Pia Valkonen

Nationalismista taas

ke 1.7.2015

Tämä ajatus on ollut minulla, mutten ole saanut sitä muotoilluksi kunnolla. Luen melkein joka päivä Susannan Kaukisen blogia ja koetan olla kauhistelematta. Arvelen, että suurin syy Kaukisen kaahotukseen on totaalinen vittuuntuminen arroganttiin ja itseään selvästi "kansaa" parempana pitävään anarkistien A-ryhmään, Suvi Auviseen ja Antti Rautiaiseen.

Hervoton vitutus tursuaa Kaukisen tekstistä kuin laava tai taikina, jossa on liikaa hiivaa.

Susanna Kaukinen jostain syystä haluaa sekoittaa nationalismin kolonialismin vastustamiseen. Hänen reseptinsä kuuluu oudon persumaisesti se, että kun on abstrakti sortaja, kuten uusliberalismi, pitää lyödä ensimmäistä vastaan tulevaa mutakuonoa turpaan. Hyvää tekee ja hyvä tulee.

Niin kuin tekee myös äärioikeisto. EU ja sen Troikka - ne kuuluisat Instituutiot - haluavat nyt panna Kreikan Syrizan sekä siinä sivussa kreikkalaiset polvilleen. Jos Instituutiot onnistuvat siinä, käsissä on äärioikeistolainen Kultainen Aamun Koitto. Sitä saa, mitä tilaa sitten, mutta eiväthän Instituutiot ihmisistä välitä tuon taivaallistakaan. Muutama tuhat mamua kaatikselle ja loput leipäjonoon tai perunaliikkeeseen, mitä välii, voimme jatkaa shampanjavispilällä navan kaivelua.

... Äh, pitää lähteä kiikuttamaan Marian kävelytelinettä Mondo Areenalle. Samalla vien Corsan kaskon irtisanomisilmoituksen Lähivakuutuksen postilaatikkoon. Ai, vittu, että vitutti soittaa tänään Lähitapiolan puhelinpalveluun. Corsan kaskolasku tuli rakennusliikkeelle ja laskussa oli puhelinnumero, jossa vastasi joku nuori nulkki.

Tyyppi oli pihalla kuin lumiukko ja alkoi luennoida minulle siitä, miten auto poistetaan liikennekäytöstä Trafin sivuilla. Raivo siinä vaiheessa nousi ja sanoin, että auto on poistettu liikennekäytöstä jo viime vuoden puolella, mutta näköjään siinä vain vakuutusmaksut juoksevat.

Tosin Corsa tuli poistettua liikennekäytöstä 2. tammikuuta. Sen verran muistini valehteli. Jossain vaiheessa puhelinasiakaspalvelijalle kirkastui. Kyse oli yritysasiasta. Puheluhan oli ihan väärässä paikassa. Voi vittu, teki mieli huutaa, että saatana, tässä laskussa oli juuri tämä puhelinnumero ja lasku tuli yrityksen nimellä.

Poika oli kuitenkin ystävällinen ja yhdisti puhelun yrityspuolelle, jossa oli vieläkin tyhmempi nuori mies. Tämä selitti vaivoin pidäteltyä ylenkatsetta äänessään, että vaikka auto sanottaisiin irti liikennekäytöstä, se ei tarkoita, että kasko irtisanoutuisi samalla. No, kivahan tuo nyt on, että asia tuli puheeksi, mitenkähän tämän vakuutuksen saisi sanottua irti, kysyin.

Asiasta tulee täyttää lomake, jonka poikuli lähettäisi minulle sähköpostilla. Palautus olisi sitten skannattuna. Tyyppi sanoi, että kai teillä nyt skanneri on. Minä sanoin, että on, mutta skannaaminen on niin monimutkaista, että mieluummin lähetän irtisanomisen jonnekin kirjekuoressa.

Teki mieli sanoa, että kait sinä nyt tiedät, mikä on kirjekuori.

En käynyt selittämään, että onhan meillä toki skanneri, mutta olen kiskonut siitä kaikki piuhat irti. Lisäksi skanneri toimii vain tietokoneessa, josta tulostan kirjekuoria. Joutuisin skannaamaan typerän paperin tietokoneelle, joka ei ole yhteydessä nettiin, ja siirtämään sen sitten muistitikulla toiselle koneelle.

Onneksi meillä on nyt varamuistikkukin talossa.

Tyyppi oli aivan äimän käkenä siitä, mitä pitää tehdä, jos asiakas ei voi skannata jotain paperia ja lähettää sitä sähköpostilla hänelle. Jouduin juurta jaksaen selostamaan, että printtaan lomakkeen sähköpostista, täytän sen ja allekirjoitan. Lopuksi pakkaan sen kirjekuoreen ja lähetän takaisin.

Poloinen säikähti ja alkoi änkyttää, että sittenhän hän joutuu etsimään minulle osoitteen, minne lomake lähetetään. En sanonut, että siitähän sinä pulu saat palkkaa, vaan selitin, että voin tässä ohimennessäni pudottaa kirjekuoren LAPINLAHDEN LÄHIVAKUUTUKSEN KONTTORIN POSTILAATIKKOOON. Mehän sen vuoksi vaihdoimme aikoinamme vakuutuksemme Lähivakuutukseen, että konttori säilyy LAPINLAHDELLA.

Joten nyt vien lomakkeen Lapinlahden Lähivakuutuksen konttorin postilaatikkoon sen vuoksi, että meillä vielä, Luojan kiitos, ehkä vähän aikaa on Lähivakuutuksen konttori. Tai mikä vittu se nyt fuusion jälkeen onkaan.

Kirjoitin irtisanomislomakkeeseen, että Leonidin Corsa on seissyt liikennekäytöstä poistettuna pihalla jo pitkään ja laturikin on siitä paskana. Matti Valkonen haluaisi kärrätä auton metallinkeräykseen, mutta minä tahtoisin säilyttää sen muistoina lasten biologisesta isästä.

Kaskoa emme kuitenkaan siihen enää tarvitse, vaikka laturi korjattaisiin ja Corsasta tulisi vielä nuoren Tonin työsuhdeauto.

Tapaus Kaplinski ja Johannes Salminen

Innostuin Jaan Kaplinskista niin, että tänä aamuna oli pakko tekstaroida Heikkisen Aarolle nimipäiväonnittelut. Siinä oli takaa-ajatuksena kiljaista innosta. Tajusin taas jotain Jaan Kaplinskin Titanicia uudelleen lukiessani.  

Titanicin olen aina säännöllisin väliajoin kaivanut hyllystäni ja selaillut. En muista vuoden 1996 lukukerrasta muuta kuin se, että pidin Kaplinskista vieläkin enemmän kuin tämän ja Johannes Salmisen kirjeenvaihtokirjan Vieläkö Tartossa laulaa satakieli jälkeen.

Kaplinskin Sama jokihan jumi minulla kirjapinossa ja uhkasi jäädä aina alimmaiseksi. Ajattelin, että se on yhtä viipyileväinen kuin Keisarin hullu. Koko ajan luin, että Saman joen on kirjoittanut Jaan Kross. Oikeasti! Tia-kohtauksien runtelemat aivoni tekevät koko ajan tällaisia temppuja. Kun Aaro tekstaroi lukeneensa juuri Saman joen, vielä väitin vastaankin, että Jaan Krossinhan se on. Kirja oli jo siihen mennessä yhteen kertaan tuomittu Ärräpäissä Jaan Kaplinskin kirjoittamaksi.

Jaan Kaplinskin tekstiin ihastuin ammoin sen vuoksi, että hän kirjoittaa jotenkin kristallinkirkkaasti. Ajatukset ovat selkeitä kuin jääpuikot. Eikä minua haittaa, vaikka välissä on luonnon kuvauksia tai jotain muuta rakennetta hajottavaa sälää, kuten Hesarin kriitikko Veli-Pekka Leppänen tokaisee Kaplinskin isäkirjasta Älykkö ja paha henki.

Hieman tietysti Saman joen nuoren pojan seksuaaliherätyksen kuvaukset häiritsivät, mutta arvelen niiden olevan mukana sen vuoksi, että kirja kiinnostaisi lännessäkin sekä sen vuoksi, ettei kukaan voisi sanoa, että Saman joen henkilöhahmot ovat pelkkää ideaa. Välissä oli lihaa ja vähän jopa spermaakin.

Tajusin senkin yht´äkkiä, että ilman omaa Mihail Bahtinin Dostojevskin poetiikan ongelmia ei Idioottia tai Karamazovin veljeksiä lue erkkikään. Juuan toverin Hannu Ketoharjun mielestä Kjell Westön romaanihenkilöt ovat pahvisia verrattuna Dostojevskin romaanihenkilöihin.

Voihan se olla, mutta minulle Dostojevskin romaanihenkilöt ovat aivan liian teoreettisia. Koetan lähestyä heitä Bahtinin lukuohjein, mutten ehtinyt tehdä sitä kirjasto-Bahtinin laina-ajassa. Nyt huudan Huutonetistä omaa Bahtinia, joka on turkasen kallis ja jonka omistaja koettaa huudattaa hintaa vieläkin ylemmäs. Paskiainen.

Kävinpä tässä välissä Huutonetissä katsomassa, mitä Dostojevskin poetiikan ongelmat tänään maksavat. Olen toistaiseksi ainoa huutaja, mutta samalla kerralla ostokoriini ihan kuin itsestään ilmestyi Johannes Salmisen Varjo Kiasman seinällä, jossa Salminen käsittelee muun muassa islamilaista fundamentalismia ja tuskailee Runebergin Tarinoista, että sodan ja soturien ihannointi kyllästyttää.

Sama vika Rahikaisella, ajattelin, ja klikkasin Huutonetin täppää Osta heti; Vaikka pidän kuin hullu puurosta kaahottavasta Susanna Kaukisesta ja syntymävittumaisesta Auvo Rouvisesta, aika usein heidän sota, veri, suolenpätkät ja ihanat soturit -mellastus tympii.

Samalla ostin itselleni heti (mulle kaikki tänne, sanoi jo muinoin 1980-luvulla Juha Akkanen minusta - ilkkuvaan, mutta ah, niin kasvattavaan sävyyn) Johannes Salmisen ja Jaan Kaplinskin kirjeenvaihtokirjat: satakielen laulun Tartossa sekä Valkeat yöt ja mustat.

Johannes Salminen kuoli 23. toukokuuta 2015. Me tulimme silloin Annan kanssa Turkista ja seuraavana päivänä sairastuin Turkin tautiin, jota kesti kolme viikkoa eivätkä kuiva yskä sekä hengenahdistus ole lähteneet vieläkään. Lisäksi tsemppasin itseäni muistamaan Leonidin syntymäpäivän 25. toukokuuta, jotta voisin muistaa oikeana päivänä tekstarilla poikapuoltani Ljovaa Pietarissa.

Olen ajatellut ruveta sukulaistädiksi tai muuksi mummoksi, joka muistaa merkkipäivät tarkalleen eikä suurin piirtein samassa kuussa tai vähän sinne päin kunhan nyt edes samana vuodenaikana niin kuin tähän asti. Onneksi pikkuinen ja kiltti isosiskoni Paula täyttää 70 vuotta vuoden viimeisenä päivänä.

Ehkä saan hänelle tarkoitetun viimevuotisen joululahjan siihen mennessä valmiiksi. Se on käsityö.

Johannes Salmisen kuolema ei siivilöitynyt Turkin pikku kuumeessa köhiessäni mitenkään tajuntaani.

Jaan Kross ja Kaplinski

On ihan pakko tunnustaa. Koska olen superutelias, luin Saman joen myös sen vuoksi, että tahdoin tietää, kuka on kirjan Opettaja. Onko se mahdollisesti Jaan Kross? Ikä täsmäisi ja se, että vaimo on Ellen. Hah, todennäköisesti Opettaja voi olla myös Jaan Kaplinski vanhempi. Ottakaa pois varmistin, sillä seuraavassa kappaleessa menen kyökkipsykologian puolelle ja arrogantteja myötähävettää. Myötähävetkää ihan rauhassa.

Jaan Kaplinskin isä on puolalainen Jerzy Kaplinski, joka opetti puolaa Tarton yliopistossa. Hän joutui Stalinin vankileirille juuri, kun Jaan oli syntynyt. Poika ei nähnyt isäänsä. Jospa nuori Jaan Kaplinski tekee isän- sekä opettajanmurhan kutistamalla oman vanhemman itsensä Samassa joessa vähäpätöiseksi kilpakosijaksi?

Jos Älykkö ja paha henki olisi Huutonetissä, klikkaisin itselleni senkin. Mutta siellä oli vain Törmäys todellisuuteen: Esseitä vuosilta 1988–1999. Esseet päättyvät Marian syntymävuoteen. Silloin alkoi minun hiljaisuuteni, kun vapaa nainen törmää todellisuuteen nimeltä lapsi perheessä. (ja mamu ja koira).

Kun Maria syntyi, muistan hämärästi sen, kuinka albaanit pakenivat Kosovosta. Etyj oli neuvotellut aselevon, joka särkyi tammikuussa 1999. Minun ja Leonidin maailma kutistui Marian keskoskaapin äärelle Kysin vastasyntyneiden teho-ostastolla.

Niin se nationalismi

Jaan Kaplinski huomaa Titanicissaan, että juutalaiset itse asiassa toivat nationalismin Eurooppaan. Hehän Vanhassa Testamentissa mystifioivat ja glorifioivat itsensä Jumalan valituksi kansaksi. Paavali oli aika radikaali veikko, vaikka käskikin naisen vaieta seurakunnassa, mutta se saattoi olla vain tietyn konkreettisen ongelmaseurakunnan räpätätien aiheuttama raivonpurkaus vanhassa pojassa, kun kirjoitti galatalaiskirjeissä:

"Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa."

Kun kansalla on jokin systeemisortaja, kuten vaikkapa saksalaisella keskiluokalla, joka taisi mennä melko polvilleen ensimmäisessä maailmansodassa, se mystifioi sekä glorifioi itsensä ja etsii Hyvän Vihollisen. Syntyy natsismi - kansallisuusaatteen inha perversio. Koska kommunisteja, vammaisia tai homoja ei ollut tarpeeksi natsien veren- ja kostonhimon tyydyttämiseksi, piti kaasu-uuneihin raahata juutalaiset.

Nyt Suomella on systeemisortaja, joka on taisteluun aivan liian abstrakti: kansainvälinen kapitalismi, joka konkretisoituu EU:ssa ja IMF:ssä. Tai sanotaan suoraan niin kuin paha sana nykyään kuuluu: uusliberalistinen ideologia.

Varpaisjärvellä on aika vähän juutalaisia tyhmien natsipersujen vihattavaksi. On siellä muuten pari juutalaisvanhusta Korpijärvellä. Joka tapauksessa muslimit näkyvät katukuvassa enemmän. Varpaisjärven? Noh, ainakin siellä on pari susiensuojelijaa, joita voi uhkailla somessa.

Jaan Kaplinski sanoo Titanicissa, että islamofobia ja -viha on toinen antisemitismi. Toki hän ottaa sen huomioon, että ääri-islamilaisuus itsessään herättää vastareaktion.

Mutta kun molemmat osapuolet ovat väärässä! Ja Susanna Kaukinen kanssa. Kun todellista poliittista vaihtoehtoa ei ole, ihmiset saattavat kääntyä myös ääriuskonnollisuuteen - ja nationalismiin. Tätä tarkoitin, kun Portaanpäässä Melody Karvosen alustaessa mamuista, sanoin keskustelussa pastori Markku Suokonautiolle, että me, heikko vasemmisto, olemme syypää rasististen persujen nousuun.

Pitäisi alkaa analysoida todellista vihollista: kapitalismia. Ja työväenluokan tulisi alkaa taistella tai ainakin edes varovaisesti tiedostaa. Sivistyskään ei olisi pahasta ja television tuijotuksen lopettaminen raksupussi kädessä - ilta- ja muista keltapaskalehtien uskomisesta puhumattakaan.

Hesarin uskominen pitää lopettaa heti ensi tilassa, mutta onneksi sitä ei enää "kansa" luekaan. Eikä Heikki Patomäki.

Kielj´kiäryle

Olen miettinyt täällä otsa rypyssä, mikä on se suomalaisuus, joka minua täällä pidättelee. Ei se ole suomalaisuus. Se on se yksinkertainen tosiseikka, että pidän pakkasesta ja voin parhaiten suomalaisessa kesässä, joka on onneksi lyhyt ja vähäluminen, juuri tällainen kuin nyt.

Pelkään jo perjantaita, kun tulee lämpöaalto. Niveliin koskee ja turpoan pelkästä ajatuksestakin.

Lisäksi täällä puhutaan suomea. En osaa kunnolla muuta kieltä. Enää. Eikä sekään ole mielestäni syy mystifioida. Kieli on vain ajattelun väline. Ajatus syntyy ensin ja sen jälkeen aivot etsivät sanat sen ilmaisemiseksi. Kaplinski ottaa esille virolaisen kielen uudistajan Johannes Aavikin. Aavik kirjoittaa vuonna 1922 kielenuudistuksen äärimmäisistä mahdollisuuksista:

"Tässä on ennen kaikkea tarpeen muotoilla ja korostaa seuraavaa näkemystä kielestä: kieltä älköön pidettäkö minään yhden kansan tuotteena, johon kansa olisi tyhjentänyt luonteensa maljan, jossa sen henki tulee julki ja joka sen vuoksi pitää sitä kalliina ominaisuutena, kansallisena aarteena ja kansallisen erikoislaatunsa tärkeimpänä tunnusmerkkinä ja muodostajana, vaan se on ennen kaikkea nähtävä inhimillisen toiminnan apuneuvona, työkaluna, koneena, jonka päämääränä on ajatusten ilmaiseminen, usein myös esteettisen vaikutelman saavuttaminen." (Jaan Kaplinski Titanic s. 28-29)

Johannes Aavikin mielestä kieli on työkalu ja kone. En nyt osaa tulkita Jaan Kaplinskia tässä kohtaa, ottiko hän Aavikin esille varoittavana, typistävänä ja kutistavana ihmismieli-insinöörikielimiehenä vai pohjustaako tämä myöhempää esseekirjan aavistuksenomaista nationalismikritiikkiään.

Minähän olen monta kertaa blogissanikin tunnustautunut pieneksi kieli-insinööriksi. Venäjää opin vasta, kun näin sitä Tampereen yliopiston slaavilaisen filologian laitoksella kirjoitettuna ja morfologian tunnilla pikkuruisiksi morfeemeiksi purettuna.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi