Pia Valkonen

Mikä ihmisiä oikein vaivaa?

pe 25.9.2015

Matti ja Liisa -lehti kysyi eilen pääkirjoituksessaan, mikä ihmisiä oikein vaivaa? Mummot sähisevät toisilleen vanhuskeskuksissa kuin käärmeet ja vahvemmat kamppavat sohvalta rollaattorilla kulkijoita kumoon. Päihtyneet oikeustaistelijat käyvät ampumassa hernepyssyillä valtionvarainministerin ikkunasta läpi.

Kulkaas, hyvät ihmiset, meitä vituttaa. Vituttaa niin kuin pientä oravaa.

Vittu, laskin, että olen itse laahannut peräsuoli pitkällä jotain ihmeellistä kivirekeä kahdeksan vuotta niin kuin muutkin siinä harvalukuisessa joukossa, joka vielä jaksoi raahautua vasemmiston alennustilasta hieman ylös, ollut aktiivinen, järjestellyt, puuhannut ja koettanut välittää ja pauhannut -  ja mikä on tulos?

Ihmiset eivät äänestä. He ovat oikeassa, sillä äänestämisellä ei ole vitunkaan merkitystä siihen, mitä kulissien takana tapahtuu.

Meillä on SSS-hallitus, pääministerinä verojensa suunnittelija sekä ministerinä ammattimainen veronparatiisiakka. Ja taustalla todellisena vaikuttajana Kokoomus, joka toistelee tyhjyyksiä länsimaisesta vapaasta demokratiasta ja täysin vapaista markkinoista.

Hesari monistaa saman, minkä Elinkeinoelämän keskusliitto ja Matti Apunen. Kokoomus ja Hesari yhdessä sitten hierovat pikkuruisia kätösiään; ihmiset, jotka vaivautuvat äänestämään, äänestävät persuja. Jokainen poliittinen aktio sataa käsittämättömällä tavalla oikeiston laariin.

Elämme stagnaatiossa. Kaikki on pysähdyksissä. Kuulin kerran eräältä ihmiseltä, josta aloin sillä hetkellä pitää suunnattomasti, huokauksen: "Voi, kun tulisi sota."

Tilanne on räjähdysaltis.

Me olemme monen vuosikymmenen ajan kuunnelleet valheellista diibadaabaa, meiltä on riistetty sanat, kielemme on vaihdettu orwellilaisiksi lipevyyksiksi ja  kusetukseksi. Meitä on kuulkaas kustu silmään. Siksi iloitsen joka kerta, kun joku kilahtaa ja alkaa huutaa törkeyksiä.

Joku ilmaisee todellisia, oikeita eikä jäljiteltyjä tai verhottuja tunteita.

Sanat luottamus, yhteiskunta ja sopimus ovat täysin menettäneet merkityksensä. Kun kuulen sanan uudistus, oksennan välittömästi. Oksennan myös joka kerta, kun sanotaan laadukkaat palvelut, asiakaslähtöinen tai mitä kaikkea paskaa sitä meille yrittäjillekin opetetaan. Kun kuulen sanan kannustaa työtöntä napakasti ottamaan vastaan työpaikka, näen mielessäni, kuinka teräksiset kannukset uppoutuvat ratsun kylkeen ja repivät sen verille.

Kun kuulen Stubbin sanovan länsimainen vapaa markkinatalous, minunkin tekisi mieleni ampua.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi