Pia Valkonen

Kronologian heikkous

ti 4.11.2014

Tekisipä niin mieleni alkaa purkaa tänne lauantain "Muuttaako Suomi öljyn jälkeen maalle" -tupaillan antia. Mutta en sitä tee, sillä vielä eivät ole edes tupaillan piiloagendat jäsentyneet päässäni verbaaliin muotoon. Sitä paitsi pitäisi laskea ja maksaa palkat, tehdä yksi työtodistus sekä luonnostella ainakin kaksi työsopimusta.

Matti soitti, että ehkä kolmekin.

Mutta huomenna! Huomenna soitan Timo Isosaarelle ja kysyn, mitä hän tarkoitti sillä, että norjalaisomisteinen Yara, jolta Suomen ituniskat, kuten sonkajärveläinen kommunistijohtaja Asko Julkunen ystävällisesti aina sanoo, ostavat kalliilla alunperin suomalaisperäiset lannoitteensa, hakee nyt yhteyksiä Yhdysvaltoihin. Jotain kähmyyjuttuja varmaan jonkun ylikansallisen korporaation kanssa.

Ja miten tähän kaikkeen liittyy EU:n ja USA:n vapaakauppasopimus TTIP? Soklistakin lauantaina oli puhe. Siinä kohtaa keskustelua loikkasin keittiöön ja hain nähtäväksi Esko-Juhani Tennilän uusimman Jäämeri kutsuu - Koillisväylä, Murmansk ja Suomen mahdollisuudet.

Lykkäsin kirjan tupailtamme kokoomusosallistujan Antti Sarvelan käteen. Seuraavaksi lähetän hänelle Serge Latouchen Jäähyväiset kasvulle. Molemmat ovat Inton julkaisemia ja voivat kilpailla toistensa kanssa siitä, kummassa on kammottavampi kansikuva.

Serge Latouche on siinä mielessä mielenkiintoinen ja liittyy lauantaihin, että hänen degrowth-retoriikkaansa tuli nyt sanottua Ylä-Savossakin. Vihdoin. Sanojana oli Juha-Pekka Rusanen, joka toi puheenvuorossaan esille sekä kohtuutalouden sekä osuuskunnat. Kasvollisesta markkinataloudesta Rusanen puhui myös.

Parempi kasvollinen ja lokaali sekatalous kuin täysin kasvoton ja finansialisoitunut, ts. reaalitaloudesta ja resursseista irronnut, globaalikapitalismi. Jos tässä nyt kerta ei vielä viime lauantainakaan päästy hahmottelemaan sosialistisia talousmalleja.

Näenkin itseni joskus tulevaisuudessa vieläkin enemmän pyylevöityneenä istumassa tupaillassa tuolillani ja selvittämässä sylki roiskuen kuin kuopiolainen näyttelijätär Aino Poutiainen Minna Canthina: "Olen täydellinen, innokas socialisti."

Jahas, Hesarin pääkirjoittaja Juha Akkasen äidinkielen opettaja Riitta Uosukainen on tehnyt gradunsa Minna Canthista ja kirjoittaa siinä näin: "Hänen (Minna Canthin) elämänfilosofiansa tapaili selvästi keskitietä ja sovitteluratkaisuja. Canthin varhaisvaiheista voi nähdä, miten 'realismo' ja 'idealismo' sovittautuivat hänen käsityksissään, miten kristinusko ja positivismi löysivät sovitteluratkaisun niin, että kirjailijasta tuli antiklerikaali, mutta sisimmässään harras kristitty, miten hän katsoi sosialismin kristinuskon sovellukseksi ja kannatti sitä, mutta vastusti valtiollista sosialismia, ja miten hän johdonmukaisesti liitti vapauden vaatimuksiin sisäisen kurinalaisuuden vaatimuksen." (Yliopisto-lehti 8/97)

Olen menossa kovaa kyytiä sivuraiteille. Apua, miten täältä tullaan takaisin blogiin? Otsikossani lainasin Antero Okkosta ja hänen toimittajien alkeisoppikirjan lukua Kronologian heikkous (Antero Okkonen Toimittajan työ I s. 183). Joku voisi huudella sieltä katsomosta, että logiikan puutepas, mutta heitän tässä vielä semmoisen, että ennen kuin voin alkaa kirjoittaa lauantaisesta, pitää vielä todeta tähän, että tarkastuslautakunnan ja vammaisneuvoston kokousten lisäksi viime viikolla oli Meijerin toimintakeskus ry:n syyskokous.

Minusta tuli Meijerin vallankumouskeskuksen hallituksen toinen varajäsen. Siellä varajäsenenä on mukava huudella asiattomia yhdessä Timo Niilovitš Puhakan kanssa.

Sitä paitsi. Lupasin Lapinlahden peruspalvelulautakunnan intelligeimmälle jäsenelle jäsennellä hieman analyyttisemmin Lapinlahden päihde- ja mielenterveysstrategian hämäriä kohtia, mikä ei tarkoita sitä, etteikö strategiaan (62 sivua!) olisi mahtunut kirkkkaitakin näköaloja, kuin se, mitä sain saneltua hätäpäissäni tarkastuslautakunnan sihteerille viime keskiviikon kokouksessa.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi