Pia Valkonen

Entä jos Erkki Virtanen oli oikeassa?

to 26.3.2015

En saanut yöllä unta. Kierin lakanoissa kauhuissani. Vähitellen tuskanhiestä kertyi lätäkkö alleni. Tuli kauheita ajatuksia.

Mitäs jos Erkki Virtanen (vas.) onkin ollut oikeassa?

Tämän hallitustaipaleen alussa Erkki Virtanen sanoi, että Jyrki Kataisen (kok. muistattehan, rintamakarkuri) kokoomusvetoisessa eduskunnassa on ollut helpompi työskennellä kuin demarivetoisissa eduskunnissa. Mitä jos se onkin jollain lailla totta?

Mitäs jos Paavo Lipponen (sdp) kusikin oikein toden teolla omiaan naamaan? Jospa demarit 1990-luvulla ja vielä pitkälle 2000-luvulle olivat oikeistolaisempia kuin kokoomus.

Nyt en muistele sitä hallitustaipaleen alun Kansan Uutisten myötähäpeää herättänyttä juttua, jossa Silvia Modig (vas. hölöhölö) iloitsi, että tätä ei äiti olisi arvannut; kokoomuslaisetkin kannattavat seksuaalista tasa-arvoa ja sanovat hänelle päivää. Toinen pikkuruisen kokoomustöpöhännän heiluttaja kuuluu eduskunnan keskusteluissa olleen Oulun Risto Kalliorinne (vas.).

Jossain Pippuri-lehden jutusta olin ammoisina aikoina lukenut, että Silvia Modig luonnehti itseään sosialistiksi. Sen koommin sellaista sanaa ei ole hänen huuliltaan tullut ja Kansan Uutisten haastattelun jälkeen julkilepakon pisteet alkoivat ropista. Kun vielä Tampereen puoluekokouksen jälkeen käynnistyi vasenryhmäläisten täydellinen lynkkaus, johon Silvia Modig osallistui, hänen pistetilanteensa mielessäni oli alle nollan.

Kokoomukselaiset kuitenkin löysivät oman olemuksensa sen jälkeen, kun Katainen karkasi paikalta. Ja Alexander Stubbkin (kok. se tyyppi opperasta, vain sukkahousut puuttuvat) sai kakistettua, että on vituttanut joka aamu, kun ajattelee tapaavansa pian Paavo Arhinmäen (vas. isä).

Ja kaikki Ylen kokoomustoimittajat mölyävät Jari Tervojen sekä muiden mänttipussien ja porvaripossujen äänellä, että olipa huono hallitus - se ei tehnyt mitään. Minä sanon, että Luojan kiitos oli huono hallitus. Jos hallitus olisi onnistunut "kuntauudistuksessa" ja "soteuudistuksessa", meillä olisi nyt sekä täysin sekaisin oleva kuntakenttä, entisestään kurjistuva maaseutu ja länsimaiselle "vapaalle" markkinataloudelle ja "demokratialle" täysin avatut sotepalvelut Attendojen sekä Mehiläisten viedä suomalaisten verovarat veroparatiiseihin "hyvän" kokoomusvetoisen hallituksen siunatessa asian.

Natossahan olisimme myös. Ja meillä olisi nyt ISIS ja Venäjän ensi-iskut kimpussamme. Jumala varjele meitä Jari Tervon lempihallitukselta, ajattelin ja nukahdin rauhallisena.

Oikea-aikainen kampanjointi

Olin mukana viime eduskuntavaaleissa. Me Pohjois-Savon vasemmistonaiset painoimme kampanjaa hyvällä yhteishengellä talvesta 2010 vaaleihin asti kuin viitapirut. Ehkä se oli virhe tai ehkä se ei ollut virhe. Silloin vain teimme niin. Paineita eikä jännitteitä ei ollut, sillä oli päivänselvää, että kansanedustajaksi valitaan suosikki-inhokkini.

Me muijat pidimme keskenämme hauskaa ja kiusasimme Ilotaloilla erilaisia kesäkekkereiden torikävijäväkiä sillä, että jos vielä veivaatte meille niistä persuista, alamme tässä stripata. Persujen ylistäjät poistuivat kauhistuneina paikalta.

Tällä kertaa taktiikkana Savo-Karjalan vasemmistoliitolla on oikea-aikainen kampanjointi. Nyt pitää alkaa painaa kuin viitapirut, sanoi Maxi Kaukonen. Eikä minulle enää ole aivan sama, saako Vasemmistoliitto ketään läpi Savo-Karjalasta. Sähköistyin, kun katsoin Ylen Areenalta Joensuun vaalipaneelia toissa iltana.

Lähetin Ärräpäihin viestin, että katsokaa tätä. Päivällä asiasta oli muistuttanut Juhani Tanski (stp) ja paneelin osallistuja. Joensuun kommari Ari Sulopuisto viittasi minulle sähköpostissa kintaalla, että "Elä häirihe, katon paneelia!"

Lisäksi tarkkaavainen lukija huomasi varmaan, kun kirjoitin, että Punainen tupa -kiertua ei ole mun juttu. Eihän se minun kampanjani ollutkaan. Siksi en kyennyt siihen sitoutumaan. Olin kesällä mukana ainoastaan Rautavaaralla ja siellä on aina mukavaa, oli sitten kiertueen nimi vaikka Kukka Hattu tai Ollaan nyt niin vitun uskottavia tässä, mutta niin boring, boring, boring.

Olenko pasifisti?

Kirjoitin Ärräpäihin tänä aamuna näin:

Hei, yöllä kun en saanut unta, mietin monia asioita. Tikkiksen Hannele muisti aivan oikein, että en Katja Ketun Kätilön sisältämän sodan vuoksi halunnut tarttua kirjaan. Ja en olisi tarttunut sotakuvaukseen sen vuoksi, että olen pasifisti.
 
Olin oikeasti unohtanut sen, että olen pasifisti. Tai joskus ainakin ollut sellainen, että jos olisi pitänyt valita armeijan tai sivarin välillä, olisin mennyt sivariin. Kun opiskelin johtamisen erikoisammattitutkintoa, en mennyt “ryhmäytymään” muiden mukana iisalmelaisen jonkun ääliömäisen puolustusjärjestön telttaan ja metsään.
 

Kun kirjoitin asiasta Salmettaren kolumnin, Ysaon opettajat pelästyivät. Olivat aivan vilpittömästi vain tarttuneet erään opettajan, maanpuolustusaktiivin, tarjoukseen kurssin ryhmäytymisjakson teltasta. Varmaan maanpuolustusyhdistys sai Ysaolta kurssiosuudesta hyvät hynät.

Kihisin äsken aamukahvilla raivosta, kun muistelin Ysaon johtajakurssilaisten militarisointia. Mutta sitten tulin ajatelleeksi. Tiedänkö minä, oliko kyseinen reserviläisjärjestö sittenkin niitä itsenäisen puolustuksen kannattajajärjestöjä - natovastaisia? Sellainenkin nyanssi tuli joskus esille, kun juttelin siilinjärveläislähtöisen ViPun (nyk. Oulu kait) Mikael Palojärven kanssa. Mikael Palojärvi ei ollut mikään löllö sivari, vaan armeijan käynyt ja Oulussa kansanvallan päivillä kertoi, että reserviläiset ovat natovastaisia, mutta Suomen armeijan johdossa on natokoulutettu troikka.

Tämähän nyt on niin monimutkaista, että menee takkuinen pää ihan sekaisin.

Joka tapauksessa annan Ysaolle johtamiskurssilaisten ryömittämisen pitkin Sonkajärven korpia anteeksi. Herättivätpä ajattelemaan. Ja kunhan eivät nyt jatkossa johtajaksi opiskeleville järjestä natoyhteensopivuuskursseja.

Meuhkasin nimittäin Salmettaren kolumnissa, että ilmapiiri Suomessa on ilman näitä verhottuja sotamielialakurssejakin jo tarpeeksi militarisoitunut. Eivät muutkaan johtamisen erikoisammattitutkintoa opiskelleet naiset menneet johtamiskurssin sisäiselle maanpuolustuskurssille. Kysyimme vain kylmästi opettajalta, että minne tungemme kurssin ajaksi lapsemme – pakastimeenko?
 
Taisin vielä kolumnissani ideoida seuraavaa johtamisen erikoisammattitutkintoryhmän ryhmäytymisjaksoa. Kaikki pönöttävät tulevat mieskeskipomoliinit pyyhkimään jonnekin vuodeosastolle mummojen pyllyjä.
 
Mutta se, miksi Katja Ketun Kätilö ei napannut sen enempää kuin, että nappasin sen marketin hyllyltä, johtui lähinnä siitä, että arvelin sodan kuvauksen olevan kyllästyttävä. Tuntuu kuin nykykirjailijat eivät keksisi muuta ääriolosuhdetta saadakseen ihmisiä hätkäytettyä tai heräteltyä kuin viime sota.
 
Jumankekka. Onhan meillä ihan omatkin tämän ajan ääriolot. “Vapaa” markkinatalous ja vapaa länsimainen “demokratia”. Vaikka. “Vapaa” markkinatalous ja vapaa länsimainen “demokratia” ajaa koko ajan ihmisiä marginaaliin ja ylijäämäväestöön. Se jää huomaamatta, jos koko ajan vellotaan viime sodassa.
 
Pia

PS. Tikkisen Hannele ei varmaan enää lue tätä, koska menin nyt jo pitkälti yli hänen merkkisietorajansa blogissa. Ylen Joensuun vaalipaneelissa toissailtana minut nimenomaan sähköisti taisteluparin Martti Vaskosen (skp) ja Anu Vehviläisen (kesk. Punaisten Sanomien punasilmäinen piru) vierekkäinen sirinä.

Vaalipaneelin tunnelma tiheni käsin kosketelavaksi, kun Martti Vaskonen otti tyynesti esille Suomen Naton kanssa tekemän isäntämaasopimuksen. Vaskonen rauhallisesti sanoi, että sopimusta ei käsitelty eduskunnassa. Vehviläiseltä meinasi siinä vaiheessa palaa hihat. Hän tiuskaisi, että ei suuressa salissa, vaan eduskunnan ulkoasiainväliokunnassa on kyllä käsitelty.

Isäntämaasopimus on niin hot potato, että sillä saa kepulitkin hilltymään.

Vehviläinen on jollain lailla hauska. Samaa maata kuin täkäläinen kokoomuslainen tarkastuslautakunnan jäsen. Kun sanon lautakunnassa vaikka, että AAAAAA, tiedän, että pöydän vastapäätä kuuluu kivahdus EI KUN BEEEEE! Tuttua, turvallista ja toimii aina. Vinkkinä vassuleille umpitylsiin kunnallispoliittisiin kiemuroihin. Pysyy kokouksissa hyvin hereillä, kun vinguttaa aina välillä kokoomuslaisia.

Kerran Anu Vehviläinen (kepulileski) yllätti positiivisesti. En muista, mikä oli ajankohtaisohjelman aihe, mutta toimittaja aloitti ihan viattomasti Vehviläisen haastattelun: "Te kun olette porvaripuolueen..." "Minä en ole porvari!" kihahti Anu Vehviläinen napakasti kuin Susanna Kaukinen aikoinaan demareista.

PPSS nro 2:

Tänään IPU:sta Jukka Davidssonin blogimerkintä siitä kauheasta (hui!) Pietarin natsikokouksesta (sarkasmivaroitus, sanoisi tähän Riikka Söyring). Thih, tämmöinen IPU-puoluetoveri Jukka Davidsson olisi jäänyt minulle aivan tuntemattomaksi, ellen olisi lukenut netistä jommankumman keltalehden juttua Pietarin hirmuisesta natsimatsikokouksesta. Kävin heti tsekkaamassa, mitä Davidsson oli vaalikoneessa vastannut. Ei paska tyyppi ja lisäksi tekee väikkäriä siitä, miksi pankit ajoivat yrityksiä 1990-luvun alun lamassa tietoisesti konkurssiin. Siivosivat taseitaan, mutta miksi ja kuka käski?

Tässä tämä:

http://jukkadavidsson.fi/2015/03/matkani-pietariin-omin-silmin-nahtyna-ja-todistajien-takaamana/

Timo Isosaaren Pietarin-reissumatkablogimerkinnästä käy ilmi, että IPU-kaverukset eivät tuoneet meille nuhruisille ja maalaisille IPU-laisyrittäjille kampanjointiin yhtään kivaa keskikokoista Venäjän-oligarkkia, vaikka me niin kovasti Riikka Söyringin ja Heikki Lätin tuvassa Itä-Suomen IPU:n verkottumiskokouksessa niitä oligarkkirahoja toivottiin.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi