Podemos

to 19.2.2015

Ajoin eilen Kuopioon aamulla luistelukentäksi muuttuneella vitostiellä. Köröttelin mummovauhtia, sillä Sitikka on tänä talvena alkanut tehdä sitä, että kun jarruja polkaisee, se heittää tien sivuun. Toivon, että nyt alapallonivelten alatukijalkatulppien vaihto auttoi eikä kahden reippaan pielavetisen nuoren miehen tarvitse kaivaa minua enää ojasta.

Jo Siilinjärven kohdalla tajusin, että tätä menoa myöhästyn reippaasti ulkomaankauppakurssilta. Sitten juutuin ajelemaan kahden tiekarhun takana. Tiekarhut olivat kyllä ystävällisesti ryhmittyneet niin, että toinen aurasi moottoritien ohituskaistaa hieman edellä ja toinen oikeanpuolista kaistaa taaempana.

Ohittaja saattoi ihan vapaan länsimaisen demokratian, vapaan kilpailun sekä markkinatalouden hengessä valita, tappaako itsensä ajamalla oikeanpuolimmaisen tiekarhun perään vai litistyykö sen alle, kun koettaa koukata ohitustilanteessa takaisin oikeanpuolimmaiselle kaistalle.

Kun pääsin vihdoin Puijonsarven hotellin parkkiin, oli se niin täpösen täysi, että ajoin itseni käytännössä umpikujaan. Jouduin edestakaisin sahaamalla puikahtamaan kahden parempiosaisen välistä, jotta edes pääsin pois sieltä helvetin kattilasta.

Kaikki, joilla auto on peräisin 2000-luvulta, kuuluvat ällöttävien parempiosaisten joukkoon. Heille olisi vain ollut aivan oikein, että olisin vetänyt autoni avaimilla molempien ääliöiden kylkeen pitkän muiston siitä, että parkkitilassa on tarkoitus myös hitaiden, heikkojen ja köyhien päästä ajamaan ympäri.

Tajusin, että olin mielentilassa, jossa olisin sanonut kansainvälisen tiimin ja projektin johtamisen opettajalle David Eavelle jotain hyvin sopimatonta tyyliin: "Sinä ällöttävä hörökorvainen britti, miksi sinäkin levität tällaista uusliberalistista paskaa, joka on romahduttanut Britannian talouden ja syössyt työväenluokan, terveydenhuollon sekä maaseudun sellaiseen kurjuuteen, jolla nyt voimme huvittaa itseämme katsomalla Doc Martinia."

Sitten ajattelin, että minähän se tässä olen Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:n toimitusjohtaja ja minä päätän, mitä minä teen. Ei ole olemassa korkeampaa viskaalia tässä firmassa - paitsi tietysti hallituksen puheenjohtaja, mutta sen voi aina lepytellä valmistamalla suomalais-etnistä ruokaa, joka ei näytä miltään eikä maistu miltään, mutta on taatusti varpaisjärveläis-itäkoskelaista.

Vähän vaikeaahan sellaisen ruoan valmistaminen on, mutta arvelin, että yritän kuitenkin illalla tai viikonloppuna, jos en sitä ennen ehdi.

Terveiset pers... vitt... Kutturasta

Tulin siinä vittusaatanavittu hokiessa siihen tulokseen, että teen mitä haluan. Tutkiskelin itseäni ja huomasin, että kusettaa aivan vietävästi. Marssin korttelimuseeon, joka ei vielä ollut auki. Valvontakameroiden pelossa en pissannut museoalueella Iisalmesta tuodun apteekin taakse nurkkaan, vaan menin takaisin autoon ja soitin pari puhelua.

Kun lopetin puhelut huomasin, että kaikki ne kansanjoukot, jotka kävivät repimässä korttelimuoseon kahvion ovea istuivat jo tyytyväisenä museokahvilassa ja heilutteilivat iloisesti käsiään keskustelun tuoksinassa. Melkein kuulin innostuneen porinan Hapelähteenkadulle.

Ostin kahvion kivalta, pirteältä ja hyväntuuliselta tädiltä ohrarieskaa, jonka päällä oli munavoita. Isällä oli aina tapana tehdä lihavaa ohrarieskaa piimästä ja rikotuista ohrasuurimoista Maaseudun Tulevaisuuden ohjeen mukaan. Isällä oli myös tapana lukea samaisesta lehdestä jatkokertomusta keittiön pöydän ääressä minulle ja äidille ääneen.

Nyt jatkan perinnettä omalla tavallani. Olen jo kolme Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta -jatkokertomuksen osaa riipinyt irti - miksen muuten käytä saksia? - ja pakannut ne kanarianlinnun hennon keltaiseen kirjekuoreen ja lähettänyt Tikkisen Hannelelle. Arvelen, että Terveiset Kutturasta on sellainen helppolukuinen kevytkeitto, kuten Vadelmavenepakolainen, joka maistuu paremmalle jatkokertomuksena. Vadelmavedenpakolainen oli kirjasena niin heppoinen ja yhden idean ympärille rakennettu laskelmoitu teelmä, että kehotin Hannelea heittämään vesilintua sillä.

Jos Terveiset Kutturasta osoittautuu liikaa yhden idean ympärille rakennetuksi teelmäksi, saattaisi se jatkokertomuksena toimiakin.

Matti Pulkkisen nimikkoseura nytkähti eteenpäin

Söin rieskanpalasen ja join teetä sekä perustin samalla kahvilatoimistoon joulupunaisesta Marimekko-laukustani, joita ei enää Suomessa valmisteta ja joita meidän perheessä ei enää osteta, sillä Marimekko-liikkeet, kuten Iloinen Viivi ovat muodostuneet suurimmaksi osaksi kiinalaista halpispaskaa myyviksi riluhippalekaupoiksi. Samanlaista shittiä saa Tokmanniltakin.

Soitin sinne tänne ja tuonne. Sain edistettyä omaa Venäjän-kauppaan perustuvaa vientiprojektiani aika lailla sekä myös nytkäytettyä eteenpäin Matti Pulkkis -nimikkoseuraa. Pyysin Jouni Tossavaista seuran puheenjohtajaksi sillä, että sanoin, kukapa ei haluaisi minua sihteerikseen. Sanoin, että sun ei tarttis puheenjohtajana tehdä mitään; olla vain edustava ja minä sihteerinä tekisin kaiken.

Puhelimesta kuului pelästynyttä mutinaa. Tulkitsin sen kieltäytymiseksi. Kirjailija Tossavainen kuulosti yhtä säikähtyneeltä kuin kirjailija Matti Pulkkinen, jolle sanoin, että voin tuoda hänelle meiltä valmistamiani jouluruokia: vuohenjuustoperunalaatikkoa ja herkkusienisalaattia sekä muita Vihreästä Langasta ammoin opiskelemiani joulun erikoisuuksia.

Sen jälkeen menin taidemuseoon, jossa oli Jan-Erik Anderssonin teos: "Kolmio, ympyrä ja neliö tapaavat grillikioskilaivan." Aloin hirnua naurusta, kun luin taideteoksessa olleen tekstin: "! YOU SEE WHAT YOU KNOW" Nimittäin en minä koko teosta olisi vilkaissutkaan, ellen tietäisi Jan-Erik Anderssonin olevan Li Anderssonin (vas.seur.pj ja toivottavasti pian) isä.

Taidemuseon jälkeen verkostoiduin Tekstiilinkierrätys ry:n rouvien kanssa kirjaston kahviossa ja raportoin heille innostuneena, kuinka Venäjän kaupallinen projektini edistyy ja kiipesin kirjaston toiseen kerrokseen lukemaan Jarmo Korhosen kirjaa Väyrysen valtakunta.

Melkein jäi menemättä alakerran luentosaliin kuuntelemaan kirjailijakollegoita Pentti Stranius ja Arvi Perttu. Väyrysen valtakunta imaisi mennessään. Siinä sanottiin, että Väyrynen oli selvittänyt kepun puoluehallitukselle, miten SMP:n kanssa tuli menetellä hallituksessa.

SMP:tä piti kohteleman kuin murrosikäistä. Se piti pitää mukana uhkailemalla ja lahjomalla, sillä SMP oli tarpeellinen. Sen lisäksi, että se söi kepun kannatusta, se kyllä söi myös SDP:tä ja kokoomustakin. Sitähän minä olen persuista sanonut jo Punaisilta Suvipäiviltä vuodesta 2009 lähtien.

Alustukseni otsikko oli jotain äärioikeiston noususta, en muista tarkkaan, mutta sanoin, että kaikki ne lukuisat isänmaallishenkiset työväenampujien seurat, joita varmasti Varpaisjärvelläkin on jossain pinnan alla odottamassa (punikit ampumaharjoitussalin maalitauluina), satavat loppujen lopuksi kokoomuksen laariin.

Persut tekevät, sanovat ja toteuttavat sen, mitä kokoomuslaiset eivät kehtaa tehdä, sanoa tai toteuttaa. Me vasemmisto jakkupukuistumisen ja yhteiskuntakelpoisuuden myötä olemme kusseet työväenluokan perunalaatikkoon ja saamme syyttää persujen noususta itseämme.

On vain kokoomuksen etu, että persut etsivät syypäitä ahdinkoonsa maahanmuuttajista eivätkä analysoi kapitalismia. Persut eivät vaadi sitä, että myös suurten yritysten tai työn tilaajien ja teettäjien olisi maksettava työläisille ihan oikeata palkkaa, vaan vekselivetoisina pienyrittäjinä vingahtelevat kuin marsut siellä kokolattian alla, että suostuvat tekemään ylipitkää päivää metsäkoneineen tai muine ylihintaisine rekkoineen tai kaivinkoneineen tai paineilmanaulaimineen, kuten Matti nyt juuri.

Niin sen Podemos

Pakkaan SKP:n Hannu Ketoharjulle Le Monde Diplomatiquen artikkelin Podemosista ja sitä erinomaisesti täydentävän Maaseudun Tulevaisuuden disinformaatikon Jorma Mattilan kolumnin otsikolla Vallankumouksesta kehkeytyi vientituote (MT ke 18.2.2015).

Jorma Mattilan kirjoitus on aivan erinomainen Le Monde Diplomatiquen artikkelin täydentäjä. Se pitää lukea nimenomaan Le Monde Diplomatiquen artikkelin kanssa. Le Monde Diplomatiquen artikkeli olisi ilman Mattilan kirjoitusta meille suomalaisille käsittämätön. Se on kirjoitettu ihmisille, jotka tietävät Podemosista enemmän kuin me tiedämme.

Minä tiedän Podemosista juuri sen verran, mitä ehdin lukea IPU:n elovenanvaalean ja salskean Timo Isosaaren lähettämistä linkeistä. Tekstarikeskusteluissa iso-Timo joskus vinkkasi Podemosiin ja minä olin, että häh mikä Ponde Mos, mikä maa ja mikä valuutta.

Sanon Jorma Mattilaa disinformaatikoksi sen vuoksi, että kumpaakaan Maaseudun Tulevaisuuden ulkomaankolumnistia Jormuliinia eikä hapanta Jarmo Mäkelää ei kannata lukea kirjaimellisesti.

Ehkä eksegeettinen lukutapa on paras. On parasta antaa tunnustus, että heput tietävät kyllä paljon, mutta disinformaation auliina levittäjinä, Nato-haukkoina ja länsimaisen "vapaan" demokratian ja "vapaan" markkinatalouden (lausutaan kokoomuslaisten pääministerin Alexander Stubbin omahyväisellä ja ylimielisellä äänellä) vankkumattomina kannattajina eivät suinkaan kerro ihan kaikkea.

Disinformaatiohan ei missään nimessä ole valhetta. Se on tarkoitushakuisesti kerrottuja osafaktoja, jotta ihmisiä osattaisiin johtaa harhaan tai siis maaliin: jossain tapauksessa Natoon ja tässä tapauksessa persuihin, jotta kaikki punikit, vammaiset, hitaat ja heikot voitaisiin muslimien kanssa sulloa keskitysleirille.

Jorma Mattila kirjoitti, että Angela Merkel pelkää Syrizaa. Kreikka on Merkelille ihan peanuts, koska maa on pieni ja nyt rutiköyhäksi talouspakotettu, mutta jos Syrizan etenemisestä saa Espanjan Podemos tuulta purjeisiinsa, ei sitten enää Euroopassa hyvä hyrise.

Nimittäin Podemosin taustalla ovat Espanjan marxilais-maolaiset etujoukot. Se oli kirjoituksen ydin ja minulle sekä muille tovereille suorastaan ilosanoma.

Olin siinä vaiheessa kirjoitusta ihan, että jessssss, marxilais-maolaisia olen minä ja toverit jo kaivanneetkin!

Siksi olen Suomen Karl Marx -seuran jäsen ja hommaamassa joskus aikoinaan Lapinlahden sinivihreää Matti Kojoa marxilaiseen opintopiiriin. Matti Kojo sentään sanoi tutkijan maltillisuudellta, että niin - kuuluuhan Marx yleissivistykseen.

Marxilais-maolainen etujoukko

Monde Diplomatiquen jutusta olin juuri ennen Mattilan huomautusta marxilais-trotskilais-maolaisesta Podemosista lukenut Podemosin ponnistaneen Viidennentoista toukokuuta -liikkeestä (15:th of May). Koska uskon ehdotonta auktoriteettiani SKP:n isä Hannu Ketoharjua, joka on sanonut, että anarkistit harvoin saavat aikaan mitään muuta kuin liikettä, olin hieman epäileväinen tässä kohtaa juttua, mutta ei hätää, onhan marxilais-maolainen etujoukko.

Espanjan kansa sai anarkisteineen aikaan toriliikkeen. Se oli liikehdinnän hyvä alku. Sen jälkeen tulee järjestäytyä.

Toriliike eri liike kuin aina vaalien alla Lapinlahden kuppaisella kauppatorilla, jossa usein Lapinlahden vasemmisto tarjoaa pakkopullaa yksin tai korkeintaa jonkun onnettoman yksinäisen valtakunnan nuorpersun kanssa vieri vieressä. Sääliksi kävi EU-vaalien alla, kun paikalliset persut olivat unohtaneet ihan symppiksen oloisen nuorpersujohtajan Lapinlahden torille.

Espanjan marxilais-maolaiset menivät aikoinaan kansan pariin ja sanoivat, että hei, tehän olette kaikki työläisiä. Koska espanjalaisetkin olivat oppineet oksentamaan sanan työläinen kohdalla, päättivät marxilais-maolaiset lähestyä asiaa toisin. He julistautuivat tavallisten ihmisten puolueeksi puhumaan tavallisista asioista.

Ehkä mekin kohta huomaamme, että jos kerta nyt vain on niin, että työläinen on niin last season, duunari sanana kuulostaa paremmalta parempi. Tarkoittaa samaa, mutta englannista johdettuna. Onhan downsiftauskin jotenkin enemmän cool kuin köyhtyminen.

Jorma Mattila kirjoituksessaan melkein pissasi housuunsa kauhusta ja päätti valaa hirvitystä muihinkin. Pablo Inlesias koordinaationeuvostoineen on ihan suoraan Leninin etujoukko-opista. Jorma-parka ei ole oikein sisäistänyt Leninin ajatusta siitä, että etujoukon on jatkuvasti lunastettava oikeutuksensa demokraattisesti.

EU-troikan on nyt syytä harkita tarkkaan, mitä tekee. Jos se pyyhkii Syrizalla pöytää, aina löytyy Syrizan politiikan vaihtoehto. Se on Kultainen Aamun Koitto, äärioikeistolainen ryhmä, joka kyllä hoitaa pois päiviltä Kreikan ylijäämäväestön. Aloittaa varmasti pakolaisista ja työntää heidät katepillarilla Välimereen.

No, sitähän kokoomus ja muut eurooppalaiset sisarpuolueensa varmaankin haluavatkin, mutteivät kehtaa sanoa. Antavat äärioikeistonsa sanoa.

En ollenkaan pane pahakseni, että Podemosin Pablo Inglesiaksella on itse valitsema koordinaationeuvostonsa. Näin hänen ei tarvitse sietää ympärillään esimerkiksi hapattajia, joita pesiytyy "demokraattisesti" vähän jokaiseen yhdistykseen ja seuraan. He ovat niitä, jotka istuvat kokouksissa naama norsun vitulla takarivissä ja supisevat, että olisivat mieluummin missä tahansa muualla kuin täällä - Lapinlahden työväental.... ei ku....

Tohtori Loimulohi ja Nato

Olen miettinyt vieläkin, miksi tuntui niin käsittämättömän pahalta se, että tohtori Loimulohi sai kirjoittaa Iisalmen Sanomissa valitsevansa nyt Nato-puolueen. Sananvapaus on sananvapaus - olkoon se natohaukoillakin, mutta on hiukan käsittämätöntä, että tyyppi saa tehdä vaalikampanjaansa lehdessä ja hänelle vielä maksetaan siitä kirjoituspalkkio.

Toiseksi. Tohtori Loimulohi opportunistina tietää, mistä suunnasta nykäistä. Arvelen, että kyllä hän sinne eduskuntaan pääsee, kuten muutkin lipevät natoluikerot.