Pia Valkonen

Demokratiasta vakavasti

ke 12.11.2014

Otan vakavasti aluetieteen professori Hannu Katajamäen kolumnin siitä, että Suomessa käydään niin mielellään monologeja toistensa ohitse (Maaseudun Tulevaisuus ma 10.11.2014 s. 5 Monologien maa). Lisäksi poliittisen keskustelun sävy on ivallisuus ja ylimielisyys.

Tunsin kohdassa ivallisuus ja ylimielisyys piston omassatunnossani, mutta toisaalta - miksi ivallisuus ja ylimielisyys saisi olla jonkun kokoomuslaisen yksinoikeus? Niinpä vastailen seuraavassa Antti Sarvelan (kok. Iisalmi) kolumniin demokratiasta. Olen joissain kohti jopa samaa mieltä. Itse asiassa heti kolumnin alussa.

Sarvelan alkuperäisteksti on lihavoimattomalla ja kursivoimattomalla normitekstityypillä. Kommenttini kursiivilla Sarvelan kappaleiden välissä.

Sarvela: Demokratia on huono järjestelmä. Mutta tietysti paras tähän asti kehitellyistä. Järjestelmä ei kuitenkaan ole niin valmis, etteikö sitä voisi vielä kehittää.

Kommentti: Tästä olen toveri Sarvelan kanssa samaa mieltä. Parempaakaan ei nimittäin ole keksitty. Demokratia tarkoittaa kansan valtaa. Ja mikä olisi vaihtoehto? Meritokratia? Meritokratia tarkoittaa kyvykkäiden ja ansioituneiden valtaa. Demokratian huonous tulee siitä, että johtajat valitaan kansan suosion perusteella. Tarkalleen ottaen Sarvela taitaa kolumnissaan puhua vallitsevasta järjestelmästä, edustuksellisesta, demokratiasta. Edustuksellinen demokratia ei oikein pysy perässä ihmisten koulutustason ja valistuneisuuden kasvettua.

Ihmisiä ei politiikka kiinnosta sen vuoksi, että kaikki tuntevat voimattomuutta. Edustuksellisen demokratian vallitessa ei oikeastaan voi vaikuttaa asioihin kuin äänestämällä. Se ei enää ihmisille riitä. Tämä puhuu sen puolesta, että otettaisiin suora demokratia edustuksellisen demokratian rinnalle.

Suoran demokratian keinoihin Sarvela itse viittaa myöhemmin kolumnissaan puhuessaan sähköisistä vaikutuksen kanavista. Sarvela viittaa jopa neuvoa antaviin kansanäänestyksiin.

Tällä hetkellä edustukselliseen demokratiaan perustuva järjestelmässämme johtajat valitaan kansan suosion perusteella. Kansan suosiota voi muun muassa ostaa paljolla rahalla. Meillä on nyt niin hyvä demokratia kuin rahalla saa, kuten uusi kansan sanonta kuuluu. Tämänhän kokoomuslaiset hyvin tietävät Bob Helsinkeineen ja ties minkälaisine Ellun kanoineen.

Tämä ei tosin tarkoita sitä, että aina, kun joku  panee kampanjaansa paljon rahaa, hän tulee valituksi. Miten kävikään EU-vaaleissa vuonna 2009 kokoomuksen Ukko Metsolalle, josta Yle teki vaalidokumentin? Ei tullut valituksi ja rahaa paloi.

Kokoomus lienee myös kehittänyt pisimmälle Hesarin pääkirjoittajan Juha Akkasen huomaaman pointin: Siinä missä demarit koettavat melko vilpittömästi palautua aidoksi kansan liikkeeksi, kokoomus on avoimesti puolue, johon ei tarvitse kiinnittyä millään muulla tavalla kuin äänestämällä joka neljäs tai kuudes vuosi.

Akkanen sanoo kolumnissaan, että kokoomus puolueena vaivautuu siitä, jos äänestäjät vaivaavat puolueen terävintä kärkeä jollain niin banaalilla asialla kuin politiikan sisältökysymykset. (HS pääkirjoitus pe 24.10.2014 Sdp:llä ja kokoomuksella eri strategiat)

Huippunsa tämä saavutti nykyisen pääministerin Alexander Stubbin kannanotossa USA:n ja EU:n vapaakauppasopimukseen TTIP:hen (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP). Stubb mutisi, kun toimittaja kysyi TTIP:stä, että sitähän ei nyt kannata poliitikoille jäättää. Luojan kiitos, TTIP:hen otti lopulta kantaa joukko suomalaisia tutkijoita. http://ttipjulkilausuma.wordpress.com/

Vasemmistoliittokin koettaa olla kansan liike, mutta siltä ei puutu kuin kansa. Vasemmistoliiton jakkupukuistumisen, urbaanistumisen sekä sen vuoksi, että lähiö tarkoittaa puolueelle Kallion puna-vihreää lattekahvilaa, puolueen kansa on valunut perussuomalaisiin.

Olenkin monta kertaa blogissani sanonut, että Vasemmistoliitto loi itse Suomen protofasistit.

Lisäksi Vasemmistoliittoon kiinnitytään siten, että pitää asettua ehdolle joka vaaleihin ja olla mukana joka ikisessä kissankusettajaisessa, kuten Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin yhtymävaltuuston kahvikerhossa tai muussa aika tyhjänpäiväisessä organisaatiossa, jossa vaikuttamisen mahdollisuudet ovat pyöreä nolla. Näin potentiaaliset mukaan lähtijät poltetaan loppuun alta aikayksikön.

Sisältökysymyksiin kiinnostuksen olen myös havainnut aika hentoiseksi. Vasemmistoliitossa ei myöskään tykätä ihmisistä, jotka kysyvät ja peräävät tietoa tai mikä hirveintä - penkovat tietoa ihan itse ja ajattelevat poloiset, että tämä voisi kiinnostaa jotakuta muutakin. Tämän huomasin sekä Vasemmistoliiton Suoran demokratian että kunta-asiain ryhmässä. Kesällä 2010 puoluekokous velvoitti perustamaan Suoran demokratian ryhmän. Koska pelko oli, että ryhmä puhuu nykyisenkaltaisista demokratiasovelluksista liian suoraan, ryhmä oli puoluehallituksen käsissä latistettu Demokratia-ryhmäksi.

Puolueen sähköpostilla toimivan kuntaryhmän tarkoitus oli propagoida kuntauudistusta massiivikuntaliitoksilla. Ja lähidemokratiasta me viis veisattiin.

Sarvela: Parhaimmillaan demokraattinen päätöksentekojärjestelmä toimii, kun taloudellista jaettavaa on kasvavassa määrin. Heikkoutensa se osoittaa, kun on aika supistaa kansalaisten eli äänestäjien etuja. Eli juuri niiden ihmisten, joiden suosion varassa päättäjä toimii.

Kommentti: Kokoomuslainen on johdonmukainen tässäkin asiassa. He ajavat taustaryhmiensä etuja. Hämmentävää tosin heistä on, kun jossain vaiheessa pienituloiset hoitsut ja siivoojat ottivat mainostoimiston luoman työväenpuoluesloganin tosissaan.

Kokoomuslaisia eivät nimittäin äänestä vain suurpääoman ja suuryritysten porukka, joiden etuja puolue häikäilemättömästi ajaa, vaan myös pikkuruiset pers´aukiset keskiluokkaiset nousukasvirkamiehet tai pienyrittäjät, joiden etuja puolue ei oikeasti aja, mutta joista on mukava kuulua porukoihin ja äänestämällä paremmistoa muuttua ikään kuin vähän muita paremmaksi ihmiseksi.

Puolue voi supistella kaikin voimin äänestäjiensä etuja esimerkiksi keskittämällä palveluita ja myymällä terveyskeskukset Attendoille ja mummot samoin. Kunhan vain veroilla ei kiusata suurituloisia tai pääomillaan toimeentulevia. Missä vaiheessa kokoomus alkaa supistaa taustaryhmiensä etuja - esimerkiksi muuttamalla verotusta oikeudenmukaiseksi?

Meitä palveluvaltaisia kädestä suuhun pienyrittäjiä kiusaa arvonlisävero tasaverona. Harvoilla palveluyrityksillä on niin paljon sisäänostoja, että saisimme alvit vähennettyä. Käsittääkseni esimerkiksi Sirpa Alho-Törrösen (Savon yrittäjien puheenjohtaja viime eduskuntavaalien aikaan, kok.) ääni ei kuulunut ilmeisesti omassa puolueessaankaan, vaikka varmaankin koetti arvonlisävero-tasavero -asiasta puhua eteenpäin.

Lisäksi kokoomuspulut eivät tajua, että yksityistetytkin julkiset palvelut rahoitetaan jatkossa pääosin verovaroin - puhumattakaan siitä, että yksityisillä lääkäriasemilla käynneistä maksetaan kelakorvauksia - ja verovaramme lipuvat tyynesti veroparatiiseihin.

Sarvela: Nyt kansantaloutemme tuntuu olevan tässä tilanteessa: kulut kasvavat väestön ikääntyessä ja bkt:n supistuessa.

Kommentti: Mitähän Sarvela ehdottaa? Minä olen jo ehdottanut mummojen jauhamista virkistyskoirien ruoaksi. Olette varmaan kaikki lukeneet Jonathan Swiftin Vaatimattoman ehdotuksen, joka estäisi Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen tai maalleen. Se oli muuten raatelevaa satiiria, jos ette tienneet.

Maailman rikkaiden varallisuudella ja tuloilla voitaisiin ratkaista globaali köyhyysongelma neljään kertaan. Kyse on nimenomaan oikeudenmukaisesta tulonjaosta. Jos suomalaisten keskitulo on 3 000 euroa kuukaudessa, jonkun tulee saada tosi isoja palkkoja, sillä esimerkiksi minä en ole kuuna kullan valkeana saanut edes keskituloa. Mielestäni myös keskituloiset voisivat maksaa veroja vanhan kunnon progression mukaan. Ei haittaisi yhtään.

Sarvela: Mikäli suunta ei korjaudu, joudutaan ehkä ottamaan käyttöön demokratian korjaussarja. Tässäpä alkeet:

1. Rajatut toimikaudet. Kun päättäjä tietää, että kyseessä on ehdottomasti viimeinen toimikausi, voisi olla mahdollista tehdä järkeviä päätöksiä – joilla ei saa ääniä.

Kommentti: Tästä olen samaa mieltä. Myös eri puolueiden työntekijöiden työsuhteiden tulisi olla määräaikaisia. Ainakin Vasemmistoliitossa alkoi olla jo sellainen ongelma, että aina kun jotain ehdotti, joku SKDL:n aikainen hapattaja puoluetoimistolta torppasi ideat sillä, että tätä on kokeiltu jo 1960-, 70- ja 80-luvulla ennen Vasemmistoliittoa. Ei kannata tämä eikä tämä eikä tämä.

Sarvela: 2. Selkeät tavoiteohjelmat ennen vaaleja. Nyt puolueiden vaalitavoitteet ovat yhtenäistä mössöä, koska on vaarassa, että joutuu hallitusyhteistyöhön ” kaikkien ” kanssa. Äänestäjän oikeusturva on olematon.

Kommentti: Samaa mieltä. Lisäksi olen sitä mieltä, että hallitusohjelmien tulee olla tarkkaan laadittuja. Muuten käy niin kuin 1990-luvulla Vasemmistoliitolle Lipposen hallituksessa. Joko saa nauraa Suvi-Anne Siimeksen siitä, että vassuliministerit olivat mukana puolustamassa köyhiä, vaikuttamassa asioihin? Vassuleita vietiin 1990-luvulla kuin litran mittaa. Nyt Vasemmistoliitto oli kirjauttanut hallitusohjelmaan periaatteita, joista pidettiin kiinni. Jotain oli opittu.

Entä milloin saa alkaa nauraa six packin kuntauudistukselle? Koetin Vasemmistoliiton kuntaryhmässä tiukata kunta-asioiden hallitusneuvottelutyöryhmässä olleilta Martti Korhoselta (vassumussukka Oulusta) ja Aulis Ruuthilta (vassukka), mitä he olivat sopineet ulkopuolella pöytäkirjan ja ulkopuolella hallitusohjelman.

Arvelin, että jotain poijjaat olivat kokoomukselle luvanneet, sillä kuntaliitoksia ajettiin Vasemmistoliitossa kuin käärmettä pyssyyn. Ehkä poijjaat eivät olleet oikeasti sopineet mitään. Halusivat vain olla jotenkin kokoomukselle mieliksi. Ei sen kummempia intrigejä siinä kohtaa.

Sarvela: 3. Puolueita on liikaa. Amerikkalaisessa mallissa kahta valtapuoluetta erottaa lähinnä käsitys valtion osuudesta kansantalouden ohjailussa.

Kommentti: Miksi toveri Sarvela ei samalla aja yksipuoluejärjestelmää? Kummallista kaksoiskoodipuhetta. Nauraa Neuvostoliiton yksipuoluejärjestelmälle ja vihjaa, että Amerikassa olisivat asiat paremmin, jos ei olisi kuin yksi puolue, sillä nekin kaksi, jotka vallasta taistelevat, ovat melkein samaa.

Maanantai-illan Kun muuri murtui -dokkarissa Gorbatšov sanoi, että ei oikeastaan tarvita kuin yksi puolue, jos se on hyvä. Sitä paitsi yksipuoluejärjestelmissä, kuten pienissä suomalaisissa kepukunnissa tai Neuvostoliiton alkuaikoina Stalinin ympärillä, olivat sisällä puoluekentän kaikki kirjot. Uskokaan tai älkää! Vasemmistossa on oikeistonsa ja kokoomuksessa, Luojan Kiitos, Sirpa Pietikäinen.

Otetaan esimerkki edellä parjaamistani kepuyksipuoluekunnista. Sellainen oli entinen Varpaisjärvi. Ihmettelin aina, miksi varpaisjärveläiset kepulaiset olivat jotenkin paljon kivempiä ja rennompia kuin Lapinlahden kepumafia ylimielisine Ossi Martikaisineen.

Sitten välähdyksenomaisesti tajusin. Varpaisjärven kepulaisten ei tarvitse olla huolissaan valtansa menettämisestä. He voivat olla hyväntahtoisia ja jopa ystävällisiä pienpuolueiden edustajille. Lapinlahdellahan oli ollut jo monissa kuntavaaleissa käsillä tilanne, että ilman yksittäisen kristillisvaltuutettujan tai demariluopioiden siirtymää samaan blokkiin keskustan kanssa keskustan yksinkertainen enemmistö olisi murtunut.

Ossi Martikainen (kesk.) oli vain inhimillisen huolissaan siitä, kuinka hänen sukunsa privilegiolle Lapinlahden kuntapolitiikan kiemuroissa käy. Privilegiohan on historian tutkimuksen käsite ja se tarkoittaa jollekin yhteiskuntaluokalle tai yhdyskunnalle myönnettyä lakiin perustuvaa erityisoikeutta. Tosin Martikaisen suvun privilegio ei perustunut lakiin ja Martikaiset legitimoivat asemansa myöntämällä privilegiot lähinnä itselleen.

Asiat ovat kuntaliitoksen myötä paremmin. Varpaisjärveläiset kepulaiset vetivät Ossi Martikaisen pari kertaa kölin alitse, pompauttivat hänet rivivaltuutetuksi - ja poks, mies löysi itsensä teologian parista. Hänestä on selkeästi tulossa parempi ihminen nyt.

Tarkoitan tällä sitä, että vaikka olisi kuinka yksipuoluejärjestelmä, ihmiset vaistomaisesti pyrkivät kohti moniäänisyyttä. Yksipuoluejärjestelmässä aatekirjo löytyy hegemoniapuolueen sisältä, kuten juuri Stalinin alkuajan Neuvostoliitossa ja suomalaisissa kepukunnissa. Lapinlahden kepussa ei muinoin aatekirjoa löytynyt, koska hegemoniapuolueen tuli jatkuvasti olla huolissaan yksinkertaisen enemmistönsä häviämisestä.

Sarvela: Kun julkisten menojen osuus ylittää 50 prosenttia bruttokansantuotteesta, aletaan lähestyä sosialismia. Eikö sitä ole jo testattu riittävästi?

Kommentti: Tästä voisin kirjoittaa pitkästikin. En tee sitä vielä, sillä Pielaveden kirjasto, jossa tätä kirjoitan, menee kohta kiinni. Lisäksi olen ylittänyt yli tunnilla tällä koneella oloajan. Sosialismia itse asiassa ei ole testattu edes entisessä Neuvostoliitossa. Neuvostoliitto oli lähinnä valtiokapitalistinen hökötin ja kultapieni sarvelainen, Stalin kuoli jo vuonna 1953, Stalinin teot tuomittiin vuoden 1956 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kokouksessa ja Gorba aloitti lupaavan kehityksen Neukuissa, kunnes tulivat IMF ja Jeffrey Sachs sekä alkoholisti Jeltsin.

Äh, kohta on niin pimeä, etten näe juoksuttaa Pimua Väisälänmäellä. Julkaisen tämän keskiviikkona ja jatkan tästä eteenpäin Sarvelalle vastaamista joskus tulevaisuudessa. Torstaina olen Kuopiossa Marian palaverissa ja tekemässä yhtä firman kehityskeskustelua. Perjantaina on taas ratsastusterapiapäivä, joten voisin ehkä rynnätä Marian ratsastaessa taas tälle samalle koneelle. Ehkä jopa varaan tämän nyt.

NÄMÄ ASIAT JÄTÄN HAUTUMAAN:

Sarvela: 4. Virkamiesten valtaa voisi lisätä. Vastapainona heidän erottamiskynnystään voisi madaltaa. Virkasuhde voisi olla määräaikainen.

5. Kunta-, eduskunta-, presidentin-, srk- ja Marttapiiriliiton vaalit samaan aikaan. Äänestyspakko. Ainakin äänestysaktiivisuus nousisi.

6. Sähköinen äänestysjärjestely. Nykyään pankkitunnuksilla voi vaivattomasti hävittää esimerkiksi oman omaisuutensa. Miksei kansalaisilta voisi kysellä yhtä sun toista sähköisesti.

Kommentti, jonka kopi-peistasin ylhäältä: Toivon edustuksellisen demokratian saavan rinnalleen suoran demokratian keinoja, joihin Sarvela itse viittaa myöhemmin kolumnissaan puhuessaan sähköisistä vaikutuksen kanavista. Sarvela viittaa jopa neuvoa antaviin kansanäänestyksiin.

Sarvela: 7. Kunnallisen päätöksenteon tiivistäminen. Nyt samaa asiaa valmistellaan ja käsitellään useissa eri elimissä. Lopulta isoimmat asiat päätyvät valtuustojen pöydälle. Ja valtuutetut ovat monesti olleet kaikkein vähiten asian kanssa tekemisissä.

8. Sukupuolikiintiöt pois. Näin fiksumpien naisten määrää ei keinotekoisesti rajoiteta. Tilalle voisi ottaa nuoriso- ja yrittäjäkiintiön.

9. Kaikilta päättäjäehdokkailta pitää ottaa kirjallinen sitoumus, että ehdokas on tajunnut ettei enää ei ole kysymys siitä, kenelle jaetaan ja kuinka paljon. Vaan siitä, keneltä karsitaan ja kuinka paljon.

Kommentti: OtetaanvittuWahlroosilta!

Kolumnin kirjoittaja Antti Sarvela on maanviljelijä ja Iisalmen kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi