Pia Valkonen

Akatistos Iisalmen kirjastolla

ma 22.12.2014

Eilen taisi olla vuoden lyhin päivä. Maria toivoi äsken automatkallamme kesän nopeata saapumista, sillä auto oli yltäpäältä jäässä ja lämmityslaitteessa toimi ainoastaan yksi puhallinvaihde. Nelosvaihde ja meteli oli sen mukainen. Volkkarissa sentään lähti käyntiin. Sitikka taas inahti, muttei käynnistynyt.

Sanoin lohduttavasti Marialle, että perjantaina on päivä jo kukonaskelta pidempi. Sitä paitsi nyt olisivat mainiot hiihtokelit ja polven alusmustelma muistumana kauden toisesta hiihtokerrasta komeana sini-puna-mustana nauhana polvilumpion alapuolella. Mitään pahempaa vaurioita ei siitä tullut. Yrittäjäin pakollisen tapaturmavakuutuksen taidan kuitenkin maksaa jo tämän vuoden puolella varmuuden vuoksi.

Muistan, kuinka joskus ammoin kysyin Kuopion isä Mikko Kärjeltä, mitä tarkoittaa akatistos. Isä Mikko vastasi kulmat mietteliäästi rypyssä, että seisten. Minä olin niin akuankkatasolla ortodoksisuudessa, että en osannut tehdä edes lisäkysymystä. Niin. Kirjaimellisesti seisten, mutta miksi on esimerkisi Akatistos Jumalansynnyttäjälle, olisi pitänyt älytä jatkaa.

Nyt kirjoitan tätä seisten Iisalmen kirjastossa. Olemme Marian kanssa joululahjanvientiturneella Ylä-Savon yhdeksässä kunnassa. Matti vei tänään Vieremän lahjat. Me jatkamme Marian kanssa Pielavedelle.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi