Pia Valkonen

Johan on Joeli

Savonlinnan kaupunginkirjasto - uusi

ma 10.8.2015

Ei tiedä, ketä tapaa, kun eri paikoissa käy. Puumalan kirjastosta tuli kiire, mutta jumimme Annan kauhuksi lainauspisteeseen. Sain kuin sainkin tyttäreltäni lainaksi eurosen ostaakseni poistomyynnistä Liza Marklundin Uhkauksen. Jonottaessani maksaakseni kirjan opastin lainaajaa, joka ei muistanut Kari Hotakaisen viimeisimmän romaanin nimeä ja julkaisuvuosikin hieman heitti.

Jotenkin minusta tuntui, että kirja ei voi olla muuta kuin Luonnon laki - se, jonka Hotakainen kirjoitti auto-onnettomuutensa jälkeen. Tosin Hotakainen näyttää olleen tänä vuonna Kirjan ja Ruusun päivän kirjailija ja kirjoittaneen Kantajan, pienoisromaanin "filosofian maisterista, joka hautausmaan puistotyöntekijänä alkaa pohtia elämän polkuja; omiaan sekä työssään kohtaamien vainajien".

Jahass, Luonnon laki jäi minulta ja Tikkisen Hannelelta kesken. Se tuntui niin pikku näppärältä sanailulta vailla syvyyksiä. Pettymysten pettymys.

Luonnon lakia Puumalan kirjaston varaaja tavoitteli. Yht´äkkiä päässäni alkoi raksuttaa. Hoikankaunis hahmo oli Me Naisten entinen päätoimittaja ja nykyisin kirjailija Ulla-Maija Paavilainen. Paavilaisen tuntema graafikko Eeva Mehto kertoi vuonna 2009 minulle kaunaiselle naiselle, joka ei koskaan päässyt Mimmeihin töihin, vaikka matkusti Tampereelta työhaastatteluun, että kirjailija Paavilainen on aivan eri ihminen kuin yhden hiessä kylvetyn työhaastattelun aikana voisi päätellä.

Niinpä luinkin Paavilaisen Sinulle luodun. Se oli hyvä. Myös Jokanaisen voimakirja, hanki elämä! oli mainio. Sisälsi sen, mitä uumoilinkin. 20-vuotiaana pyöreän pehmeä nainen on 50-vuotiaana kammoittava otus, jolla on niskaihrapoimu. Näinhän siinä minullekin kävi. MOT.

On Paavilainen kirjoittanut muutakin. Puumalan kirjastomies sanoi, että ne ovat kyllä kaikki tuolla hyllyssä.

Annalle tuli tosi kiire. Juoksi Puumalan kirjastolta autoon. Minä jäin kertomaan elämäntarinaani kirjailijalle keskellä Puumalan toria. Juoksin perästä. Nyt tulimme Savonlinnaan itselleni outoa reittiä pitkin. Savonlinnan rautatieasema ikään kuin on vaihtanut paikkaa. Sen jälkeen Matti havaitsi kadun oikeassa laidassa kummallisen puuseinän.

Ikään kuin puuseinä olisi raavittu tai kaavittu eriväriseksi.

Mikä tuo on? sanoi kaikesta kiinnostunut mieheni ja minä arvelin, että Savonlinna on saanut uuden kirjastotalon. Niin olikin. Talo on Joeli ja se on vähitellen harmaantuvaa Siperian kuusta. Mielenkiintoinen rakennus. Julkisivulla roikkuvat metalliverkot on graafikko Aimo Katajamäen suunnittelemat.

Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Markku Puumala ja Matti piti raahaamaani sisälle asti sanomaan tästä jotain. Nyt Maria ja Matti pakenivat, kun minä jumin tähän koneelle. Mielenkiintoinen rakennus. Tätä rakennuksen värin vaihtoa pitää käydä vuosittain katsomassa.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi