Pia Valkonen

Etnofuturismituristiorientalisti

to 9.7.2015

Eilen olin jonkin aikaa taivaassa. Lapinlahdellakin on edes yksi ihminen, joka halusi lainata jotain kirjahyllystäni. Ovesta putkahti ensin Määtän Jouni, joka tarjoutui jutuntekoon Marian ratakelaushommasta, se oli mukavaa, ja sitten Korhosen Jarkki.

Jarkki tuli vuokraamaan Minnalleen rakennustelineitä ja kertoi, että on tällä hetkellä ja aina upoksissa Samuel Beckettiin. Minä vastasin, että mutta minäpä olen lukenut nyt ja sulattanutkin elämäni toisen Žižekin. Muutama vuosi sitten pongasin Jarkin kirjahyllystä Slavoj Žižekin Pehmeä vallankumous: Psykoanalyysi, taide, politiikka.

Se oli aivan liian paksu. Aivoni olivat kuormittuneet tuolloin raksaliikkeestä. Nyt eivät olisi, sillä hommia on nälkäkuolemaan asti liian vähän. Jaksoin silloin vain lehteillä vallankumouspehmolelua ja palautin sen takaisin. Nyt kun Jarkki palauttaa Väkivallan, pyydän häneltä samalla tuomaan Pehmeän vallankumouksen. Uskon, että pystyisin nyt sen omaksumaan. Tai ainakin osin.  

Rakastan ihmisiä, joiden kanssa aikaa ei kulu tyhjänpäiväisyyksiin, joutaviin niitä näitä kissanpäitä, on ilmojakin pidellyt -jaaritukseen. Se on heti käsiteltävä maailman synty, kapitalismin olemus tai eeroksen viettelys. Muuten meille ei ole tulemista.

Jännää, miten asiat kiertyvät. Uskalsin kysyä tohtori Järveläiseltä, kuka oli Jaan Kaplinskin Saman joen opettaja. Roikuin hihasta suorastaan ja janosin keskustelua. Ennen kuin pääsi karkuun ovesta sai kuitenkin kakaistua, että Uku Masing, kuten into pinkeänä sunnuntaina kerroin.

Tiedän. Kun olen into pinkeänä, konventionaalinen porukka kieriskelee kauhusta. Olen nyt päättänyt, että kieriskelköön.

Uku Masing? Uku Masing!

Eilen aamulla sain aikaan poistaa lukemattomat lehdet keittiön pöydältä ahdistamasta. Tunnustan. Kaksi kesä-Kusaria joutuu nyt avaamatta lehtikeräykseen sekä alkukesän Maaseudun Tulevaisuudet. Sen sijaan Elonkehän avasin oitis. Ja kukapa siellä pilkottikaan sivulla seitsemän? Uku Masing!

Ville Ropposen artikkelissa Etnofuturismi - taitoa modernin tuolla puolen kerrotaan taidesuuntauksesta ja filosofiasta nimeltä etnofuturismi. Se kuulema on tyrkkimisalusta kulttuurimuutokseen. Se ammentaa alkuperäiskansoilta ja haastaa globalisaation kehittämän valtakulttuurin. Näin hieman mahtipontisin sanoin uusimman Elonkehän ensimmäisen artikkelin ingressi.

Kaplinskin Samassa joessa olikin ajatus, joka jäi häiritsemään. Lähtöoletus, jonka allekirjoitan täysin, on se, että nationalismi on paha. Se on yhtä kansaa mystifioivaa ja muut poissulkevaa. Mutta miten sitten Viron tai Suomen kansa välttäisi idioottimaisuuksiin sortumatta joutumasta vain jonkin imperiumin maakunnaksi, jossa naiset "kansallisena" juhlapäivänä vain vetäisivät päähänsä nenäliinat ja miehet jalkoihinsa polvisukat ja sitten tanssahdeltaisiin hippadippadippadii, tanhujen, tahtiin?

Tähän en kykene antamaan vastausta. Tai vastaus on kolonialismin, myös kulttuurikolonialismin, vastustaminen. On sitä jotenkin ennenkin selviydytty, vaikka kaikki eivät puhu englantia tai jotain valtakieltä. Antikolonialistisen sorron vastustaminen on eri asia kuin jonkin porsaanpunaisen kansan kohottaminen ylitse muiden.

Susanna Kaukinen saattaa olla ihon väriltään läpikuultavan vaalea, mutta minä kyllä tunnustan marsipaaninväriä.

Tai mikä aivan hirveää; kun halutaan mainostaa "perinnerakentamista" puetaan ylle rohdinpaita sekä pussihousut ja otetaan rekvisiitaksi kannel. Helkyti, helkyti. Voi oksennus sentään, että olen täynnä tätä.

Etnofuturismi saattaa olla jotain toista. Se kuulema herättelee tiedostamaan oman kielen ja kulttuurin merkityksen. Ilmeisesti ja toivottavasti jotenkin toisella tapaa kuin persut. Juhani Salokannel koettaa Jaan Krossin elämästä kertovassa Sivistystahdosta kertoa tämän monin eri sanakääntein virolaisista.

Kuinka inhoankaan Juhani Ahoa

Tosin yhdessä kohtaa Sivistystahtoa huusin kauhusta ääneen. Salokannel oli aivan vilpittömästi sitä mieltä, että Juhani Ahon Rautatiessä kerronnan näkökulma oli Matissa ja Liisassa kansanmiehen ja naisen näkökulma. Vitun karvat oli. Tämä oli muuten oikea aggressiivimuoto. Puhtaimmassa muodossaan aggressiivi on kieltoilmaus.

Kyllähän Juhani Aho Rautatiessään varmasti koetti tavoitella jotain savon kansan syvien rivien ääntä ja puheenpartta, mutta  onnistui suoltamaan ällöttävää ja teennäistä lätinää. Näkökulma minusta oli tasan tarkkaan yläviistosta, jos ei vielä jopa ylävistosta, pappilan pitsikuistilta katselevan yläluokkaisen papin pojan.

Kuten esseisti Markku Envall kirjoitti, Juhani Aho suhtautuu kansansavolaisiin kuin hupaisiin kotieläimiin.

Kollektiivinen ajattelu ja luominen

Teoksessaan Taivaan peuran kansojen ajattelusta eli puhetta pohjoisesta asennoitumisesta (1974) Maasing on huomannut, että kaikissa uralilaisissa kielissä on heikko subjekti-käsite ja kieliopilliset sukupuolet puuttuvat. Indoeurooppalaiset kielet sen sijaan ovat tyypillisen "realistisia", arvottavia ja abstrahoivia.

Uralilaisten kielten mukavin piirre on se, että ne luovat asioiden välille rinnastavia, tasa-arvoisia suhteita. Hauskin ja johdonmukaisin on mokšan kielen maitotuotteet: "ojt-vel´kst", sananmukaisesti voit-kermat.

Uralilaisissa kielissä alkiot määrittävät joukot eikä toisin päin, kuten indoeurooppalaisissa kielissä. Lisäksi länsieurooppalaisessa ajattelussa asiat on Aristoteleestä lähtien eroteltu selkeästi toisistaan. On vedetty rajaviiva A:n ja ei-A:n välille. On selvitetty, millä tavoin A eroaa kaikesta muusta.

Uralilaisissa kielissä asioden välillä ei ole selväpiirteistä rajaa eikä myöskään tiedostetun ja tiedostamattoman välillä ole absoluuttista eroa. Noudatetaa sekä-että -logiikkaa.

Tästä juuri koetti Jaan Kaplinski luennoida esseekokoelmassaan Törmäys todellisuuteen. Elonkehän artikkelikirjoittaja Ville Ropponen kohottaa Kaplinskin etnofuturistien isoisäksi. Uku Maasing lienee sitten esi-isä, sillä tämä on kuollut jo vuonna 2007.

Länsieurooppalainen ajattelu lähtee siitä, että kaikki elementit järjestetään yläkäsitteen alle, rakennetaan kategoriat ja sieltä ylärakenteista käsin sitten koko maailmaa hallitaan. "Lännessä" eristää yksilön indiviidiksi kamppailemaan muita indiviidejä vastaan.

Uralilainen ajattelu ei taas pidä yksilöä kaiken lähtökohtana, vaan jopa taide on merkityksellistä suhteessa toisiin ihmisiin, kollektiivisena luomisena.

Maasing pitää indoeurooppalaisena satujen arkkityyppinä Tuhkimus-satua, halpa sankari, joka sosiaalisen kiipimisen avulla kohoaa sosiaalisesti. Eläimet ovat arkkityyppisissä saduissa palvelijoita. 1980-luvun eksistentialistit ovat "maailmaan heitettyjä" yksinäisiä muita vastaan taistelevia miessankareita.

Hetkonen, tämähän selittää paljon. 1980-luvun opiskelija Matti Apunen oli kuulema mustiin pukeutunut angstinen eksistentialisti-filmihullu Tampereen yliopiston käytävillä. Nyt uusliberaali ja ääri-indiviidi, joka halveksii kaikkea kollektiivista, yhteistä.

Uralilaiset satujen sankarit eivät pyrki henkilökohtaiseen sosiaaliseen nousuun, vaan löytämään koko yhteisölle eväitä selviytyä elämän vastuksista. Uralilaisessa maailmassa todellisuuksia on monta, ja niiden välillä uralilainen noita singahtelee etsimässä tietoa.

Mitäs universalisti tähän sanoo?

Johannes Salminen kirjassaan Varjo Kiasman seinällä puhuu muun muassa entisen Viipurin, Istanbulin ja Bakun monikulttuurisuudesta. Istanbulissa kreikkalaiset, turkkilaiset, armenialaiset ja juutalaiset eivät sulautuneet toisiinsa, vaan elivät rinnakkain. Eri todellisuuksissa ehkä, ehkä eivät tulleet lainkaan toimeen keskenään, mutta kuitenkin sietivät toisiaan. Elivät multitudossa.

Vuonna 1955 puhdistettiin porukasta kreikkalaiset kostona sille, mitä turkkilaisille tapahtui Kyproksella. Sama yhteiskuntaluokkien rinnakkaiselo oli Viipurissa aina vuoteen 1918 asti. Lukekaa, ihmiset, Teemu Keskisarjan Viipuri 1918. Bakussa lakattiin olemasta bakulaisia, kun Neuvostoliitto hajosi.

Jännittävää on, miten katolisen kirkon jäsen, bysanttimies ja ruotsinsuomalainen Salminen ei pidä islamia lainkaan uhkana. Hän vain toteaa tosiasian. Länsi-Euroopan väki on ikääntynyttä. Euroopan ikääntyneimmät kansat ovat italialaiset ja saksalaiset. Esimerkiksi Saksan väkiluku laskee 80 miljoonasta 50 miljoonaan 2100-luvun loppuun mennessä.

Ilman maahanmuuttoa nimittäin.

Olen uskonnoltani universalisti. Mielestäni kaikki uskonnot ovat hyviä ja puhuvat samasta asiasta, kaikki yhtä osuvasti tai vajavaisesti. Olen myös internationalisti. Puhun suomea ja varmasti kielen taustalla on ajattelua, jossa olen taipuvainen joihinkin tiettyihin kuvioihin.

Arvelen, että Eurooppa saattaa islamisoitua. Ei se minusta mikään uhka ole. Sitten vain vedetään hijabit kutreille ja pyllistellään viisi kertaa päivässä. On ne hijabit jotenkin kivempia kuin ne kansallispukujen nenäliinat.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi