Pilviä väistellen

ma 3.8.2015

Matti oli eilen koko päivän huoltoasentamassa Ikarusta, Lapinlahden ilmailijoiden lentohärveliä. Kävi sitten hakemassa 30 kiloa mansikkaa Mäkikylän Marjatieltä - on muuten kylätietä ihastuttavalla nimellä paiskattu! - lätki ne koko perheen avustuksella - jostain kumman syystä mansikoiden pakastus on urkakka, johon tyttöjä ei tarvitse houkutella, lahjoja tai uhkailla - pakasterasioihin ja lennähti tiehensä kuin trombi.

Lähti huoltoasennetulla pikku lentokoneisellaan koelentämään. Tuli yläilmoistaan alas hieman aiottua aikaisemmin, sillä Iisalmen suunnasta Lapinlahden päälle tuli ukkospilvi. Soitto siitä, että aviomies oli laskeutunut turvallisesti tuli juuri, kun Lapinlahden päällä räsähti.

Oli käynyt Rautavaaralla kääntymässä ja viettänyt autiolla lentokentällä viitisen minuuttia lännestä tulevia pilviä väistellen. Sanoi, että olisi pitänyt lentää Kuopioon tai jäädä sinne Rautavaaralle.

Minä someasiantuntijana tein varauksen, sillä kun Matti-poloinen yritti googlekalenteriinsa, kalenterissa luki, että kampaaja ja ratakelaus. Tuvan puolelta kuului hillittömän raivoisa: "Kirjaudu ulos mun käyttäjältä!" Kirjauduin Mariana ulos ja Mattina sisään sekä pidättelin itseäni kirjoittamasta Ikaruksen kalenteriin, että tämä aika on sitten pois Matin vaimolta.

Näillä lentoukoilla on ihan oma maailmansa.

Pelin henki

Merkintäni ensimmäisen kappaleen toinen lause on omakeksimäni, mutta huvitti, kun törmäsin samanlaisiin sisäkkäisiin lauseisiin amerikkalaisen Chad Harbachin romaanissa Pelin henki sivuilla 371 ja 373.

"NCAA oli kieltänyt alkoholinkäytön pukuhuoneessa, mutta Schwartz oli ostanut viimeisllä valmentaja Coxin antamilla rahoilla kolme laatikkoa samppanjaa - hän oli myös maksanut toukokuun vuokransa ja Visa-laskunsa - jotka hän oli Meatin avulla salakuljettanut Chute-stadionin pukuhuoneen tyhjään kaappiin ja peitellyt jääpusseilla." (Chad Harbach Pelin henki s. 371)

Jouduin lukemaan lauseen pari kertaa, sillä tietenkin mietin ensin, miksi Schwartz oli salakuljettanut Visa-laskunsa pukuhuoneen tyhjään kaappiin ja peitellyt jääpusseilla. Jo seuraavalla aukeamalla oli samanlainen sisälause, mutta tällä kertaa sulkeissa: "Mutta tänään hän ei saisi edes sitä. Tänään hän saisi vain samppanjan ja Percocetin aiheuttaman kuvottavan pöhnän ja tiedon, että matseja tulisi vielä ainakin kaksi (koska kansaliset olivat tuplaotteluita) ennen kuin hänen olisi kohdattava päin persettä mennyt elämänsä." (Chad Harbach Pelin henki s. 373)

Kun ajelimme talvella kirjailija Matti Pulkkisen kanssa Kaskikuusen kansalaisopiston teologisille luennoille Varpaisjärvelle, Pulkkinen antoi kauttani palautetta Pentti Straniukselle. Pulkkinen oli lukenut Straniuksen nuoruuden pöytälaatikkonovellit kuin kustannustoimittaja - kirjailija kertoi ja sanoi, että Straniuksen olisi syytä kiinnittää huomiota tekstinsä rytmiin.

Siitä lähtien olen miettinyt omankin tekstini rytmiä.

Luin samoihin aikoihin Ärräpäät-sähköpostilistan Varsovan kirjeenvaihtajan Matti Hovisepän kaunokirjallisen lyhytproosan Ewa. Huomasin, että Hovisepän teksti puuroutui. Laskin sanoja hänen lauseistaan: yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista. Aina suurin piirtein sama määrä sanoja.

Huomaatteko nytkin? Koetan muodostaa jotain rytmiä. Lyhyit lause. Pitkä lause. Lyhyt lause, lyhyt, lause. Tai näin: Erityispitkä lause, joka sisältää sisäkkäisen päälauseen ja muodostaa kokonaisen kappaleen.

Sen jälkeen lyhyt tokaiseva lause omana kappaleenaan.

Jos olisin edelleen toimittaja, olisin hajottanut yllä olevan oman sisälauseeni seuraavasti: "Hän kävi sitten hakemassa 30 kiloa mansikkaa Mäkikylän Marjatieltä, lätki ne perheen avustuksella pakasterasioihin ja lennähti tiehensä kuin trombi. Mäkikylän Marjatie? On siinä ihastuttavalla nimellä kylätietä paiskattu. Marjojen pakastaminen on muuten homma, johon tyttöjä ei tarvitse houkutella, lahjoa tai uhkailla."

Höh, ei toimisi noin, sillä pääasia lauseessa oli se, että Matti kävi kääntymässä kotona ja lähti lentämään. Halusin samalla kertaa sanoa paljon muutakin. Esimerkiksi sen, mistä tilasimme mansikat ja on täällä Lapinlahdella jotain sympaattistakin, kuten esimerkiksi Marjatie sekä sen, että marjojen pakastaminen saa koko perheen kokoontumaan talkoisiin keittiön suuren pöydän ääreen ihan luonnostaan.

Maria haluaa herätä. Lähden nostelemaan. Jatkan myöhemmin.

Nostelin Marian aamutoimille ja aloin lopulta hoitaa ruuhkautuneita asioita pois alta. Ratakelaustuolin palauttamisen siirtäminen, Matti Pulkkis-seuran papereiden kuittaaminen, Hilkan nekrologin lähettäminen eteenpäin, salibändyseuran sponssaus, Aikataika ... ja sitten! Hieman firman asioita! Blogijatko jäänee hamaan tulevaisuuteen.

Jospa seuraavassa merkinnässäni pääsisin edes mainitsemaan Pelin hengen sisällöstä ja siitä, miksi luen nyt Amos Ozia.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi