Pia Valkonen

Mikael Karvajalka

"Ihmisen autuus on sen taatumpi
mitä vähemmän hän ajattelee hankalia asioita."

ma 23.2.2015

Nyt onnistuin metsästämään Tikkisen Hannelelle mieluisat dekkarit. Muistaakseni Lapinlahden kirjaston kierrätyshyllystä nappasin Donald E. Westlaken Ruumis kuin ruumis hauta kuin haudan, Stuart Kaminskyn Ei lyijyä valkokankaalle ja Fred Vargasin jonkin dekkarin, joka selvästi oli viime vuosien markettipokkari.

Mukava saada innostuneita ja asiantuntevia tekstarikommentteja, vaikka vieläkään en ole dekkarigenreen hirvinnyt uppoutua. Seurailen näin sivusta ja ikään kuin hengailen liepeillä.

Hannele on synttärilahja-Sinuhessa kohdassa, jossa Sinuhen palvelija, Kaptah, tulee kuvioon. Kuulema Hartikaisen Tapsan mielihahmo Sinuhessa. Minä kuljettelin parin viikon takaisen Hesan matkan rattona Sinuhea cd:nä, mutta Punaisessakin Volkkarissa on ainoastaan c-kasettisoitin. Lisäksi antenni poikki, jotta en voinut edes radiota kuunnella.

Ainoa tolkun cd-soitin olisi GBA-Saabissa, joka edelleen odottaa, että uusi monesta kaupungista metsästetty pakoputki hyppää itse alle. Olen Sinuheni lukenut joskus lukion ekaluokkalaisena ja ajattelin, että se voisi olla elämys kuulokuvana.

Pääsin vihdoin kunnolla aloittamaan Mika Waltarin Mikael Karvajalan. Naton salaisista armeijoista luin vain Suomen osuuden. Se riittää sitä lajia. En itse asiassa edes halua tietää. Nato ja CIA hämmensivät toden teolla sodan jälkeen oikeiston asekätkentäjutussa. Sen jälkeen Suomen amerikkalaiset rollivat tiedustelupalvelulleen Suomesta kommunistinvastaisia ihmisiä, jotka sitten onkivat USA:n tietoon hyödyllisiä hölmöjä.

Asekätkentä oli osa USA:n kommunisminvastaista Stay Behind -armeijaa.

Mikael Karvajalka on aivan huima. Aloin kikattaa melkein heti ensimmäisellä sivulla. Mikael oli menettänyt perheensä juuttien eli tanskalaisten ryövätessä Turun. Kun Mikael henkitoreissaan menee tyhjään kotiinsa, paikalle purjehtii Pyhän Olavin luostarin munkki, joka armollisesti sanoo: "Onko tämä sinun kotisi? Iloitse siis, sillä Pyhän Olavin luostarin on ottanut haltuunsa tämän asunnon ja vapauttanut sinun kaikista huolista, joita maallisen omaisuuden hallussapito tuottaa." (Mika Waltari, Mikael Karvajalka s. 15)

Sen jälkeen Mikael-poloinen koettaa ostaa munkilta sielunmessua kolmella hopearahalla isovanhemmilleen. Hinta on sielunmessusta liian vähän, mutta onneksi isä Pietari on jälleen armollinen, aikoo rukoilla pikku Mikaelin isovanhempien sielun puolesta ja sanoo: "Kolme äyrityistä ei tosiaan ole hinta eikä mikään rukouksista, jotka sinulle lupaan, ja jos tarjoaisit mokomaa summaa tuomiokirkon papeille, he uskoisivat sinun häpäisevän heidän arvoaan. Mutta munkinlupauksessani ole vihkinyt itseni köyhyyteen ja pidättyväisyyteen enkä sen takia tahdo mitata vaivojani kullalla ja hopealla, vaan tyydyn nöyrästi näihin kolmeen vaivaiseen ropoon ja annan anteeksi, ettei sinulla ole enempää."  (Mika Waltari, Mikael Karvajalka s. 16-17)

Sen jälkeen isä Pietari otti hopearahat ja pani ne nopeasti kukkaroonsa.

Waltari on hykerryttävä. Isä Pietarilta orpo-Mikael oppii, että rukousnauhaa voi käyttää moniin hyödyllisiin laskutoimituksiin. Mikael oppii paljon myös pyöveli Laurentiukselta, kuten sen, että asioita ei saa ajatella liiaksi, koska ihmisen autuus oli sen taatumpi, mitä vähemmän hän ajatteli hankalia asioita. (Mika Waltari, Mikael Karvajalka s. 39)

Sen vuoksi minulle riittää tietoisuus siitä, että CIA:lla oli osuutensa Suomen asekätkennässä ja Suomen-amerikkalaisten kautta täältä värvättiin antikommunisteja tiedustelutehtäviin.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi