Runoilija-klovnilta paloivat hihat

la 14.2.2015

Runoilija-klovnilta tuli viesti. Miten meni sanonta kamelista ja neulansilmästä? Olin juuri tullut kotiin Portaanpään monikulttuurisempasta, mutta vastasin jotain puolinaista tekstariin ja ryntäsin raksakengät jalassa avaamaan Linux-tietokonetta.

Se avauttuu kaikkein nopeimmin tässä huushollissa. Jos on tulienpalava kiire nettiin, on Linux-mylly paras. Yläkerran Jydacom-sorvin avautuessa palomuureineen ehtii alakerrassa keittää kahvit. Ja kahvit voi rauhassa juoda sillä aikaa, kun kirjautuu Jydacomin palkanlaskentajärjestelmään, joka on ohjelmistontoimittajan serverillä.

Naputtelin googleen avainsanat ja pääsin kopipeistaamaan puhelimeeni Uuden Testamentin Luukkaan evankeliumin luvusta 18 säkeen 25. Kun sitä nakuttelin, kuului äkäistä pärinää taustalta. Jo oli tullut ärisevä viesti; runoa pukkaa ja sanatarkkaa versiota kaivataan.

Näin me toisiamme täällä autamme. Täytyy vain tietää säännöt. Ei esimerkiksi saa raportoida Doc Martinin juonenkäänteitä illalla tulevasta jaksosta, sillä Tikkisen Hannele säästelee sarjaa aamupäiviensä ratoksi. Korpijärven yhteiskunnallisten ongelmain osasto puolestaan ei ymmärrä, että paras tapa kommunikoida Hannelen kanssa ovat tekstiviestit.

Hannele käy nukkumaan aikaisin illalla ja saattaa herätä superaikaisin. Tekstariin voi vastata silloin, kun siihen on mahdollisuus.

Hannele koukutti minut Doc Martiniin. Sarjaa on mielenkiintoista seurata senkin vuoksi, että kummallinen tohtori on ainoa brittiläisen "hyvinvointivaltion" edustaja pienessä merenrantakaupunkipahasessa. Thatcherilainen uusliberaali politiikka on raunioittanut systeemin.

Vanhusten huoltoa ei ole. On mies pyörätuolissa, jonka hoitajana on sokea vaimo. Sokea vaimo ajaa autoa ja mies kertoo: väistä oikealle, käänny vasemmalle. On yhtä onnistunut putkiyrittäjä kuin mekin rakennusyrittäjänä. Nuori putkimies, joka tekee pimeätä keikkaa, sillä putkiyrittäjä sarjan mukaan "ylihinnoittelee".

On opettajatar, jonka pesukone ja lämminvesiboileri on rikki. Ja päähenkilötohtorin täti, joka ei selviydy laskuistaan. Milloin me saamme maalaissarjan Yleen, jossa kerrotaan uusliberalismin rapauttamasta maaseudusta ja meistä kekseliäistä selviytyjistä, jotka vain olla jurnutamme emmekä lähde täältä pois ennen kuin väkisin kärrätään?

Aasinsilta Pölöseen

Ohjaaja Markku Pölösen haastattelu oli Maaseudun Tulevaisuudessa (MT pe 6.2.2015). Pölönen hankkiutui takaisin Pohjois-Karjalaan ja rakennutti jonnekin maalle hulppean kodin. Muistan, että jossain Idealmainoksen halpatyövoimalla kasaan pusatussa hienossa "aikakauslehdessä" oli Pölösen kodin esittely.

Pölönen vilpittömästi uskoi, että saa tehdä Ylen rahoituksella Karjalan kunnaita monia armo- ja raharikkaita vuosia. Näin ei käynyt. Yle veti rahoituksensa Uuteen Päivään, jonka käsikirjoituksen toivon terävöityneen nyt, kun siellä on kirjoittamassa kirjailija Katariina Romppainen.

Jollain lailla pidin Karjalan kunnaista, vaikka nukahdinkin aina, kun Laura Birn avasi suunsa. Onneksi tämän vastapainona oli rakaa seksiä tihkuva pahismuija, mikäs sen tumman näyttelijättären nimi nyt olikaan?

Ja Pentti Stranius, joka huutaa kauhusta aina, kun mainitaan sana Pölönen, sai Karjalan kunnaissa tuijottaa silmänsä kipeäksi Maria Sidiä, rohevaa hedelmällisyyden jumalatarta, ihannenaistaan.

Sarja oli ihastuttava paikallisutopia. Karjalan kunnaiden kylässä oli monella tapaa yritteliäitä pieniä ihmisiä, kuten takaisin kiuruvetistynyt Ismo Apell, taksiyrittäjä, sekä Elina Knihtilä, joka itsepintaisesti piti pystyssä pikku kauppaa, vaikka puolisona olikin aika tyhjänpäiväinen nahjustelija.

Koetin moneen otteeseen Ärräpäissä puhua Karjalan Kunnaiden puolesta. Yksityisautoja kylässä ei ole. Ihmiset käyttävät taksiyrittäjän palveluksia ja asioivat omassa kyläkaupassaan ja -pubissa. Kyläläisten sieluja hoitaa nukkavieru ortodoksipappi, jonka puoliso hurahtaa johonkin Karhun Kansan -Mystikkokarismaatikkoon. Tosin mystikkoparodiassa Pölönen ei kovin pitkälle valitettavasti uskaltanut.

Vastauksena sähköpostilistalla oli, että ihan täyttä shittiä koko juttu. Ei täysin, sillä vieläkin muistelemme Matin kanssa joitain tiettyjä kohtia Karjalan Kunnaista. Matin pääinhokki - kuinkas muuten - oli Elina Knihtilän pienyrittäjälohikäärme, joka rusikoi alituiseen alistuvaista miestään.

Mistähän moinen sympatia?

Paikallisväri pois Ylen sarjoista

Pölöselle oli Yleltä sanottu, että hänen pitäisi siivota sarjasta pois paikallisväri. Voi herramujee sentään - eivätkä Ylen ostajamogulit voi enempää väärässä olla! En yhtään ihmettele nyt kepun nousua. Nyt kepun risteilyltä Ylen pääuutiset sentään näytti kohtaa, jossa tavallisen maatiaisen näköinen kepunainen sanoi, että maaseutu on täysin unohdettu ja raunioitettu.

Lisäksi huomasin melkein pitäväni kokoomusakka Anne Berneristä - vai mikä se lastensairaalan veroparasiittitätykkä on nimeltään - joka löysi henkisen kotinsa kepusta ja Susanna Kaukinen näyttää saavan aiheen vinoilla kepuvoiton jälkeisestä maailmasta, jossa Kaukinen päättyy Guantanomoon ja Kiteen punikkia ajetaan helikopterilla takaa siellä Pohjois-Karjalan metsissä?

Berner sanoi, että yrittäjät ovat tämän päivän Suomen torppareita. Niin olemme, mutta voi olla, että Bernerin analyysi siitä, miksi näin on, on enemmän tai vähemmän viturallaan.

Maria haluaa herätä. Pitää kärrätä molemmat pissikset tänään Iisalmeen. Susanna Kaukinen osaa muuten lukea ajatuksiani. Pääsin hänen puoluetoverinsa Riikka Söyringin tuvan pöydän ääressä sanomaan, että Kaukisen kirjoitukset ovat puuduttavia. Niistä puuttuvat sävyt. Aina on jokin laadun aggressio käynnissä.

Nyt Väärinajattelun lempeässä syleilyssä oli söpö ja inhimillinen pätkä siitä, että Kaukisen rouva oli ajanut jollain Espoon kehällä ylinopeutta. Olen ollut havaitsevinani Kaukisen kirjoituksissa jopa lempeää leikillisyyttä.

Maria soittaa jo toista kertaa, että haluaa herätä. Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta alkaa Maaseudun Tulevaisuudessa jatkokertomuksena. Taidan leikata kertomukset talteen ja lähettää niitä Hannelelle kirjekuoressa. Olen haaveillut siitä, että pääsisin lehden jatkokertomuksen kyytiin, sillä parhaat muistot omasta isästäni olivat niitä, kun tämä keittiön pöydän ääressä luki ääneen Maaseudun Tulevaisuuden jatkokertomuksia.

Tähän mennessä luin aina silloin tällöin Seppo Jokisen dekkaria, mutten ymmärtänyt siitä hölkäsen pölähtämää kesken kaiken aloittaneena ja satunnaisena lukijana.

Ja mitä parasta! Ronald McDonald -kantaaottava elovenataiteilija Jani Leinonen on siirtynyt Vasemmistoliitostakin enemmän vasemmalle. Leinonen on kommari! Jess! Pääsipäs näin sanomaan ihan Kusiaisen printtilehdessä! Kyllä nyt Vasemmistoliiton kylmäköt pissaavat kiukusta jakkupukujensa helman välistä lattialle.