Osallisuustalous ja osuuskunnat

ma 10.11.2014

Nyt on ollut sellaista liitoa, että ei edes omista ajatuksista saa kiinni. No, viime viikolla sain tosin kiinni IPU:n Timo Isosaaren, jolta kysyin muun muassa, mitä sanoi meillä Tupaillassa lauantaina 1. marraskuuta Soklista.

Kysyin paljon muutakin ja Matti laski puhelimestani, että puhelu kesti 2 h ja vartin päälle. Keskustelu kulki viljoista, ruokaympyrästä ja lautasmallista Soklin kautta Putiniin, josta Isosaari sanoi, että Putin taitaa olla Venäjän Kekkonen. Ei oikestaan sen kummempaa. Vähän pompöösi ja huvittava poseeratessaan rintalihakset pullollaan (karvaton mies muuten) kalastamassa ja välillä kurmottaa oligarkkeja.

Tässä yhteydessä sanon, että en ole putinisti ja toivon Venäjän muovautuvan oikeaksi kansan demokratiaksi. Länsimaista vapaan markkinatalouden kultaiseen pakkopaitaan perustuvaa näennäis- tai merkitysten tyhjiötalousdemokratiaa en lapsieni isänmaalle toivo.

Sain perjantaina sähköpostiini linkin Heikki Talvitien haastattelusta Ylen Areenalla. Haastattelijana oli Anna-Liisa Haavikko, joka onneksi osasi pitää suurimman osan ajan ohjelmasta oman suunsa kiinni. Se on parasta, mitä Ylen toimittaja saattaa tehdä.

Heikki Talvitie sanoi haastattelussaan, että Gorbatšovin ajasta Jeltsinin ensimmäisen kauden loppuun oli huimaa glaznostin ja sananvapauden aikaa. Jeltsin oli toisella kaudellaan jo niin alkoholin marinoima, ettei hänestä ollut käytännössä mihinkään.

Naomi Kleinin Tuhokapitalismin noususta sivulta 267 lähtien voi lukea luvun Nuoren demokratian rovio ja luvusta, kuinka Venäjä päätyi Pinochetin vaihtoehtoon. G7-maiden kokous (Group of seven, Ranska, USA, Kanada, Britannia, Saksa, Japani ja Italia) vuonna 1991 päätti, että Gorbatšovin oli toteutettava radikaalia talouselämän šokkihoitoa tai muuten tuki loppuisi. Neuvostoliiton oli otettava Puolasta Jeffrey Sachsin ja IMF:n mallia. Venäjän Pinochetiksi ryntäsi Boris Jeltsin ja yksityistäminen sekä Neuvostoliiton hajottaminen saattoi alkaa.

Talvitie kertoi, että yksityistämiseksi keksittiin kupongit sen vuoksi, että kenelläkään ei ollut rahaa käytettävissään. Talvitien mukaan kävi niin, että ensimmäisenä päivänä kaikilla oli yksityistämiskuponkeja, seuraavana päivänä vähän vähemmällä joukolla ja viikon päästä yksityistämiskupongit olivat yksien käsissä.

Se oli sitä markkinataloutta se, tuumasi Talvitie kuivalla huumorillaan. Neuvostoaikaiset tehtaanjohtajat eivät kuitenkaan ryöstäneet kansan omaisuutta, kuten minäkin olen tainnut joskus asian ilmaista; tehtailla ei vain ollut muita ottajia, sillä suurvalta oli kaaoksessa. Ja aika pitkälle neuvostoaikaiset tehtaanjohtajat pitivät porukkaa palkkalistoilla, vaikka tilauksia ei ollut ja lähestulkoon kaikki oma tuotanto oli pysähdyksissä.

Palkkoja ei maksettu, mutta jotenkin tehtaat kuitenkin elättivät omansa. Asiat lopulta järjestyvät Venäjällä, senhän me kaikki tiedämme. Mikään ei onnistu, mutta kaikki järjestyy. Ustroitsa.

Talvitien haastattelun päälle Matin läppäri tarjosi Ylen Areenalta myös Joroisten suursijoittajan Pekka Viljakaisen haastattelun Venäjä-asioista. Viljakainen kertoi Skolkovosta, Moskovasta 20 kilometriä länteen sijaitsevasta piilaaksosta

Asuin Moskovan opiskeluvuoteni alkuajan Moskovan keskustasta lounaaseen johtavan metroreitin varrella. Piti ihan käydä kurkkaamassa Moskovan metrokarttaa netistä. Siellähän se on. Kaluzhkajan metroasema. Muistan unissanikin aina metrokuulutukset. Sledujusaja metrostantsija Novie Tserjomushki. Yhtään suhuäännettä en jaksa tuohon nyt etsiä.

Lieneeköhän Skolkovoon edes metrolinjaa? Jospa it-nörtit liikkuvat Skolkovoon mustilla autoilla ja autonkuljettajan palvelemina.

Sokli, rautatie ja Venäjä

Soklin kaivosvarannoista Timo Isosaari sanoi Muuttaako Suomi öljyn jälkeen maalle -tupaillassamme, että kuten tiedämme, Suomi antoi Soklin esiintymät norjalais-ylikansalliselle Yaralle käytännössä ilmaiseksi. Nyt Sokliin toivotaan Suomen valtion rakentamaa rautatietä.

Jotain tästä lienee Esko-Juhani Tennilän kirjassa Jäämeri kutsuu - Koillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudet, joka ei vielä tupailtanamme ollut virallisesti ilmestynytkään. Olin tehnyt kirjan ennakkotilauksen Inton sivuilla joskus kauan kauan sitten. Tai sitten Tennilä ei ota kantaa hankalaan Sokliin - en tiedä, sillä kirja lähti Antti Sarvelan (kok.) mukana Iisalmeen.

Timo Isosaari huomautti, että Yara ei rakennakaan Sallaan rikastamoa Soklin fosforille, vaan se kuljetettaisiin 50 kilometrin päähän Venäjän puolelle Kovdoriin rikastettavaksi. Siellä tuotantolaitokset ovat valmiina. Mielenkiintoista on, että Soklin fosforissa on sata kertaa enemmän uraania kuin Siilinjärven fosforissa.

Isosaaren vierailun jälkeen luin hänen shköpostilla lähettämänsä slaidit. Kannatan lämpimästi IPU:n vaihtoehtomalli kolmosta lokaalitalouksien verkostoa - paitsi, että papatin Isosaarelle puhelimessa, että kohta verotuksen ja byrokratian minimointi on tyhjää pienyrittäjäpopulismia - suoraan Suomen yrittäjien klausuulista eduskunnalle.

Lokaalitalouksien verkostosssa osuuskunnilla olisi vahva merkitys. Nyt alankin opiskella Hanna Moilasen, Jukka Peltokosken, Jaana Pirkkalaisen ja Tero Toivasen Uusi osuuskunta - tekijöiden liikettä sekä Robin Hahnelin Kilpailusta yhteistyöhön – kohti oikeudenmukaista talousjärjestelmää, kunhan ne tulevat Rosebudista tilattuna.

Olen Jukka Peltokosken commons-listalle lähettämän osuuskunta-artikkelin lukenut, mutta en muista, minne printin olen survonut. Pitää printata artikkeli uudestaan.

Tässä osuuskuntakirjan mainosta Rosebudin sivuilta:

"Osuuskunnat tarjoavat vaihtoehdon, jossa työtä tehdään ihmisten tarpeita eikä sijoittajien voittoja varten. Suomalaiset ruokaosuuskunnat tuottavat lähiruokaa, tietotyöläiset työllistävät itse itsensä, vanhemmat omistavat päiväkotiosuuskuntia, maaseudun asukkaat perustavat laajakaista- ja vesiosuuskuntia, ja hoivaosuuskunnat vastaavat julkisten palvelujen rakennemuutokseen. Kirjassa kerrotaan esimerkkejä myös maailmalta, kuten italialaisista sosiaalisista osuuskunnista ja argentiinalaisista tehtaista, jotka työntekijät ovat ottaneet haltuunsa."

Lokaalitalouksen verkostossa olisi kuulema myös byrokratia minimoitu. Aloin problematisoida heittoa Isosaaren slaideissa ja päädyin nettiin Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun Juha Vartolan artikkeliin Byrokratia modernin hallinnan muotona. Tämä ilta kyllä taitaa kulua opiskeluun - tai ensin on varmaan käytävä läpi Marian kuntoutus- ja muut vammaispaperit, joita on kerääntynyt keittiön pöydälle vino pino - Dostojevskin Idiootti saa odottaa.

Luen ties monenteen kertaan myös Antti Sarvelan (kok.) artikkelin Demokratia 1.1., joka on ilmestynyt Savon Sanomissa joskus taannoin. Ajattelin lähestyä sitä hegeliläisittäin.