Puolukoita lähiruokakaupan pakastealtaasta

Olipa hyvä Vasemmistoliiton kokous eilen!

ke 3.12.2014

Hyvää kansainvälistä vammaisten päivää. Mehän vietimme sitä Lapinlahdella jo maanantaina. Kansainvälisyys tuli silauksena siitä, että maanantaisin Lapinlahdelle Jussinpihaan tulevat varpaisjärveläiset Unikon porukat.

Tänään ilon aihe oli kurkistus paikallisen lähiruokakaupan pakastealtaaseen. Sieltä löytyi suomalaista pakastepuolukkaa. Me Matin kanssa olemme jo syöneet puoli ämpärillistä lähimarjatoimittajamme meille poimimia puolukoita aamukaurapuuron kera. Aloin jo miettiä, miten elän lopputalven ja millä estän ientulehduksen sekä samalla sydäninfarktin.

Ientulehduksella on vaikutusta sydäntapahtumiin. Johtopäätös tästä on, että puolukka on funktionaalinen elintarvike sepelvaltimotautiselle. Ja kun syö sokeroimatonta puolukkaa aamulla kaurapuuron päällä, alkaa jossain vaiheessa väistämättä laihtua. Kun laihtuu, verenpaine alenee, eikä enää ole niin suuri riski kuolla aivoverenvuotoon.

Ja aivoverenvuotohan on riskinä, jos on aivoaneurysma sellaisessa paikassa aivoissa, että stentata ei voi.

Eilen ei aivosuoni pullottanut. Ihme kyllä.

Oli illalla Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan vasemmistojen yhteinen vaalisuunnittelutilaisuus Tuusniemellä. Sulin jo siinä vaiheessa pienen pieneksi lätäköksi, kun tuusniemeläinen pikku kuntien tuhoajatoveri Pekka Immonen (vas.) halasi lämpimästi. Pekka on Pekka ja kannattaa Tuusniemen sulauttamista Kuopioon.

Pekka vain osaa olla kanssani eri mieltä hurmaavasti. Aivan samalla tavalla tunsin suunnatonta hellyyttä, kun kättelin teurastajani, Ukki-Matti Ronkaisen (toimittaja Kontiolahti), joka Ärräpäät-sähköpostilistalla kertoi, että kolumnini Kansan Uutisissa olivatkin täysin shittiä. Kirjoittajana olen omahyväinen ja minulla vaikuttaa olevan näkemys siitä, miten Vasemmistoliitossa tulee toimia.

Pöh, minullahan on näkemys hyvin monesta asiasta, kuten siitä, miten Vasemmistoliitossa tulee toimia! Mitäs minä oikein silloin inisin. Tottahan Ukki-Matti horisi.

Tuusniemen kunnantalolta löytyi kaksi ennalta tuntematonta vasemmistovaikuttajaa: Kaija Hassinen ja Hannu Hyvärinen. Koska Matti oli jotenkin myrtynyt, kun joutui lähtemään kyytimään rouvaa Tuusniemelle asti, jouduin kovaan ääneen toitottamaan, että Tuusniemi on hyvä puolimatkan paikka. Siinähän se Ohtaansalmi on ihan lähellä. Maakunnan raja.

Hassisen Kaija kertoi, että Tuusniemen kunnantalolla ovat alkaneet kokoustaa Itä-Suomen yliopiston tyypit. Puolimatkan paikka tosiaan.

Kun tuusniemeläiset olivat kuunnelleet aikansa meidän meluisaa kokoustamme, Hyvärisen Hannu tuumasi osuvasti: "Savolaeset oesivat mualiman vuatimattominta kansoo, jos siihe oes yhtään aehetta." Suunnittelimme nimittäin piirin vaalilehteen kantta, jossa kaikki Vasemmistoliiton Itä-Suomen ehdokkaat olisivat joko selkä toisiinsa käännettyinä tai sitten nenät vastakkain toisilleen astaloa heiluttaen Ohtaansalmen sillalla.

Maakuntien välisestä yhteishengestä oli kyse. Nauroimme niin, että pissa meinasi tulla housuun.

Oikeasti. Aikuisten oikeasti. Oli ensimmäinen vasemmistopiirin kokoukseksi tunnistettava kokoontuminen sitten kevään 1993, jossa on ollut vapautunut, rento, hauska ja innostunut tunnelma. Jossa saattoi nauraa itselleenkin. Minä nimittäin huomasin kuulostavani ällöttävältä omnipotentilta ja pikkuporvarilliselta yrittäjäliturgilta.

Keväällä 1993 tulin ensimmäistä kertaa elämässäni kosketuksiin Vasemmistoliiton kanssa. Nousin Kuopion Työnkulman talon, Ruplan, portaat ylös ja minua työhaastateltiin Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton Kuopion piirisihteeriksi. Vasemmistoliitto oli täyttämässä kolme vuotta ja piirikokous piirikokoukselta tunnelma tuntui nahistuvan.

Kaiken huipentuma oli tiedotuspoliittinen koulutus Kuopiossa, jonka vedin. Koulutus oli sen jälkeen, kun Thomas Wallgren (nyk. sdp) oli Kansan Uutisissa käskenyt valitsemaan puolueista pienimmän pahan ja alkamaan muuttaa sitä. Koulutuksessa Maxi Kaukonen (vas.) heilui intoa täynnä niin, että Che Guevara -baskeri oli livetä lattialle.

Minäkin olin innoissani, kunnes vilkaisin puolueen piirisihteeriä. Huomasin, että nyt meni lapasesta. Täällähän ei saa nauraa.

Into Vasemmistoliitossa oli kiellettyä, tajusin välähdyksenomaisesti. Suvi-Anne Siimeksen (nusu, oik.vas.) viileä, hillitty ja ah, niin poliittisesti uskottava, hahmo leijaili edelleen Pohjois-Savon piirin yllä - ja hymyni hyytyi moneksi vuodeksi. Välillä tympi, välillä yrjötti, välillä itketti, välillä ajattelin, että haistakaa vain kaikki oikein pitkä paska.

Jonkin aikaa koulutuksen jälkeen Maxi Kaukonen nimesi piiritoiminnan johtajan toiminnan estäjäksi ja meni kotvanen aikaa. Sitten Maxi erosi puolueesta. Sanoi, että palataan asiaan sitten, kun puolueessa jälleen saa toimia.

Soitin tästä oikein asiakseni aamulla Maxille ja Väyrysen Ritvalle (vas.) Juukaan. Kiitin Ritvaa siitä, että pohjoiskarjalaiset ovat olemassa ja Maxille siitä, että otti eilen luontevasti kokouksen puheenjohtajuuden. Nyt panen silmät kiinni siinä kohtaa, jossa  Vasemmistoliiton Itä-Suomen vaaliohjelmasuunnitelmaa lukee soteuudistus.