Paskalla ei ole hampaita

to 15.1.2015

Otsikosta kiitos maanläheisen kolumnistin, Salkkareiden Olga Temosen, joka Maaseudun Tulevaisuuden Kantrissa kertoilee vastustamattoman hauskasti maatiaiselämästä pienellä maatilalla Iitissä (Kantri tammikuu 2015 s. 18 Säiden armoilla).

Kun kissa oli paskonut pitkin parketteja, oli Olga Temosen äiti sanonut, että siivotkaa vain, lapsoset, ei paskalla ole hampaita. Hampaitani kiristellen koetin ajatella jotakuinkin niin, kun sunnuntaina tulimme kotiin. Leonidin Osku-kissa oli kolmen päivän aikana opetellut käymään kakalla hiekkalaatikolla ja marmatti, ettei halua pakkaseen ulos, vaan jonkun on äkkiä siivottava hiekkalaatikko, sillä on Suuri Hätä.

Ei siinä auttanut muuta kuin tyhjentää koko kaukalo heti ensitöiksi kotona. Maria istui odottamassa iltapesua ja nukkumaankantoa. Kaiken lisäksi Osku oli vetänyt vessan pikku maton kikkareidensa suojaksi ja nyt sekä vessan matto että koko Pietarissa rötvääntynyt karderobi odottaa pesua kodinhoitohuoneen lattialla.

Tai ei ihan koko karderobi, sillä osan sain pestyä toissapäivänä. Pyykkikoriin kasataan jo seuraavaa kierrosta. Jotenkin ahdistaa nyt kaikki ja pyykkivuoret kaatuvat päälle.

Pietarin jälkeen metsähiljaisuus tuntuu vapauttavalta. Eilen tosin olin Tekstiilinkierrätys ry:n päättösempassa Varpaisjärvellä ja illalla Pohjois-Savon vasemmistonaisten vuosikokouksessa, jossa anoin vapautusta työrukkasesta. Teen kyllä samat hommat edelleenkin - hommat siinä ei paina - vaan lähinnä vastuu.

Olen niin alikierroksilla kuin vain voi olla, mutta jospa tämä tästä.

Mukava oli myös lukea MT:n kylkiäisenä tammikuun alussa tullutta Luvaa, Meijän Luvalla, Savonia-ammattikorkeakoulun agrologiopiskelijoiden kurssijulkaisua. Luvassa oli sotkamolaisen Sorja Pyykkösen pakina Reteesti ulvova lehmä, jossa sanotaan tyynesti, että onhan maalla omat jekkunsa, mutta sitä kutsutaan elämäksi.

Tänään näköjään kirjoitin tosi vähän Pietarista. Rivien välistä kuvastunee helpotus, ettei tarvitse kaupungissa asua. MT:n entinen päätoimittajakin lupasi ehkä alkaa kirjoittaa blogia. Se on hyvä se, sillä ainahan sitä haluaisi lukea Kallion sini-vihreiden haukkumisia!

Koetinpa tehdä verottajalle viime vuoden työnantajasuoritusilmoituksia palkanlaskentaohjelmastamme, jonka ylläpito muuten maksaa useita tuhansia euroja vuodessa. Joka vuosi Jydacom keksii järjestelmään jotain yllättävää. Nytkään en päässyt alkua pidemmälle, kun ohjelma huomautti ylimielisen kaikkitietävästi: "Ilmoituksen lähettäjän kirjautumistunnusta ei ole kytketty henkilörekisteriin. Ilmoitusta ei voi lähettää ennen kuin kytkentä on tehty. Kytkentä tehdään palkanlaskennan henkilötiedoissa Työtiedot-välilehdellä."

Sehän kiva. Palkanlaskennassa on kyllä henkilörekisteri, mutta ei siellä mitään työtietoja ole.

Maksamme siis tuhansia euroja vuodessa Jydacomille siitä, että piperrämme nämä asiat järjestelmään ihan itse. Samoin saamme jokaisen vuoden alussa kaivella esiin sotuprosentit sekä muut tiedot. En ymmärrä, minkä vuoksi Jydacom otti palkanlaskentaohjelmat omalle serverilleen - ohjelma ei sijaitse enää meillä koneella - eikös nämä asiat tulisi järjestelmäntoimittajan hoitaa, kun kerta maksamme ohjelmasta maltaita?

Kaikki helpdeskin nörtit ovat nyt varattuja Jydacomilla. Puhelimeen kyllä vastasi pirteä asiakaspalvelija, kun olin ensin kuunnellut nauhan, jossa oikeastaan käskettiin ottaa yhteyttä sähköpostilla. Samaa paskaa väänsi asiakaspalvelija; haluaisinko mahdollisesti kysyä kysymyksen sähköpostitse.

Melkein huusin, että envittu todellakaanvittu haluavittu, sillä en ymmärrä herjastakaan tuon taivaallista: Kenen henkilötiedot palkanlaskennassa ja mitkä vitun työtiedot?

No niin. Nyt viime vuoden työnantajasuoritukset on ilmoitettu ja opeteltu vielä kuvakaappauskin. Jydacomilta löytyi ystävällinen, rauhallinen ja naispuolinen helpdeskari, joka vaihe vaiheelta selvitti, mistä pitää painaa ja mitä täppää minnekin. Tärkeää, että neuvo tulee naiselta, sillä vain nainen voi ymmärtää tätä atk-tuskaa!