Otetaan halvempi tarjous

pe 17.7.2015

Halvemman tarjouksen valintaan asiakkaalla on täysi oikeus, koska elämme vapaassa markkinataloudessa.

Vapaa markkinatalous tosin tarkoittaa sitä, että asiakkaalla on oikeus järjestää halutessaan rakennusurakoitsijoista tai muista yrittäjistä vaikka kauneuskilpailu tai sellainen vapaan markkinatalouden pikku kisa, että pidetään kriteerinä yrityksen siistiä piha. Tai työläisen hohtavan valkoisia hanskoja.

Palvelun tuottajaksi voidaan myös valita sellainen yrittäjä, joka tulee työmaalle yksityishelikopterilla. Sehän on menestys- ja kasvuyrittäjän merkki. Kukas nyt häviäjältä, surkealta looserilta, reppanalta mitään haluaa tilata.

Reppanayrittäjille voisi järjestää ihan muuten vain kivan kyykkyhyppelytarjouskilpailun. Otetaankin urakoitsijoista se, jolla on paras pomppu. Tai muuten vain tyylikkäin hyppy. Myös urakoitsijan nöyryysasteen voi pisteyttää.

Käykää vain Ikeasta keittiönne ja ottakaa rakennusurakkanne urakoitsijalta, joka ei maksa raksaliiton taksojen mukaan. Ottakaa kirvesmiesporukka suoraan ja hoitakaa velvoitteet itse - järjestäkään työterveyshuolto ja maksakaa tapaturma- sekä eläkevakuutusmaksut - eihän sitten tarvitse maksaa arvonlisäveroa.

Kunnanjohtajan alushousut?!

Marian kanssa matkailtiin Etelä-Suomessa. Oltiin kerrankin minun tarinoideni pitäjässä. Kärkölän Järvelässä ja yötä Messilässä aitassa, jossa minä olen ollut ratsastusleirillä yötä 1970-luvun lopun kesinä. Ei aina Matin tarinoita, Matin lapsuutta, sukua, Matin entisiä vaimoja ja tyttöystäviä tai muita.

Maria kuuli myös ensimmäistä kertaa, miten asuimme hänen isänsä kanssa hetkisen yhdessä Pietarin keskustassa ja mitä sitten tapahtui. Pääsin tähän kysymykseen Robert Mapplethorpen Kiasma-kuvista. Sanoin, että kun Leonid tuli Suomeen, koetin minäkin ottaa mapplethorpelaisia kuvia hänen selästään. Siinä oli täydellinen muoto.

Kun kerroin tämän, olimme käyneet juuri Kiasmassa katsomassa Mapplethorpen j_ä_r_k_y_t_t_ä_v_ä_t   valokuvat. Mitään muuta järkyttävää Kiasmassa ei tosin ollut kuin se, että rempan jälkeen Kiasman vessojen ovet oli vaihdettu vanhantyylisiksi. Uusien vessan ovien materiaali oli samaa kuin mummolan ovissa ennen vanhaan.

Mummolaovimetaforan jouduin keksimään ja kuvittelemaan, sillä minulla ei ole koskaan ollut mummolaa. Kiasman vessojen uudet ovet ovat samaa levymateriaalia kuin vasemmalla puolellani oleva vintin komeron ovi. Ei toimi. Mummolalevykielikuva on parempi.

Mapplethorpen valokuvat varmaankin kosiskentelivat yleisöä. Minusta ne olivat lähinnä tylsiä ja joistain täydellisistä muodoista mustien miesten vartaloissa tulivat mieleen Leni Riefenstahlin natsi-Saksan propagandakuvat. Ja jos jonkun mielestä valokuva peniksen juureen sidotusta sm-nauhasta on j_ä_r_k_y_t_t_ä_v_ä, olen minä entinen Ylä-Savon neito.

Tai no, en ole, sillä en istu pomona Savon Sanomien Koti ja asuminen -liitteessä. Koska en ole, en istu.

Kyllä alkoi kurkkua kuristaa, kun käännyimme eilen Matin ja Liisan aseman kohdalta kylälle. Maria sanoo nyt asian osuvammin kuin minä koskaan olisin osannut:

http://mariajapyoratuoli.blogspot.fi/2015/07/helsinkia-kotiinpaluu-ei-ole-kivaa.html

Kunnanjohtajan alushousut Maria kylläkin keksi omasta päästään. Ja sen verran sanon, että oikeastaan minusta olisi kiva, jos tällä paikkakunnalla tietäisimme toistemme asiat. Tällä(kin) paikkakunnalla keskiluokka on vain niin helvetin pihi omista asioistaan. Minusta keskiluokkalaiset pitäisi viedä keskelle toria, riisua paljaaksi ja ruoskia, kuten Helvi Hämäläinen totesi.

Hän ei sanonut, että niin pitäisi tehdä, vaan tuumasi toteavasti omista teksteistään. Että porvaripolot kokivat hänen kirjoituksensa niin. Esimerkkinä Säädyllinen murhenäytelmä. Mikä tämä meidän elämämme Lapinlahdella on? Epäsäädyllinen murhenäytelmä vai jopa täysin säädytön?

Onneksi on Pielavesi

Istun nyt Pielaveden uusimmassa kapakassa Urhossa edessäni tölkki kylmää k....ivennäisvettä. Laitilan virvoitusjuomatehdas tekee näköjään S-ryhmälle kotimaista hiilihapotettua kivennäisvettä. Itkettiin äsken koko porukka - Mattia lukuun ottamatta. Tai en tiedä, itkikö Matti Omakotitalonäyttelyssä Alapitkällä.

Aihetta itkuun olisi.

Raportoin tänään Kärkölän Järvelästä veli-Toukon Maijalle. Kärkölän talous on perseellään ja ruoho rehottaa liikenneympyrän ympärillä. Tunnelma Järvelän taajamassa on kuin jostain Jenkkilä-uusliberalismi-romahtanessa Winter´s bonessa.

Kuitenkin hurmioiduin entisen Rautakaupan alarinteessä olevasta autontuunauspajasta, jossa oli dekandenttista rujoa kauneutta. Puhumattakaan romanipäällikön näköisestä entisen osuuskaupan omistajasta, joka pani uusiksi Työttömien Kätsyn teippauksia. Nimesin tämän kiinteistömoguliksi ja tätä vain nauratti.

Onneksi Pielavesi rauhoittaa hermot. Karun viihtyisä tämä Urho. Ja menu näytti hyvältä.