Pia Valkonen

Ihmiset ovat pääasiassa hyviä ja kivoja

Varpaisjärveläiset etenkin, vaikka sikäläisiä persuja
käytän aina varoittavana esimerkkinä.

ti 9.6.2015

Varpaisjärveläinen persu on sikäli ikävä yleistys, että en tarkoita sillä runomies Seppo Jääskeläistä, joka on töissä "loppusijoituspuolella", kuten itse jätehuoltoveikkona veisteli, tai taistelevaa separatistia, perunaviljelijä Harri Väänästä. Tarkoitan tällä muudatta porukkaa - äärioikeistoviritteistä todellista pillerin pyörityksellä elävää alamaailmaa, jota kyllä ilmenee Lapinlahdellakin.

Eduskuntavaalien alla oli Lapinlahden äärioikeistoviritteinen alamaailma pakkautunut henkilöautoon ja runtannut kaaransa suurin piirtein vassuteltan oviaukosta sisään. Olivat huudelleen jotain neekerin munan suojelijoista tai muuta sellaista yhtä analyyttista.

Eilen luin illalla vielä hetkisen - sen jälkeen kun iltapäiväkuumeeni oli laskenut - fasistiverkosto Sarastuksen sivuja. Luin artikkeleita islamin uhkasta. Tulin siihen tulokseen, että mieluummin vähän epämääräinen ja huitaiseva orientalisti, possunaamaisen Gustave Flaubertin tapaan, kuin äärioikeistolainen natsi-islamofoobikko tai mikä vieläkin pahempaa paneurooppalainen fasisti a lá Breivik.

Kai Murros verihuuruisine retoriikkoineen toi jotenkin Breivikin mieleen. Toivon todella, että hänen puheensa Lontoon natsisempassa oli jotain kummallista kirjallista metaironiaa, jonka tarkoituksena oli osoittaa lukijansa kaksinaismoraali.

En tiedä, mutta kovin hyvä uutinen ei Sarastuksen sivuja lukiessa ollut se, että tosiaan - ei riitä, että meillä on kotikutoisia keskiaikaa eläviä taisteluun kiihottavia natseja - natsismia pidän nationalismin perversiona, kuten Tiedonantajan kolumnissa kirjoitin - vaan myös paneurooppalaisia idiootteja, jotka tosissaan uskovat eurabiateoriaan.

Saddam Hussein ilman viiksiä

Jukka Relander sivuaa Ankkalinnassa ja lajien synnyssä Irakin sotaa ja 11.9.2001 -tapahtumia. Esseemuotoinen kirja on vuodelta 2004 ja asia oli tuolloin vielä akuutti. Tosin minä olin tuolloin niin Matti-höyryissäni, että en havainnut maailmasta juuri mitään muuta. Tosin WTC:n jälkeen on tuntunut jokin kumma aggressio itsessäkin.

Sellainen, että en ole oikein varma, kummalla tavalla haluan tulkita Jouni Tossavaisen runosäkeet: Anna palaa Amerikka. (Jouni Tossavainen Liiketoimintasuunnitelma s. ?). Jahah, kävi kurkkaamassa kirjailija-runoilija Tossavaisen Kuvaa ja Sanaa. Runoilija Tossavaiselta on tullut uusi runokirja: Sininen torni. Sinistä tornia ymmärtääkseen pitää tietää Strindbergistä. Hm. Pitää vähän tässä vielä sivistyä, jotta voisi tarttua Tossavaisen uusimpaan.

Relanderin kirja on hykerryttävää kertoma oikeastaan Amerikasta ja sieltä meille tarjoillusta uusliberalismista. Relander kirjoittaa osuvasti uuden kapitalismin työelämästä, joka on yksi suuri odotustila, sekä orwellilaisesta tyhjästä uuskielestä innovointeineen ja osaamisineen.

Sitähän olen minäkin opiskellut lukuisilla toimitusjohtajakursseillani ja nyt törmäsin samaan tyhjään paskalätinään MIF:n UEAT.ssä.

En tajua, miksi Timo Harakasta koko sana, uusliberalismi, on epämiellyttävä, jos kerta on Relanderin kaveri ja lukenut editointimielessä Ankkalinnan.

Amerikan aloittaman Irakin tuhoamisen tarkoituksena ei Relanderin mukaan ollut tuoda Irakiin demokratiaa, vaan tehdä Saddam Hussein munattomaksi. Että tilalle tulisi Amerikalle kivempi diktaattori. Saddam Hussein ilman viiksiä. Se kyllä minulle oli yllätys, että Saddam Hussein oli alunperin sekulaari, jopa ehkä kommari. Tämä tuli ilmi eilen Sarastuksen sivuilta.

Ja nyt pitää tunnustaa, että ensimmäinen Irakin sota, Persianlahden sota, ei avautunut minulle ollenkaan. Opiskelin Moskovassa lähinnä Neuvostoliiton kaatamista ja Persianlahden sodan huomasin siitä, että neljänkymmenen asteen pakkasessa etsin bahrainilaiselle kommunistipakolaiselle, Ahmedille, talvivaatteita, koska Gubkin instituutin venäjän kielen opettajamme olivat niin määränneet.

Ei mutta kivaahan se oli. Bahrainilaisen kommunistipakolaisen kanssa Moskovaan tuli myös täysin musta Persianlahden sodan pakolainen Arabiemiirikunnista. Molemmille kait me Ahmedin kanssa kuteet etsittiin. Minä olin neljänkymmenen asteen pakkasessa aivan elementissäni: talvi, lunta, leikkaavan kylmää, korkeapaine eikä mihinkään niveleen koske.

Sen että hädin tuskin erotan Irakin Iranista, joudun tunnustamaan myös. Jukka Relander kirjoittaa, että ainoa Lähi-idän demokratia Turkin ohella on tällä hetkellä Iran. Iranista tiedän himppusen verran enemmän nyt, kun luimme Tikkisen Hannelen kanssa Marjaneh Bakhtiarin Toista maata. Siinä päähenkilö matkustaa tapaamaan Iraniin jääneitä sukulaisiaan.

Olin jo monen vuoden ajan Kuopion Matkuksen halpiskirjakaupassa sivellyt kovakantista Kader Abdolahin Taloa moskeijan vieressä. Kovakantisena kirja pysyi itsepintaisen kalliina. Mutta nyt löysin halpiskirjakaupasta viimeisen kappaleen Abdolahin ainokaista suomeksi käännettyä pokkarina.

(Muuten halpiskirjakaupalla on ihan nimikin: Kirjakassi.)

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme on pahasti kesken, mutta aamulla jo ahmaisin Kader Abdolahin Talosta moskeijan vieressä alun. Kirja kertoo maltillisista, lempeistä Iranin muslimeista, joille uskonto on luontevaa sekä käytännöllistä. Pääsin kohtaan, jossa imaamin tytärtä tulee kosimaan šaahin vastaiseen liikkeeseen kallellaan oleva nuori, vastavalmistunut imaami.

Kosijan on esitettävä asiansa moskeijan maalliselle johtajalle, kunnioitetulle mattokauppiaalle, Agha Džanille. Tilanne on kimurantti, sillä imaamin tyttärellä ei ole kovin montaa kelpoisaa kosijaa pikkuisessa Senedžanin kaupungissa. Imaamin tytärtä voivat kosia ainoastaan toisten mattokauppiaiden pojat - tai juuri nuori imaami.

Mutta kun tyyppi tuntuu islamillaan poliittisesti kantaaottavalta. Kirjailija Kader Abdolah on itse vasemmistolaisuutensa vuoksi joutunut jättämään Iranin vuonna 1988 ja paennut Hollantiin. Iranin vasemmistolaiset vastustivat aikoinaan ensin šaahia ja sitten Ajatollah Khomeinia.

Meillähän Lapinlahdella olisi Iranin asioista valtava tietolähde, Farsad Khodabin, jos joku vain älyäisi pyytää tätä alustamaan. Farsad Khodabin puhuu itsestään persialaisena ja sanoo, että hänen uskontonsa on zarahustralaisuus. Koetan nyt wikipediaa toisella silmällä kahlaten ymmärtää, millaisen oppositioliikkeen mies Farsad Khodabin on.

Sen jotenkin olen rivien välistä ymmärtänyt, että poliittisen islamin kannattaja hän ei ainakaan ole.

Kivat ihmiset

Niin. Olette varmaan huomanneet, että minusta tylsien lapinlahtelaisnaamojen tuijottelu on... no niin... tylsää. Siksi kutsun maailman tänne tietokoneelleni. Jukka Relanderin Ankkalinna ja lajien synty päättyy nättiin loppulauselmaan siitä, että ihmiset ovat hyveellisiä, pyyteettömiä ja vilpittömiä. Olen samaa mieltä.

Jaan myös Relanderin ajatuksen siitä, että ihmiset ovat hyveellisyydessään, pyyteettömyydessään ja vilpittömyydessään yksin.

Meidät on jätetty yksin.

Uusliberalistit ovat kansan atomisoidessaan usuttaneet meidät vielä kaiken lisäksi toisiamme vastaan. Varpaisjärveläisen uusnatsin itsetunto on tässä köyhyydessä ja näköalattomuudessa painettu niin alhaalle, ettei tämä poloinen muuta keksi pelastuksekseen kuin huutaa neekerin munasta vassuteltan liepeillä.

"Välitämme, eläydymme ja uskallamme. Olemme rosoisia ja kiistelemme totuudesta." (Jukka Relander Ankkalinna ja lajien synty s. 255.

Rakastan sinua, varpaisjärveläinen metsänatsi, jolta puuttuu muutama sormi, kun on ne moottorisahalla kännipäissään irti sahannut. Rakastan sinuakin syrjäkylän syrjäytetty asukas, vaikka paskansitkin etupenkilläni housuihini, kun pakenit Lapinlahden kostajia pikku kylän murjun pihalle syömään suolaamiani venäläisiä kurkkuja suoraan purkista pahimpaan krapulaasi.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi