Uusliberalistista paskaa

su 20.7.2015

Näyttää pahasti siltä, että joudun omakotinäyttelyn viimeisiksi tunneiksi päivystämään Juhontalolle. Valittavana on joko Eliittikisat tai sitten omakotinäyttelypäivystys. Rutto tai kolera. Ripuli tai hinkuyskä.

Kuten huomaatte, olen kurkkuani myöten täynnä konventionaalisia yritysblogeja. Etelä-Suomen turneen paluumatkalla kävimme Marian kanssa mielenkiintoisessa potentiaalisessa yöpymispaikassa. Vain pihalla tosin, mutta kotiin päästyäni ryntäsin tietokoneelle ja etsin yrityksen kotisivut.

Kuvat olivat tenhoavia, niin oli paikkakin, mutta voi jeesuksen peräpykellys, mitä lässytystä kotisivut olivat täynnä. Oli erilaisia energioja ja inspiroivia tunnelmia. Ihan tuli ikävä Marian kummin tokaisua, kun tämä muiden käsityöläisten kanssa oli perustamassa kauppayhteisöä. Ajattelivat panna paikan nimeksi Hanuri.

Silloin kaikki olisivat voineet sanoa, että näiden käsityöläisten tuotteet ovat suoraan Hanurista.

Ilmeisesti yrittäjä itsekin oli kyllästynyt uusliberalistiseen höttösanailuun, sillä ei ole päivittänyt blogia sitten vuoden 2013. Meilläkin raksafirman nettisivuilla on suurin piirtein kuolleita raksatyöläisiä. Jotenkin ei enää mainosshitin suoltaminen nappaa.

Matti lähetti minulle tekstarina erään Juhontalon kävijän kommentin suoraan omakotinäyttelyn tuoksinasta. Juhontalo on kuulema koko näyttelyn paras talo. Ihan jees, sillä muut talot ovat talotehtaiden bulkkia. Bulkkitalot ovat hyviä, jos asiakas haluaa bulkkitalon. Asiakaslähtöisesti.

Kyllä minä pakettitalossa pystyisin asumaan. En ole niitä ihmisiä, jotka tarkertuvat laattasauman sävyyn asumisessani.

Oli joku sanonut, että Juhontalo näyttää varastolta. Sekin on totta. Moderni pientaloarkkitehtuuri on sellaista. Minimalistista, pelkistettyä, funktionaalista. Ihan jees, jos tykkää vaikka Kaurismäen leffoista, joissa sanotaan yksi vuorosana kymmenessä minuutissa ja sekin vaivoin.

Juhontaloa voi luonnehtia tyypillisen sinkkupoikamiehen taloksi. Kun ovesta tulee riuska vaimoehdokas, arvaan, mitä tämä sanoo. Hän sanoo, että mustanharmaat keittiön kaappien ovet vaihtoon, synkkää, synkkää, synkkää kuin ryssän helvetissä, keittiösyvennyksen ikkuna toisin päin, kuka haluaa kurkistaa taikinanväännön välissä ikkunasta, jonka ääreen joutuu pyllistämään, kulmakamareihin lyhyelle sivulle pienet ikkunat, näin ne näyttävät rehusiiloilta. Seiniin väriä, ikkunoihin repäisevät verhot ja lattialle iloiset matot.

Sanonta ryssän helvetistä on tässä kohtaa mukaeltu, sillä sattumoisin tiedän, millainen on ryssän asumishelvetti. Se on Kuopion Miilurannassa sijaitsevan VR-vuokratalon kolmio. Kun Anna oli syntymässä jo vuoden 1999 puolella, etsimme Kuopiosta vuokra-asuntoa, jonka porraskäytävään tai edes jonnekin mahtuisi kaksosten rattaat sekä kahdet erilliset lastenrattaat.

Miilurannassa, jossa olin asunut aviomies numero ykkösen kanssa Leonidin Suomeen-tuloon asti, oli tarjolla kolmio. Minä innostuin valtavasti, sillä todella tykkäsin asua Miiluranta 22:ssa. Rakastin keittiön ja oman työhuoneeni ikkunasta avautuvaa näkymää nimettömälle lammelle, jota muuten pulppusi koko ajan - koneellisesti. Lampea hapetettiin.

Vuokrakolmio oli Miiluranta 22:n alatalossa, mutta ikkunat samaan Hulkontien suuntaan. Kun Leonid lasteni isä törmäsi asunnon ovesta eteiseen, näin, että hänen olemuksensa jäykistyi ja kasvonsa kovenivat kuolinnaamioksi.

Asunnon kaikki seinät oli maalattu valkoiseksi ja miespolo tunsi joutuneensa sairaalaan. Ei siinä auttanut, vaikka kuinka perustelin, että seinät voi peittää erilaisilla kankailla ja muilla somisteilla. Miilurannan valkean steriilit seinät olivat ryssän helvetti. Vihaanhan sitä minäkin valkeita seiniä, harmaata ja harmaan sinistä.

Terveiset omakotinäyttelystä

Tämähän on mukavaa tämä taloesittely. Soitan joka kymmenes minuutti Matille, että mitenkäs tämä. Onko lieden alla betoniperustukset ja mikä on alapohjassa alimmaisena ennen ryömintätilaa? Näistä poikamiehen värityksistä saa hyvin juttua aikaiseksi ja saatoin sanoa, että ollaan me rakennettu toinenkin tällainen - Maaningan Tavinsalmelle.

Matti sanoi sitä taloa kottaraispöntöksi. Tavinsalmen kottaraispönttö on enemmän minun makuuni. Väriensä puoleen ja tilaratkaisuineen. Se on maalaismaisempi leivinuuneineen. Maallahan se sijaitseekin.