessä kohta, jossa sanotaan:

“Tämän jälkeen näin suuren kansajoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisovat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa.” (Ilm. 7:9)

Näin peruslaiskana mieluummin sulautuisin tuohon kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista tulevaan joukkoon, joka puhuu kaikkia kieliä kuin, että olisi joku valittu Jumalan orja, joita juutalaisparat ovat. Lisäksi Jehovan todistajien ajatus siitä, että välittömästi kuoleman jälkeen ei tapahdu yhtään mitään muuta kuin se, että ruumis maatuu, on oikeastaan aika järkeenkäypä. Jehovan todistajien mukaan Kristuksen toinen tuleminen on lähellä.

Sitä, että kuoleman jälkeen ei taida olla muuta muuta kuin syvä uni vailla tietoisuutta, olen koettanut sanoa muun muassa rakkaalle ateistitoveri Ari Sulopuistolle, että mieluusti pukkaan toverin Sulopin vieressä koiranputkea tai voikukkaa. Ei sen kummempaa mulla ainakaan ole suunnitteilla. Kunhan vain joku oikein kova tuotantolehmä minut söisi ja tuottaisi hyvää maitoa

Kristuksen toinen tuleminen on sitten eri juttu. “Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen”.

Pia

PS. Koetan käsitellä tämän päivän epistolan jossain käänteessä luettavammaksi, mutta nyt lähden nostamaan Mariaa aamutöille. Edellä oleva teksti on osin kopioitu sähköpostiohjelmasta ja Karen Armstrongin, antropologi-nunnaoppiäitini, teksti wikipediasta. Tämän blogin taittosysteemi on suoraan sieltä syvältä peräpukamien takaa. Taittoon liimautuvat mukaan kaikki graafiset kökkömökkelit sieltä, mistä tähän systeemin yritän kopi-peistata.

Tämäkin on nyt ihan pakko tähän liimata, opiksi:"Epistola (kreik. ἐπιστολή, epistolē, "kirje") on Uudessa Testamentissa oleva kirje. Kirjeet on kirjoitettu ensimmäisellä vuosisadalla antamaan ohjeistusta seurakunnan järjestelyistä ja käytännöistä." (wikipedia, siunattu wikipedia, kiitos ja anteeksi, Tapani Kaakkuriniemi)

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi