Nyt ei mahdu päähän kuin musti-, mansi- ja herukoita

to 20.8.2015

En rauhoitu ennen kuin toinenkin pakastin on täynnä. Nyt on pakun koiraosastossa hieman valkoherukoita ja vähän enemmän mustaherukoita Limaniemestä. Istun kerrankin etupenkillä ja näpyttelen Matin sylimikroa. Ollaan Varpaisjärven kirkolla. Kohta haetaan mansikoita. Tai manssikoita, kuten isä tapasi sanoa.

Isä puhui aina myös viinamarjoista viinimarjojen sijaan.

Nyt rytkyttää tämä Mäkikylän tie niin kovasti, ettei voi kirjoittaaa. Mukava oli jutella Matin serkun lesken kanssa äsken. Hänkin sanoi, että sukulaiset ovat tänä huonosäisenä kesänä olleet huonosti liikkeellä ja on ollut juttukaveria vailla.

Limaniemen hommat ovat meidän perheen Ramavittia. Eilen osuin Ryynin, Riitta Ryynäsen, juttuun hänen metsä-Ramavitistään. Kun ramasee, masentaa ja vituttaa, Ryynäs-Riitta menee Ilomantsiin tekemään metsätöitä. Ehkä joku kerta ei palaakaan enää Helsinkiin!