Toiseen maailmankaikkeuteen

su 9.8.2015

Matti lähti aamulla lentoon. Kuulivatkohan Lapinlahden rovaniemeläiset Matin pörinän? Ihan sivutuulessa piti laskeutua kuulema. Äsken soitin aviomiehelle, onko jo maassa tai turvassa. Sanoi, että ei hän tiedä siitä turvasta, sillä on pihassa ja jututtaa taiteilija-Seppoa, joka kait oli tuosta kasasta polttopuita hakemassa.

Runoilija-klovni singersi ikkunan takaa. Panin viestin, minne määt. Ei vastausta. Taitaa singertää Yläpitkälle. Vai sekoitinko jonkun muun pitkän pyöräilevän hahmon häneen? Eilen kävi Jatuliini. Sanoi, että on puoli vuotta nyt tullut ryypättyä ja nuorisokin asiasta huomauttelee.

Jatuliini halusi minulta kyydin. Sanoin, että en voi lähteä, sillä olen vielä yökkärissä. Kello oli jotain kolmetoista. Jatuliini kysyi, onx toi yökkäri. Mekko oli oranssi ja jos siinä olisi hihat, olisivat kainalot puhki. Rintamuksessa on Anna-lehden sarjakuva Maisa ja Kaarina lähdössä johonkin bailaamaan. Tosin juonesta on vaikea saada kiinni, sillä sarjakuva on pesuissa kulunut melkein tunnistamattomaksi.

Jalassani olivat crocsit. Aidot, ihan totta, vuodelta 2008. Corcseista pistivät ulos kaksi säärtäni, joissa on niin pitkät säärikarvat, että ne voisi panna letille. Säärieni nahka on kanannahkapinkki. Hartioilla julma Leonid-kodinhoitaja-tappajan paita, josta toivoin saavani kodinhoitoenergiaa. Niin sainkin. Kuivasin eilen pyykit pihalla ja keräsin poiskin Matin työfarkkuja lukuun ottamatta, jotka olivat vielä märät.

Sitten Jatuliinille soitti joku. Puhelinta kaivaessa takin alta alkoi norua nestettä. Luulin, että mies kusee ohi housunsa, mutta se olikin vain avoinainen kaljapurkki. Koska Jatuliinilla ei ollut silmälaseja, tein hänelle palveluksen. Soitin takaisin numeroon, sillä puhelimessa oli saldoa. Annoin Jatuliinille kaksi kassia tyhjiä kivennäisvesi- ja limupulloja.

Menin sisälle ja jatkoin Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin lukemista