
pe 26.12.2014
Tänään emme enää syö joululaatikoita. Tosin mietin, pitäisikö viimeisestä lantusta tehdä vielä pikkuinen lanttulaatikon koe-erä. Valmistamani lanttulaatikko ei tänä vuonna ollut möykkyistä, mutta se ei maistunut lantulta. Ei maistunut itse asiassa miltään, sillä suolaakin oli vähän.
Lanttulaatikko oli luonteetonta. Ja porkkanalaatikossa liikaa riisi- ja ohraryynejä. Porkkana ei päässyt oikeuksiinsa. Sen sijaan joulukaalilaatikko oli niin hyvää, että Annakin suostui sitä syömään. Maria söi eilisellä pääaterialla kaksi lohkoa Kappeli-kermajuustoa sekä muutaman kurkunpalasen.
Perunaa tekisi jo mieli. Tavallista keitettyä perunaa ja paistinlientä.
Haruki Murakami kirjoittaa kirjoittamisesta kirjasessaan Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta. Nukahdin eilen keittiön sohvalle - Honkaharjulta Vieremän kirkon työmaatoimistoon hankitulle ehkä entisen mielenterveystoimiston odotussohvalle - Markku Kuisman Suomen poliittinen taloustiede 1000 - 2000 nenälläni.
Uni tuli vuonna 1697, jolloin Puumalankin väestöstä katovuosien, nälän ja kulkutautien vuoksi hävisi suuri osa. Eilen keskustelimme Matin kanssa myös rutosta. Matti muistaa lukeneensa, että rutto tuli Suomeen joltain kauppalaivalta, jonka henkilöstö oli juuri samaan tullessaan kuollut ruttoon viimeistä merimiestä myöten.
Taustalla on auki televisio ja ortodoksinen tapaninpäivän jumalanpalvelus Tikkurilasta Kristuksen taivaaseenastumisen kirkosta. Vantaalla näyttää yhteystiedoissa olevan diakoniatyöntekijä. Ei siis diakoni, joka kuuluu papistoon ja jonka tehtävä on avustaa jumalanpalveluksessa, vaan diakoniatyöntekijä, Johanna Jomppanen.
No jopas, Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa on useita diakoniatyöntekijöitä. Naisia hommissa. Hienoa!
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]