Pia Valkonen

Puhu meille lapsista

Libanonilainen runoilija Kahlil Kibranin sanomaa

pe 29.5.2015

".... Ja nainen, joka piteli lasta rintaansa vasten, sanoi: Puhu meille lapsista. Ja hän sanoi:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne, mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat luonanne, he eivät sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. Sillä heillä on omat ajatuksensa. Voitte hoivata heidän ruumistaan, vaan ette heidän sielujaan. Sillä heidän sielunsa asuvat homenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne. Te voitte yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaiseksi. Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.

Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina...."

(Kahlil Kibran 1883-1931 Profeetta s. 19)

Tämän kun muistaisi.

Olen nyt niin flunssassa, että itseltä ei irtoa mitään. Ajatuksentynkiä olisi vaikka kuinka, mutta ei voimia. Joten siteeraan tähän toista Lieksan Ärräpää-kirjeenvaihtajaa, Kari Seppästä, suuressa Turkki-keskustelussamme:

"Turkissa on maailman vanhin tunnettu kaupunki. Keräilijäihminen mitä todennäköisimmin asettui ensimmäisen kerran juuri Turkissa paikoilleen ja aloitti maanviljelyn. Se mahdollisti jonkilaisen kultturin kehittymisen. Kreikkalaisten kansalliseepoksen Troijan sota käytiin nimen omaan Turkin alueella vissiin melkein 4 000 vuotta sitten. Troija oli linnoitettu ja pitkälle kehittynyt kaupunki jo silloin. Kun Länsi-Rooma romahti, niin Itä-Rooma, eli Turkki, sinniteli vielä tuhat vuotta ja oli sen jälkeen muuten vain suurvalta satoja vuosia. Turkkilaiset ovat tietoisia loistavasta historiastaan ja upeasta ikivanhasta kulttuuristaan. Meillä kiikuttiin vielä puissa ja asuttiin maakuopissa, kun turkkilaiset taiteilijat, arkkitehdit, matemaatikot, tähtitieteilijät, kirjailijat, säveltäjät, sotasankarit ja kebabkioskin pitäjät jättivät jälkiään koko maailman kulttuuriperintöön. 

Kaikki kunnia  Turkille, turkkilaisille ja Turkin historialle. Maasta löytyy kuitenkin kaksi asiaa, jotka minä tuomitsen jyrkästi. Ja ne ovat kurdien kohtelu ja se helvetin pahan makuinen kahvi. Keittääköhän ne sen kahviksi kutsumansa liemen kamelin kuseen?"

Meidän hotelli Palmiye Parkin aamiaiskahvi oli ylikansallista automaattikahvia ja kofeiinia siinä oli ilmeisesti vain nimeksi. Lieksan Berijan tai Iljanniemen Lenin -nimimerkillä kulkeva toveri Seppänen tarkoittanee kahvia, joka keitetään sellaisista puuroaineksista ja annostellaan sormustimen kokoiseen siroon kupposeen. Tikkisen Hannelelta sähköpostilistalle saamamme perimätiedon mukaan puurokahvinporoista kykenee ennustamaan.

En tiedä, sillä en ole ennustajaeukko. Koko päivän tänään notkuimme Lapinlahden vammaisneuvoston varapuheenjohtajan kanssa kunnantalolla. Oli kivaa hoidella yhteisiä asioita ja ilahduttaa kansalaisaktiivisella läsnäolollamme virkamiehiä. No, oikeasti, oli kiva päivä enkä yhtään nyt vittuillut, kun kirjoitin, että ilahdutimme virkamiehiä.

Kävin eilen firman työterveyshuollon kallonkutistajalla eli työpsykologilla. Tyyppi oli rauhoittava. Sai pelkällä olemassaolollaan pulssini laskemaan. Rauhaisaa oloa lisäsi kallonkutistajan vakuutukset siitä, että ei ole kuolettavaa tai dramaattista, jos herään aamuyöstä murehtimaan.

Ehdin kuitenkin ennen sitä nukkua ehkä jopa kolme syvän unen sykliä. Aamuyöheräämisten jälkeen en päivällä ehkä ole kaikkein terävimmilläni, mutta mitään unilääkkeitä en suostu syömään - ideologisista syistä. Minut on aivan tarpeeksi medikalisoitu jo muutenkin aivoverenkierrosta lähtien.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi