Pia Valkonen

Kallonkutistajan terveiset

to 18.6.2015

Kävin Iisalmessa kallonkutistajalla. Mukava käynti, sillä tyyppi on juuri oikea minulle. Kallonkutistajan ilmeettömät intiaaninkasvot värähtivät vasta, kun sanoin olevani niin onneton, että jopa kunnioitetun kirjallisuuslehden päätoimittaja kuoli, kun lähetin tälle kirjallisuusaiheista blogiani.

Tyypissä ihan parasta oli se, että edellisellä kerralla hän näytti minulle ruutupaperilta ihmisen unisyklit. Lamppu syttyi sumeassa unenpuutteisessa päässäni. Minähän nukun useamman syklin. En kuolekaan, vaikka heräisinkin keskivaikeaan paniikkikohtaukseen kello neljä tai viisi aamulla.

Mitäs sillä on väliä, vaikka ajatus ei kulje kirkkaana ja kuulaana? Ketä se haittaa? (No, itseähän se haittaa niin pirusti.)

Haluan tavata coolin kallonkutistelijan vielä syksyllä, jos ei firma ihan konkassa ole. Kesän ajan koetan suunnata ajatuksiani, jotta edes perhe säästyisi tunnemyrskyiltäni. Koetan tiedostaa, milloin iskee päälle kapinoivan lapsen minätunne. Minähän koko ajan purnaan, kiukuttelen, sabotoin, rähjään, kostan, piikittelen, olen avoimesti ilkeä ja pysyvästi oppositiossa.

Toisaalta. Kuinka vapauttavaa. Ei minusta kulkaa tarvitse pitää! Kestinhän minä tiistain ei-pitämiset Lapinlahden peruspalvelulautakunnassakin. Kestimme sen rintamana koko vammaisneuvosto yhdessä. Sillä mikäänhän ei ole niin piinallisen hirveää kuin aktiivinen kuntalainen, joka vaatii oikeuksiaan ja vetoaa lakiin.

Ehkä pitää vielä käydä ammatinvalintaohjaajankin luona.

Kävin ennen kallonkutistajaa pelastamassa 3,99 euroa maksavia pokkareita K-sittarin alennuspöydältä. Minua oli vaivannut Johanna Holmströmin Itämaa tiistaisesta Iisalmen ravitsemusterapeuttikäynnistäni lähtien. Holmströmin googlasin hajamielisesti ja tulin siihen tulokseen, että mitähän suomenruotsalainen, lähtökohtaisesti parempiosainen, blondi saattaa tietää mamujen maailmasta.

Saattaa tietääkin, sillä äsken löysin Holmströmistä Me Naisten pätkän, jonka mukaan kirjailija oli kymmenen vuotta arabimiehen kanssa naimisissa, mutta liitto oli kariutunut kulttuurieroihin. Kirjoitin tietoisesti, että arabimiehen kanssa naimisissa. Olisihan kirjailija voinut olla arabinaisenkin kanssa.

Nimittäin uusimmassa Maaseudun Tulevaisuudessa oli juttu varpaisjärveläisestä homosta (Karjakko tuli kaapista eikä maailma kaatunut MT ke 17.6.2015 s. 12), jonka hieroja oli kysynyt morsiamesta. Jos on olemassa varpaisjärveläinen homo, on taatustin olemassa myös arabilesbo. Jäin miettimään, mikä olisi sukupuolineutraali sana asetelmalle. Puoliso? Tai leikillisesti puolisko, sillä leikillistä tyyliä hieroja lienee tavoitellut?

Kyllä me vielä Varpaisjärven kirjastolla se Elävä Kirjasto järjestetään ja sinne puoli kirjastosalia homoja ja muita pervoja, susiensuojelijoita, kasvissyöjiä ja kaikkea varpaisjärveläisiä kutkuttavia asioita. Ja Lapinlahden pride. Kangasniemellä on Pride, mutta samaan aikaan Runnin Punaisten Suvipäivien sekä Pihtiputaan keihäskarnevaalien kanssa.

Maria on minut jo Pihtiputaan keihäskarnevaaleille buukannut.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi