Miksi tohtori Loimulohen kirjoitus oli
kuin märkä rätti päin naamaa?

ma 16.2.2015

Täydellinen yrittäjän maanantaiaamu. Heräsin kello 3 aamuyöstä murehtimaan. Kello 5.30 tulin alakertaan aja aloin naputtaa siitä, että keittiössä joka valaisimessa paloi valo. Kun menin kiskomaan Mariaa kello 6.45 sängystä, ei täkin alta näkynyt kuin pari tummanruskeaa kiehkuraa ja kuului ääni: "Onko vähän pinna tiukalla? Meinaan, kun alkoi jo ennen kuutta kuulua huutoa."

Silloin oli jo pakko nauraa itselle.

Matti lähti suutuspäissään kaivelemaan jotain aitasta lähteäkseen Juhon työmaalle ja putosi aitan portaissa. Mietti vähän aikaa, menikö käsi sijoiltaan. Sanoin, että hyvä, kun otit käsillä kiinni aitan kaiteista, muuten olisivat varmaankin molemmat jalat katkenneet.

Yrittäjällä parempi sijoiltaan mennyt olkapää kuin jalat - nimittäin Matti olisi minulle kyllä aika iso pyörätuolissa työnneltävä.

Siinä vaiheessa oli pakko panna Ylä-Savon vallankumouksellisille tekstari: Menen takaisin nukkumaan ja palataan asiaan sitten, kun putken päässä näkyy valoa. Olen mukana Kansantaloutta tasan kaikille -hankkeessa ja tiedän, että Ozan Yanar ei tule lauantaina 14. maaliskuuta Iisalmeen, sillä samana päivänä on Attacin vaalipaneeli Helsingissä.

Attacin jäsenlehti Hiekanjyvät tuli. Lehdessä on niin mielenkiintoista luettavaa, että se luetaan varmasti, vaikka Times New Roman -leipäteksti on kutistunut 9,5 pisteestä varmaankin 9 pisteeseen, jos ei 8,5:eenkin. Pohjois-Savon vasemmistonaisten Ämmän Äänen taitoin 10,5 pisteen leipätekstillä, mikä jäi edelleen liian pieneksi.

Punaiset Sanomat lähti eilen painoon 11 pisteen leipätekstillä varustettuna. Juttujen signeeraukset taisin edelleen jättää liian pieniksi. Hiekanjyvissä todentuu nyt se, miksi joskus aikoinaan halusin Punaisten Sanomien taiton itselleni. Punaiset Sanomat taitettiin sivutyönä jossain - olisiko ollut Vaarojen Sanomissa - niinpä taittaja teki tasaista makkaraa. Taittaja oli pannut jokaisen sivun toisesta alalohkosta katki: sivun pääjuttu oli ylälohkossa ja alalohkossa kainalo tai sitten toisarvoinen juttu.

Hiekanjyvien aukeama 4-5 oli oikein tasalaadun huippu. Neljä juttua aukeamalla, jonka jokaiset otsikot samalla pistekoolla. Voi voi!

No, IPU:n vaalilehdestä en edes sano mitään. Tai sanon sitten, kun löydän sen. Vilkaisin ja panin sivuun, sillä ulkoasu ei mitenkään erityisesti houkutellut lukemaan. Punaisissa Sanomissa sentään torppasin toverien Martti Vaskonen, Hannu Ketoharju ja Toni Kallioinen toisistaan Vaskosen residenssissä ottamat passikuvat.

Miespolot olivat niissä kuin juuri lahtariteloittajan eteen menossa. Näytti siltä, että joka jepellä olisi mahdottoman epämukava olo - niin kuin varmasti olikin. Ako Nymankaan ei näyttänyt viihtyvän valokuvaajan linssin kohteena, mutta oli onnistunut taikomaan naamalleen yrmeän ja ylimielisen kommunistin ilmeen.

Ilme oli niin hilllittömän tinkimätön, että olisin halunnut moisen kommari-Nymanin kansikuvapojaksi. Ei mennyt läpi kollektiivilta. Sen sijaan se meni läpi, etten kelpuuttanut lehteen teloitettavien punikkien passikuvia.

Itse meinasin tyriä siipaloidessani Ketoharjun erinomaisesta ekologista rakennemuutosta ennustavasta jutusta kuvatekstin lammaskuvaan. Toveri Vaskonen huomautti puhelimessa, että pannaan joku muu kuvateksti, sillä näyttää siltä, että lampaat sanovat: "Haluamme yhteisen hyvinvoinnin rakentamista kaikille maamme asukkaille ekologisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla."

Nauroin omalle tyräykselleni koko sen ajan, kun veivasin Punaisten Sanomien valokuvia Lehtisepille. Se oli muuten älyn tylsä homma. Kuvien nimeämiseen ja sähköpostiin lataamiseen meni yli tunti. Joskus ammoin minulla oli omasta tietokoneesta reikä kirjapainoon, mutta silläkään lähetyksellä ei saanut kaikkia kuvia lähtemään.

Järjestelmää piti tuijottaa herkeämättä ja kirjata käsin ylös, mitkä kuvat jäivät lähettymättä. Sähköpostilla kaikki lähtevät tulostukseen, mutta jokainen pitää ladata systeemiin erikseen ja sehän tällaiselle kärsimättömälle ihmiselle on yhtä tuskaa. Viidessä viimeisessä viestissäni kirjapainolle valitan, että tylsää, tylsää, tylsää ja lapsellakin olisi nälkä. Kissa tuijottaa minua paheksuvasti ja koira haluaisi jo kuselle.

Ja minä lukemaan Kalle Päätalon Ratkaisujen aikaa. Siinä Kalle on tekemässä Tampereen jossain ympäristösalolla metsäkämppiä ja herää kello 3-4 välillä aamuyöstä harjoittelemaan teknillisen koulun laskutehtäviä. Kalle ei aio tavalliseksi raksatyöläiseksi jäädä, mutta opiskelu on rankkaa, sillä aamuseitsemäksi Kalle ja Lahtisen Ville, joka punikkina melkein tuli oikeasti ammutuksi keväällä 1918, lähtivät työmaalle.

Olen miettinyt, miksi otin niin rankasti tohtori Loimulohen Iisalmen Sanomien Nato-kirjoituksen. Ehkä siksi, että olin juuri kysymäisilläni Ylä-Savon Subcomandante Marcosilta siinä Iisalmen Tokmannin kassalla, katsoiko tämä edellisenä iltana Pressiklubin.

Subcomandante ehti kuitenkin ensin. Hän kysyi, olenko lukenut Antti Loimalahden Nato-kirjoituksen Iisalmen Sanomista. Hyvä, että en itkuun purskahtanut, sillä olin juuri sanomassa, että vihreiden Ville Niinistö vaikutti niin mukavalta Pressiklubilla. Jotenkin vilpittömältä.

Ville Niinistö sanoi suoraan, että häneltä meinaa aina soidensuojeluasiassa palaa hihat. Kokoomuksen pikku nukke Sanna Grahn-Laasonen kun pani Niinistön aloittaman hankkeen jäihin. Tai eihän Sanna Grahn-Laasonen oikeasti itse mitään, vaan isot poijjaaat pikku nuken selän takana.

Itse kiljuin raivosta, kun Sanna Grahn-Laasonen sai Perun ilmastokokouksen yhteydessä vastata diibadaabaa Ylen toimittajalle, joka kysyi uudelta ympäristöministeriltä avohakkuista Suomessa. Aina kokoomuslaiset saavat vastata diibadaabaläpäläpälässynlää eikä kukaan toimittaja tiukkaa, mitä kökkärit paskalätinällään tarkoittavat.

No, se oli vain yksi Sanna Grahn-Laasosen kompurointi Perun ilmastokokouksen lausunnoissa.

Lisäksi Ville Niinistö sanoi, että on Euroopan yhteisen puolustuksen kannalla - eikä Naton. Onhan sekin jotain verrattuna siihen kokoomuksen nuoleskeluun, mitä tohtori Loimulohi Iisalmen Sanomissa nyt harrasti. Se minua on jo useamman vuoden ajan tohtori Loimulohessa vituttanut: Opportunismi.

Tohtori Loimulohi tietää, kenen kanssa kannattaa olla tekemisissä. Hänellä on tarkka tieto siitä, kuka on uskottava ja kuka ei. Lisäksi olen käynyt tohtori Loimulohen kanssa tämän samaisen keittiön pöydän ääressä keskustelun siitä, onko Suomessa köyhiä vai ei.

Tohtori Loimulohen mielestä ei ole, sillä hän henkilökohtaisesti ei ole lehtiroskistaan avatessaan Iisalmessa tavannut ketään nukkumasta sieltä niin kuin kuulema oli Helsingissä 1970-luvulla. Siinä vaiheessa menin keskustelussa sanattomaksi ja tajusin, että tyyppi elää lääkärin palkoillaan niin totaalisen eri maailmassa kuin meikäläinen.

Maailmamme eivät vain kohtaa. Tai kohtaavat, kuten Kristiina Kouroksen kuuluisassa Savon Sanomien kolumnissa vuodelta 2008, kun joku köyhä oli käynyt haisemassa Kouroksen kotikadulla. Kouros arveli, että joko kyseessä ovat huonot geenit tai sitten ainakin väärä asenne.

Koetin joskus pari vuotta sitten käynnistää opiskelutoverini Heikki Ali-Hokan facebook-sivulla keskustelua siitä, että Suomessa on oikeasti ja absoluuttisesti köyhiä ihmisiä. Heti jostain purjehti joku toimittaja-akka, tuttu teeveestä, nimeä en muista, joka sanoi, että hyi, miten inhottavia puheenvuoroja. Olin pilannut toimittajapiirien letkeän keveän ilmapiirin.

Silloin ajattelin, että ei minulla ole näille entisille kollegoilleni mitään sanomista.

klo 14.55 etsin Suomi on venäläinen -ohjelmaa, jossa olisi ollut tutkija Hanna Smith. Ortodoksiuskon veljeni Matti Grönlund Fuengirolasta vinkkasi Ärräpäissä, että ohjelma oli ollut taas mukava katsoa - Hanna Smithin osiota lukuun ottamatta. Tottahan sukelsin Ylen Areenaan etsimään Hanna Smithin osiota Suomi on venäläinen -ohjelmassa.

Jäinkin kiinni Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan Pori-areenanauhoituksiin. Nämä ovat aivan mainioita:

http://areena.yle.fi/tv/2578262

http://areena.yle.fi/tv/2578264

http://areena.yle.fi/tv/2578265

http://areena.yle.fi/tv/2578266

http://areena.yle.fi/tv/2578267

PS. Punaisten Sanomien palautekeskusteluun lähetin seuraavan viestin: