Kirjallisuustapahtumaa suunnittelemaan

Puumalassa, Puumalasta, Puumalaan takaisin

ma 17.8.2015

Ehkä nykyisen elämäni älyttömämpiä reissuja. Luin perjantaina Puumala-lehdestä, että tänään kunnantalolla kello 14 suunnitellaan Puumalan kunnan ja seurakunnan kirjallisuustapahtumaa vuodelle 2016. Suunnittelu on kaikille avoin ja paikalla on kirjallisuuden läänintaiteilija Susanna Kolehmainen.

Virranhovissa tai kuten nykynimi kuuluu Hovissa oli lounaalla ystävällisen näköinen nainen. Tulin tänne Puumalan kirjaston B-koneelle katsomaan netistä, oliko se se. Oli se se. Se oli läänintaiteilija Kolehmainen.

Kaikenlaisia hulluja tempauksia sitä voi nyt tehdä, kun Maria on viikot Mäntykankaalla. Viikonloppuisin en itse asiasssa haluakaan lähteä mihinkään. Mutta tämä reissu on hulluin kautta aikojen.

Jätin päätöksen tähän aamuun. Piti Marian kouluun lähetyksen jälkeen rauhallisesti syömäni aamupuuro eilisine uamumustikoineni, jotka tosin Anna napsi tuokkosesta jo autossa lenkin herättämään nälkäänsä ja janoonsa, ja juomani aamukahvi.

Kissan kakat. Anna karjaisi, että tarttee kyydin tettiin. Ja nyt olisi tarkoitus olla myöhästymättä. Matkaa Mellanolle on meiltä noin ja varmasti jopa vajaa 400 metriä.

Hotkaisin puuron ja vähät mustikat. Kahvin lotasin pitkin tiskipöytää. Hampaat pesin ja piirsin jotkut summittaiset kulmakarvat. Tukka jäi letittämättä. Tuli niin kiire, että osa tukastani jäi eteisen oven kahvaan. Silloin muistin, miksen koskaan liiku missään tukka auki.

Mariakin vihaa leijuvia hiuksiani, sillä häntä käsitellessä ne tarttuvat lapsipoloista naamaan kuin ällöttävä liaani. Matista puhumattakaan. Mies on kieltäytynyt perkaamasta suihkun lattiakaivoja, sillä ne tukkeutuvat pitkistä punaisista hiuksista. Ei varmaankaan paljoa helpota kohta, kun tukoksessa on harmaata.

Pöljän Vitostuvalla tapasin firman entisen työmiehen. Ehkä hän piti minua hulluna jo, kun olin hänen työnantajansa, sillä sanoin, että joo, tulin tänne letittämään tukkaa ja nappasin mukaan keltaisen toalettilaukkuni. Kuopion eteläpuolella ohittelin autoja. Nostin nopeuden yli satasen ja sitten alkoi vilkkua varoitusvalo.

Auton moottori kuumeni. Panin lämmityslaitteen täysille. Ulkona on kesän ensimmäinen helle. Toivematka. No, onneksi tässä Nooran Sitikassa toimivat ikkunanaukaisimet. Entisessä eivät aina toimineet.