Pia Valkonen

"EI-EU-puolella olivat monet
sekopäät ja muuten epämiellyttävät ihmiset?"

Kuka on äärivasemmistolainen,
kun Markus Mustajärvikin loukkaantui nimittelystä?

ke 21.1.2015

Ei auta. On lähdettävä Kuopioon iltapäivällä. Marialle lävistyskeikka luvattu jo viime vuoden puolella. Aloitan polvirukoukset jo nyt, jotta Sitikka käynnistyisi. Mittarissa -27 astetta. Tosin vieläkään en tiedä, minne tyttö lävistyksen haluaa. Toivottavasti kuitenkin korvalehtensä rustoon.

Kun lapsi täyttää 16 vuotta, menee vanhempien valta esimerkiksi tällaisissa asioissa. Voi, kun saisin Koskelan Jussin itselleni turvamieheksi tänään. Näen jo sieluni silmin, kuinka rassaamme Jussin kanssa Sitkaa käyntiin toriparkissa. Matti ei Kuopioon ehdi, sillä menee irvuilemaan Alapitkän omakotinäyttelyn tilaisuuteen, joka on tänään Alapitkän koululla.

Kun hieman valkenee, ajattelin käydä tsekkaamassa, joko ladut on ajettu Onkivedelle. Yksi pakkaskäynnistys päivässä riittänee Sitka-pololle. Taidan tosiaan lenkittää itseäni suksilla tänään kotiovelta. Sehän meillä Lapinlahdella on mahdollista.

Eilisellä merkinnälläni Tommi Uschanovin Juhana Vartiais-jutusta makselin tälle kala- ja hampaankolovelkoja kirjasta Mikä vasemmistoa vaivaa? Olen lukenut Uschanovin kirjan ainakin kaksi kertaa ja kirjan marginaalit täyttyvät huomautuksista. Olemme käsitelleet kirjaa opintopiirissä ja toveri Vanhempi Huoneenrakentaja (SKP) sen sanoi ääneen: "Eihän vasemmistolla ole tämän Uschanovin mielestä kuin imago-ongelma."

Käsittelimme kirjaa Ylä-Savon poliittisten tuulten haistelijoiden opintopiirissä heti tuoreeltaan. Mietimme, mikä meissä oikein oli vikana, kun pelkkä tietoisuuskin siitä, että keskustelukumppani saattoi olla kallellaan vasemmalle, sai aikaan oksennusreaktion. Mietimme aivosuoni pullollamme, onko lahkeeseemme tarttunut ehkä kakkaa tai sieraimessamme räkää, jota emme ole tajunneet pyyhkäistä pois.

Nyt ympäristön inho on kristallisoitunut siihen pisteeseen, että vilkkuva puhelinnumeroni näytöllä tarkoittaa "Älä vastaa" tai kirvoittaa avuttomia kirkaisuja: "Olen sitoutumaton - älä puhu mulle mitään, älä ehdota mitään!" sekä siihen, että kummilapseni iisalmelaiset vanhemmat teeskentelevät, etteivät tunne minua.

Olen ympäristöhaitta - eläköön tämä vapautus velvoitteista

Kirjansa sivulla 15 Uschanov sanoo laittamattomasti: "Odotin koko vuoden (1994), että joku ei-(EU)-puolen merkittävä johtohahmo pyytäisi julkisesti anteeksi kampanjansa typeryyksiä ja sanoisi ääneen, että ei-äänen voi antaa myös siitä huolimatta, että ei-puolella ovat niin monet sekopäät ja muuten epämiellyttävät ihmiset."

Niin. En tosiaan sanoisi esimerkiksi SKP.n entistä puheenjohtaja Yrjö Hakasta missään oloissa miellyttäväksi ihmiseksi, mutta uskokaa tai älkää, Hakasenkin saa naurahtamaan, jos oikein kovasti yrittää. Tosin naurahdus on sellainen kuivahko narahdus, joka voi äkkinäisen pikemminkin säikäyttää, mutta oletteko koskaan katsonut, kun Paavo Arhinmäki (vas. pj.) hymyilee?

Minusta Arhinmäki näyttää hymyillessään hampaitansa näyttävältä simpanssilta.

Niin. Olin mukana Kuopion VEU:ssa. Tunnustaudun suorastaan äärivasemmiston ympäristöhaitaksi. Olin ja olen sekä sekopää että varmaankin monien mielestä hyvin epämiellyttävä. Mielenkiintoista on, että Uschanov asemoi nykyään itsensä äärivasemmistolaiseksi.

Minä poloinen joskus menin blogissani nimittelemään Lapin Hankalaa ja Äkkiväärää vasenryhmäläistä Markus Mustajärveä äärivasemmistolaiseksi ja tämä loukkaantui. Voi Jeesus sentään.

Epäloogillisuus panee ajattelemaan

Uschanov oli Mikä vasemmistoa vaivaa? -teoksessaan jotenkin epälooginen. Hieman ennen kohtaa, jossa kirjassaan vaati VEU-väkeä sanoutumaan irti hörhelöistä, Uschanov arvostelee vasemmistoa siitä, että se leimaa varpaisjärveläisen porhon Lasse Lehtisen (yäk-demari) onnettomaksi suomalaiseksi pullukkamieheksi.

Niin kuin kuulema kymmenvuotiaiden kirjeenvaihtoilmoituksessa: tervetuloa rakentamaan sosialismia, läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko. (Tommi Uschanov Mikä vasemmistoa vaivaa? s. 24) Siis vasemmistolaiset ovat julmia, kun eivät kelpuuta joukkoonsa läskejä ja rillipäitä tai uusliberaalidemari-dandyja, kuten Lasse Lehtinen, ja sitten eivät ymmärrä julkikuvasta mitään, sillä kelpuuttavat joukkoonsa sekopäät ja epämiellyttävät ihmiset.

Kiintoisa ajatuksenjuoksu tällä Tommi Uschanovilla. Mutta onhan hän nyt seitsemän vuotta vanhempi kuin julkaistessaan kirjansa. Lisäksi kirja on mukava siitä, että ilmaisut ovat värikkäitä. Ihan kirjallisuustohtori Markku Soikkelin peräänkuuluttaman tappavan raatelevan satiirin tasolle se ei kuitenkaan yllä.

Perhana, näyttää siltä, että joudun lukemaan uudestaan Täällä Pohjantähden alla -trilogian, jotta ymmärtäisin sekä Kiteen punikkia että Tommi Uschanovia. Kiteen Punikin suhde Uschanoviin muistuttaa kuulemani mukaan selvästi Pohjantähden Siukolan suhdetta Janne Kivivuoreen. Luin Pohjantähden niin nuorena, että muistan Janne Kivivuorenkin vain näyttelijä Esa Saariona.

Tämmöistä Siukolaa en muistan yhtään, vaikka olen yhdet hääni laahustanut Akselin ja Elinan häävalssin tahdissa.

Siukolasta wikipedia sanoo seuraavaa: "Aarnel Siukola on ammatiltaan työmies ja vakaumukseltaan kommunisti. Hän kuului Suomen sisällissodassa punakaartiin ja istui vankileirissä. Hän on myöhemmin Akseli Koskelan kanssa metsätöissä. Siukola joutuu lapualaisaikana muilutuksen uhriksi. Hänellä on myös poika Aarne, joka otetaan kiinni ja ammutaan jatkosodan aikana käpykaartilaisena.

Sodan jälkeen Siukola yrittää vallata vanhaa työväenyhdistys Rientoa kommunisteille, mutta sosiaalidemokraattien vanha konkari  Janne Kivivuori nitistää hänet julkisessa väittelyssä siten, että yritys raukeaa. Siukola joutuu tällöin perustamaan uuden kommunistiyhdistyksen, jonka menestys jää tuntemattomaksi."

Kiteen punikkia lakkasin ymmärtämästä jo siinä vaiheessa, kun hän vajosi Conan Barbaari -tasolle timmistä betoniraudoittajasta. Toki on myönnettävä, että Ylä-Savon subcomandante Marcos sanoi Kiteen punikista tämän olevan valtiomiesmäinen mustassa pompassaan viime kevään miekkarissa eduskuntatalolla.

Ehkä Kiteen punikista saa valtiomiesmäisen, jos kampaa tyypin tukan. Punikki muuten oikaisee itseään aivan hurmaavallatavalla. Ensin hän sanoo, että luki siskonsa artikkeleista ja teksteistä sanan voimaannuttaa liian usein ja sitten sitä aikansa toisteltuaan pitää sitä hyvänä sanana.

En jummarra. Ehkä tämä on nyt kungfutselaista tai suntsulais-kiteeläistä sodankäyntivilosohviaa.

Marketta Hornin haastattelu Elonkehässä

Eilen tultuani hiihtolenkiltä Lapinlahden ja Varpaisjärven Tuolitieltä nappasin etanalaatikosta postin. Viereisellä postilaatikolla oli Vanhan Kunnantalon uuslapinlahtelaistuva afgaani. En muistanut edes tervehdystä farsinkielellä.

Elonkehä oli tullut laatikkoon ja lähtöjuttuna lehdessä oli otsikolla Rouva Ekokylä - Marketta Hornin haastattelu. Piti se lukeman yhdeltä seisomalta keittiön pöydän ääressä. Haastattelu oli hyvä, kuten taannoin oli Elonkehän tekemä Ylä-Savon Oikea Oppisesta Gestaposta Hannu Hyvösestä.

Sekä Marketta Hornin että Hannu Hyvösen oma ääni tuli jutuissa esille. En muista, oliko Hannu Hyvösen haastattelija Jussi Sivenius, kuten Marketta Hornin.

Nyt kuitenkin on pakko lähteä sinne Onkivedelle tai muuten jää tältä päivältä urheilematta. Juha Hurmeen Nyrhityt ajatukset (vai Nyljetytkö ne nyt olivat?) pitää palauttaa kirjastoon hetimmiten tai muuten kirja muuttuu puolukkasurvosläikikkääksi. Se on minulla tässä keittiön pöydällä eikä tässä uskalla lainaston kirjoja juuri säilytellä.

Juha Hurme lainasi kirjassaan Kare Blixeniä. Novellissaan Apina Blixen kuulema esittää hienon sukupuoli- ja ikäpolvipoliittisen manifestin: "Kun naiset ovat päässeet siihen ikään, jolloin he ovat vapautuneet naisena olon taakasta ja voivat antaa vapaan vallan voimilleen, he ovat varmaan mahtavampia Luojan luomista olennoista." (Juha Hurme Nyljetyt ajatukset s. 416)

Tätä pitää miettiä. Karen Blixen debytoi kirjailijana vasta 49-vuotiaana. Lisäksi hän sairasti kuppaa.

Juha Hurmeen kanssa olin eri mieltä oikeastaan vain yhdestä asiasta. Minun mielestäni taiteilijat voivat vallan hyvin nyhrätä taidetta nurkissaan, mutta oikeudenmukaisesta pääomaverotuksesta kannattaa edes kokeilla säveltää sinfoniaa. Olikohan kyseinen kohta Hurmeella viittaus Susanna Kuparisen produktioihin? En nyt tässä kiireessä enää löydä kohtaa ja Mattikin kävelee hermostuttavasti edestakaisin. On kuulema ajatusprosessi käynnissä. Elää läpi Pielaveden maneesin katsomoa, jota on piirtänyt koko aamun.

Voi hyvä helevetti, sanoisi Hannulan Ulla juuri sillä oikealla äänensävyllä, jonka Ulla vain osaa: että joku voi ajatella häiritsevästi.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi