71 syyrialaista tukehtui konttiin

su 30.8.2015

Kanadalaisen kirjailijan Yann Martelin Vergilius ja Beatrice huijasi minut lukemaan itsensä sen vuoksi, että kirja alkoi kepeästi ja kuplivasti. Loppu ei ollutkaan yhtään kepeä ja on vaikea kuvata, mistä kirjassa oli kyse, mikä oli juoni, kuka oli päähenkilö ja tapahtuiko päähenkilolle kirjassa kehitystä.

Sillä ei ole väliä.

Periaatteessa kirja kertoi holocaustista, mutta myös oudon ennustavasti siitä, mitä Euroopassa tapahtuu juuri nyt.

En edes kaikkein julmimpia kohtia pystynyt Vergiliuksen ja Beatricen loppupuolella kuin hyppimään yli. Oikeastaan sivukaupalla tapahtuviin väkivaltaisuuksiin turtuu ja tehokkain koko kirjassa olivat lyhyet, noin parin kappaleen pituiset kysymykset.

Perussuomalaisilta, etenkin Olli Immoselta ja vaikkapa Varpaisjärven persuilta, voisi kysyä seuraavaa nyt, kun syyrialaisia tukehtui pari peruskoululuokallista teollisuuskonttiin Unkarissa:

"Tyttäresi on ilmiselvästi kuollut. Jos nouset seisomaan hänen päänsä päälle, yletyt korkeammalle (ruumiskasassa), missä ilma on parempi hengittää. Astutko tyttäresi pään päälle?" (Yann Martel Viergilius ja Beatrice sivun 212 jälkeen numeroimattomat liitteet)

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi