Peräsuoli pitkällä mennään iltaan asti

pe 31.7.2015

Koko kesänä ei ole ollut erityisemmin mitään. Nyt kaikki asiat survoutuvat kolmelle päivällä. Onneksi tämänaamuinen menoni peruuntui. Vaikka minuuttikalenteriini tuli ammottava aukko ja Matti kysyi toiveikkaasti, miten aion sen firman asioilla tänään täyttää, vastasin, että otan rauhallisesti.

Ehkä suunnittelen kahden ruman ämpärin siirtämistä keittiöstä eteiseen.

Olen lojunut koko kesän sellaisessa mitään tekemättömyyden nirvanassa kantaen suurta ja traagillista huolta siitä, että kansantalous yskii ja kohta pysähtyy kokonaan, kun SSS-miehet pääsevät leikkaamaan, kurittamaan ja syöttämään kansalle matokuuria.

Katsokaas puluset, julkisen sektorin vihaajat, kun tänne Helsingin ulkopuolelle kouluihin, lukioihin tai Ysaolle otetaan opettajia vakinaisiin töihin kuukausipalkalla, me rakennusalan yrittäjät rakennamme heille pikkuruisia ekologisia omakotitaloja esimerkiksi Alapitkän uudelle asuinalueelle Kekkolankankaalle.

Paikalliset kalusteasentajat ihan omilla pikku kätösillään asentavat omakotitaloihin paikallisen Nelkon keittiöt ja lvi-yrittäjät vessoihin pytyt, altaat ja viemärit. Vessan altaitakin olisi mahdollisuus ostaa läheltä paikallisen keramiikkapajan pitäjältä pytty-Puttoselta, joka meidän muiden yrittäjien tapaan yrittää aina vain ja kaikesta paskasta, joka niskaan sataa, (seuraava paikallisuutta kuvaava määre on tarkoituksella tässä kohtaa, sillä aina, kun näen Pytty-Puttosen postilaatikolla, näytän tälle kulmahampaitani) tällä samalla käsityöläisaukiolla, missä mekin.

Pytty-Puttonen tosin tekee hammaslääkäreille erikoismuotoiltuja sylkyaltaita, mutta jos joku älyäisi alkaa myydä hänen lähikäsienpesualtaitaan, arvelisin, että olisivat menestysartikkeli. Kun Pytty-Puttonen saa näin Nelkolta tai joltain paikalliselta kalusteyrittäjältä alihankintaa, hän voi maksaa meille käsityöläisaukion aurauksesta ja niin aurausyrittäjä tmi Kääriäinenkin saa rahansa aukion aurauksesta ja hiekoittamisesta.

Ja me rakennusyritys vedämme kunnon kapitalistien tavoin välistä omat läpilaskutusprovikkamme!

Kun meillä menee hyvin, tilaamme tmi Kääriäiseltä renkaita läpiruostuneisiin autoihimme, joita hitsautamme Viinamäen autokorjaamolla niin, että armoitettu autonkorjaaja puhkii, että kalenteri on kohta ensi juhannukseen asti täysi. (Apua, yhdet renkaat on Kääriäiselle maksamatta: auto vain eräänä iltapäivänä ilmestyi uusin renkain pihaan. Kaikessa hiljaisuudessa.)

Sitten kun oikein hyvin menee, voimme tilata kotisivujemme päivityksen Webbiriiheltä. Niin monet ystävämme muistuttavat meitä ystävällisesti siitä, että nettisivuillamme on työläisiä, jotka eivät nyt ehkä välttämättä ole kuolleet, mutta ovat jo vuosikausia saaneet elantonsa muista lähteistä.

Katsokaas, kun julkisen sektorin leikkaukset jätetään tekemättä, voivat pienetkin yrittäjät hyvin. Juuri ne vähäpätöiset vekselivetoiset surkimukset ja Näimälän Lähikkälän nälkäkurkiyrittäjät, joihin MTV3 paksu possu Timo Haapala ja hajamielisen näköinen Pekka Ervasti suhtautuivat ylimielisen alentuvan halveksivasti kirjasessaan Mäntyniemen pesänjakajat sivulla 82.

Nauratti, jos ei olisi itkettänyt, kun Kiteen punikki Ärräpäät-sähköpostilistalla tokaisi Arto Luukkasen Iiro Viinas-ihailevasta kirjoituksesta, että Viinasen aikaan ja politiikan seurauksena yrittäjiä meni suhteessa enemmän (hirteen) kuin Leninin pakkokollektivisoinneissa.

Alkakaapas jo veikata, monta yrittäjää saa aivohalvauksen SSS-miesten julkisen sektorin matokuurin seurauksena.

Mikä mättää yrittämisessä?

Maaseudun Tulevaisuuden Riitta Ryynänen, jonka tunnen nimellä Ryyni, kirjoitti Joutsasta premin pienen yhden palstan pätkän otsikolla Mikä mättää yrittämisessä? (MT ke 29.7.2015 s. 3). Tilastokeskuksen mukaan eniten yrityksiä pani pillit pussiin Joutsan seutukunnassa.

Ryyni oli penkonut tilastoja, että yli 8 000 yritystä aloitti alkuvuonna ja vastapainoksi 12 000 lopetti.

Havaitsimme Marian kanssa Etelä-Suomen-matkallamme kyseisen ilmiön. Koska vihaan viitostietä ja kerrankin oli aikaa ajella, koukkasimme Pieksämäeltä kohti Kangasniemeä, ja jatkoimme siitä Joutsaan, Joutsasta Hartolaan ja Hartolasta Sysmään sekä Sysmästä Asikkalaan, jossa kyllä vähän pelkäsin, että vastaan kävelee ensimmäinen kihlattuni Markku Ahokas läpikotaisin kepulaisena.

Kangasniemellä ei vielä kirpparisoituminen näkynyt, mutta Joutsassa, Hartolassa, Kärkölän Järvelässä ja jopa Asikkalassakin jonkin verran näkyi. Tuntui kuin perinteikkäät ja pitkän historian pitäjät olisivat kerralla realisoimassa omaisuuttaan. Kirppareita oli joka liiketalossa.

Se oli karun kaunista. Kirkonkylien raitit olivat hyvin pittoreskeja.

Sanaa pittoreski wikipedia avaa seuraavalla tavalla:

"1700-luvun puolivälissä ajatus puhtaasti näkymään perustuvasta, mielihyvää tuottavasta matkailusta herätti Englannin yläluokan kiinnostuksen. Gilpinin tuotanto haastoi hyvin suunnitellun grand tourin aatteen ja osoitti, kuinka Britannian maaseutuun tutustuminen saattaisi kilpailla klassisten mannermaalle suuntautuvien matkojen kanssa. Epäsäännölliset, ei-klassiset rauniot  ja myös ihmisrauniot – ryysyihin pukeutuneet köyhät (tietysti riittävän etäältä tarkasteltuina) - tulivat suosituiksi teemoiksi" https://fi.wikipedia.org/wiki/Pittoreski

Pittoreskeja lumpenproletaareja

Oli vähällä, ettemme olisi vahingossa isoveljieni kanssa törmänneet Järvelässä. Veljien menneisyysprojekti kuitenkin kaatui siihen, että juuri silloin Mannermaan Hilkan kuoleman jälkeisenä päivänä torstaina 16. heinäkuuta oli hyvä golfinpeluusää. Toinen isoveli pohti jälkeenpäin, tokko Järvelään kannattaa mennä; siellähän on kaikki muuttunut.

Homman nimi on, että nimenomaan ei ole muuttunut. Kärkölän Järvelineen ja Lappiloineen, jonka maaseutualueilla ainakin jossain lähihistorian vaiheessa sijaitsivat Suomen vauraimmat ja suurimmat maatilalliset, on vajonnut johonkin 1970-luvun uneen.

Järvelän 1960-luvun alun postitalon jatkeeksi oli saman vuosikymmenen lopulla rakennettu inha tasakattoinen liikesiipi. Liikesiiven päässä oli Unioni ja vieressä kampaaja, jossa otin ensimmäisen permanenttini.

Kampaajan vieressä T-kauppa, jossa emme kepulaisena perheenä tietenkään alentuneet käymään kuin äärimmäisessä hädässä. En tosin muista yhtään sellaista hätätapausta.

Ainoa mikä taajamassa oli muuttunut, oli se, että liikesiivessä oli alun tsiljoona kaljabaaria: oli Alan mesta ja mitä pirun kuppimestaria sieltä nyt löytyi. Toinen asia, mikä oli muuttunut, oli ympäristön ruohottuminen ja turilassoituminen.

Meidän firman tontti, joka tässä Linnansalmentien rautatiesillan alla sijaitsee, on Lapinlahden idyllisen kirkonkylän häpeäpilkku. Järvelässä olisimme ehkä saaneet pihanlaittopalkinnon paikalliselta Omakotiasujat ry:ltä.

Oikeastaan.

Tunsin Järvelässä olevani jotenkin kotona. Nuhjuinen ylipainoinen vekselivetoinen yrittäjä Näimälän Lähikkälästä, joka ajaa romuautolla.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi