Anarkistien A-ryhmästä Pressiklubilla

la 6.12.2014

Hyvää itsenäisyyspäivää! En toennut tänään vasemmistotorille Lapinlahdella, vaikka niin ajattelin. Matti lähti viemään Annaa ja joukkuetta lentispeliin Suomussalmelle ja minä luin Heikki Turusen Karjalan kuningasta aamukuudesta kahdeksaan. Sen jälkeen vielä nukuin.

Marian aamutoimet ovat jatkuneet suurin piirtein tähän asti iltapäivällä. Oli pesua, vaatteiden kanssa sämpläämistä, ruokintaa ja kaksi kertaa nutturan teko. Huvittaa, kun Pohjois-Savon vasemmistoliiton eduskuntavaaliryhmässä huhuillaan kansanedustajaehdokkaita johonkin projektiin tutustumaan omaishoitajan arkeen. Hyvähän se on, että ehdokkaat ovat sellaisesta kummallisesta maailmasta kiinnostuneita!

Vassilaiset ovat torilla enää vartin. Minä harjoitin sen aikana omaishoitoa käytännössä.

Turunen on tainnut Karjalan kuninkaan kirjoittamisen aikoihin lukea Tolstoin Anna Kareninan uudestaan, sillä viittailee Impan suulla Anna Kareninan loppuun. Vronski on ihastunut johonkin tyhjänpäiväiseen hempukkaan ja Anna Karenina - ennemmin kuin tyytyy Suuren Intohimonsa väljähtymiseen - hyppää, kuten tunnettua, junan alle.

Sen muistan, että Anna Karenina oli kirjan lopussa varma, että Vronski pettää häntä, mutta en millään muista, pettikö Vronski ja jos petti, kenen kanssa. Minusta Tolstoi kuvasi ainoastaan sitä, kuinka Anna Karenina menetti vähitellen todellisuudentajunsa, kun lisääntymishormonitaso laski ensin Vronskin päässä.

Anna Karenina oli aina tottunut olemaan ihailtu. Hän sai tyttären Vronskin kanssa, mutta tuntuu siltä kuin tytärkään ei olisi merkinnyt mitään sen rinnalla, että Vronski alkoi kylmetä. Jo peruskoulun ala-asteelta lähtien lapsia pitäisi valmistaa siihen, että rakastumiset ovat etupäässä lisääntymiskemiaa.

Kun hormonieritys alkaa alkuhuuman jälkeen laskea, tulee alkaa tahtoa, jos yhteisiä lapsia on. Jos lapsia ei ole, sitten on syytä ehkä erota, ellei kyse ole huolenpitosuhteesta.

Turusen Simpauttaja-jatkossa, Karjalan kuninkaassa, näyttää olevan kyse vain animaalisesta halusta ja maanis-depressiiivisyyden kuvauksesta. Sinänsä mielenkiintoista, mutta arvelen, että kirjailijan ei ole tarvinnut vaivata päätänsä sellaisilla maallisilla asioilla kuin perheestä huolehtiminen käytännössä.

Suvi Auvinen ja Antti Rautiainen

Susanna Kaukinen (ent. vas, ent. IPU, nyk. B-luokan anarkisti) joutui sensuuriin www.uusisuomi.fi -sivustolla joskus lokakuun loppupuolella. Sen jälkeen hän oli minulta pitkään kadoksissa eikä Kiteen punikkikaan linkittänyt meitä ärräpäitä Kaukiseen anarkistien vuodatussivuille. Mutisteli vain, että Kaukisella on nyt ne ihanat anarkistinsa.

Jokin aika sitten löysin Kaukisen uudelleen. Samalla oli käynnissä merkillinen kahakka Kaukisen ja eilen Pressiklubilla vierailleen Suvi Auvisen välillä. Kahakkaan liittyy jotenkin myös tositarinoita Venäjän anarkisteista koonnut Antti Rautiainen, sillä Kaukinen yhdisti kaksikon nimellä Suvi Rautiainen.

Täytyy myöntää, että koko keskustelu tuntuu jotenkin - miten sen nyt ilmaisisi - kaukaiselta ja sangen teoreettiselta sekä hyvin hyvin pääkaupunkiseutulaiselta. Pienehkö ryhmittymä keskustelee siitä, kuka on eniten Oikea Anarkisti.

Tuli jotenkin mieleen viime keväinen Suomi, Nato, Venäjä -keskustelu Lapilahden lukiolla. Ehkä olen työväenliikkeen hajottaja, mutta koin keskustelussa, että Talvivaara-aktivisti Hannu Hyvönen olisi vaatinyt meiltä muilta parempaa ja vankempaa todistelua siitä, että Venäjä on Uhri.

No, Kuopion luonnonvaraseminaarissa marraskuussa Hyvönen katsoi lävitseni kuin olisin ollut pölyhiukkanen tai oikeastaan kuin olisin ollut ilmaa. Tällaisia me olemme!

Suvi Auvinen näyttää sanovan Hesarin urbaaninuorisoliitteessä Nytissä, että Anarkistien A-ryhmä haluaa olla helposti lähestyttävä ja avoin. Tämä ilmeisesti koskee kaikkia muita kuin Susanna Kaukista, jonka käsitin Auvisen kategorioineen ryhmään "puoluetaustaiset ja siten epäilyttävät - ei siis Oikea Anarkisti".

Mietin, miksi Auvinen on enemmän Hesarin toimittajien tai Ruben Stillerin mieleen mieleen kuin Kaukinen. Nyt-liitteen haastatteluhan oli sävyltään positiivinen. Kaukinen koetaan varmasti pääkaupunkiseudun metian mielessä epäuskottavana. Ainahan se on niin raikasta, kun tullaan julkisuuteen ei-poliittisena ja vihataan valtiota.

Tämän huomasi Susanna Kuparinen eilen Pressiklubilla. EVA-possukka Matti Apunen ja hassunenäinen Suvi Auvinen olivat samaa sarjaa. Kuparinen sanoi samaa, mitä minäkin joskus olen kirjoittanut. Lait, ainakin suurin osa niistä, on tehty suojaamaan yhteiskunnan heikompia.

Sitä paitsi. Pakko kuunnella Pressiklubi uudestaan. Ikään kuin Apunen olisi sanonut, että hän olisi valmis marssimaan mielenosoituksessa, joka haluaa pääomatulojen progressiota. Kuulin varmasti väärin. Sitä paitsi piti käyttää Mariaa vessassa, joten missasin osan Pressiklubin keskustelusta.