
ti 5.5.2015
Kunnan tarkastusraportti saatiin tikistettyä kasaan. Minun tehtäväni oli lukea peruspalvelulautakunnan viime vuoden pöytäkirjat läpi ja tehdä niistä raportti. Muut lautakunnan jäsenet tikistivät tekemästäni tekstistä puolet pois. Se oli hyvä, sillä näköjään nyt, kun en ole enää toimittaja, kirjoitan kaikkialle liian pitkästi.
Lisäksi olin tehnyt oikean logiikan emämunauksen raportin kirjoittamisen viimeisissä aivosumutunnelmissa. Itse asiassa kohdan roiskaisin kauheassa kiireessä, kun Matti jo seisoi ulko-ovella ja piti lähteä hakemaan Mariaa lentokentältä. Enhän minä itse asiaa huomannut, vaan sen huomasi vastapäätä istuva kollega. Asia tuli onneksi korjatuksi.
Kokouksessa oli mukava tunnelma, vaikka meni vähän pidempään kuin oli luultu. Kokouksen jälkeen kävin kirjastossa, lenkillä ja Jehovan todistajani idyllisessä kesäresidenssissä. Puhuttiin avioliitosta, vaihdevuosista ja erilaisista istutuksista. Ehkä tänä kesänä jaksan kasvattaa taas tomaatteja ja kurkkua tuulikaapissa.
Kirjastosta otin mukaan Milan Kunderan Tietämättämyyden. En ole oikein jaksanut lukea Kunderaa sen jälkeen, kun tämä alkoi kirjoittaa ranskaksi. Minusta Kundera muuttui hyytävän kylmäksi ja kyyniseksi Pariisissa kirjoittaessaan. Voihan olla, että Kundera oli kylmä ja kyyninen jo Olemisen sietämättömässä keveydessä, mutta nuorena ja tekotraagisena en sitä vain huomannut.
Kundera Tietämättömyyden alussa esittelee eri koti-ikävän ja nostalgian sanoja. Vaikutti mielenkiintoiselta. Pitää jossain vaiheessa muistaa kirjoittaa Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeettojen antikolonialismista. Carol Seen Kätevän miehenkin palautin jo kirjastoon enkä vielä saanut siitä päkistettyä kuin yhden lauseen. Oli sen toinen lukukerta enemmän arvoinen.
Menin kirjastoon etsimään Joyce Carol Oatesin Blondia, sillä sitä minulle suositti Ylä-Savon subcomandante Marcos. Ei ollut Blondi hyllyssä, kuten ei myöskään ollut Anderw O´Haganin Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. Tuli se Blondista mieleen. Kauhea stressi siitä, mitä otan Turkkiin matkalukemiseksi mukaan. Jotain paksua pitää olla, jotta varmasti ei lopu lukeminen kesken.
Joku kirjablogisti sanoo, että O´Hagan yhdistelee korkeaa ja matalaa Marilyn-kirjassaan. Se on aina kiinnostavaa. Koetanhan itsekin kirjoittaa siten. Vaihtelemalla profaania ja sakraalia. Kirjoittamalla sanan vittu kirkolliseen tekstiin. Kokeilen, toimiiko. Kokeilen, putoilevatko nutturapäät linjoilta.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]