
ti 28.10.2014
Tänään Nurmeksessa on suruliputus. Eilen aamulla puhelimessani oli kaksi tekstaria aiheeseen liittyen. Oli sellainen aavistus, että onnettomuus ei ollut ihan tavallinen: auto ajautui vastaantulevien kaistalle jne.
Tästä olemme koettaneet puhua. Tähän olemme tulleet. Tämä on meidän hyvinvointiyhteiskuntamme. Me elämme täällä syrjäseudulla samaa todellisuutta kuin elokuvassa Winter´s bone.
Nurmeslaisen perheen isä oli hälyttänyt poliisit jo syyskuussa selvittämään tilannetta perheessä. Ilmeisesti äiti on käynyt kierroksilla jo pitkään ja oli koettanut viestittää hätäänsä.
Miksei kukaan näe uupumuksen merkkejä? Lasten huostaanottoluvuista voi päätellä, miten jossain vaiheessa kodinhoitajia alettiin ohjeistaa niin, että he eivät itse asiassa saa tehdä kotihommia, vaan käynneillään heidän pitää väännellä käsiään voimattomina ja rohkaista vanhempia itse tekemään kotityönsä.
Aivan loistavaa, jos äiti on siinä tilassa, että hyppää ehkä seuraavaksi ikkunasta ja isä menee piharakennukseen ampuakseen aivonsa seinälle. Tästä todellisuudesta on kuulkaas eteeriset ja itsekeskeiset Sylvia Plathit runoilijan kaasuitsemurhineen kaukana.
Huostaanottoluvut ja kodinhoitajat lapsiperheissä ovat kääntyneet täysin päinvastaisiksi. Muistan, kuinka jossain vaiheessa, kun jonkinlainen puheyhteys oli isosiskooni, joka on elänyt koko elämänsä täystyöllisyyden vallitessa vailla minkäänlaista huolta toimeentulosta tai yhtään mistään, arveli, olisiko minulla ollut synnytyksen jälkeinen masennus.
En kyennyt muuta kuin hihittämään hysteerisenä. Saattoihan se olla, mutta eipä tuota ehtinyt huomata. Ihme on, että Marian ja Annan vauvavaiheessa ei syntynyt ruumiita. Synnytyksen jälkeinen masennus on keskiluokan keksintöä. Potekoot rauhassa.
Näin kirjoitin Ärräpäihin Rautavaaran Winter´s bonesta:
Lapinlahdella oli vastaava tapaus kesäkuussa. Honkaharjun kohdalla nuori mies ajoi vasten linja-autoa. Matti ajoi onnettomuuspaikan ohi tapahtuman jälkeen ja sanoi, että kyllä se on tahallaan ajanut päin. Itsari, mutta onneksi ei laajennettu itsari. Itsarin tekijä ei kaiketi ollut lapinlahtelainen, sillä juttuja ei kuulunut jälkeenpäin.
http://www.savonsanomat.fi/savo/henkiloauto-ja-linja-auto-kolaroivat-valtatiella/1840316
Minusta on hyvä, että Nurmeksessä suruliputetaan tänään ja on kirkossa palvelus. Jos ei liputettaisi, tulisi sellainen olo, että tapaus halutaan hävetä pois ja vaieta.
Jotenkin tämä on eri asia kuin Diana-suru.
Komppaan Kaakkuria ja myös sisar Leenaa. Mutta ymmärrän isä Straniustakin. Kun pitäisi saada lapsiperheisiin vaikkapa KODINHOITAJIA tekemään hommia ja antamaan äidin nukkua (arvelimme Ullan kanssa, että Rautavaaran tappajaäiti, pienten lasten äiti, on vetänyt orkesteria nukkumatta vuosikausiin - vaikutti nimittäin enemmän tai vähemmän kilahtaneelta - minä eilen Ullalle ihmettelemään, että meidän vammaisperheessä ei vauva-aikana tullut yhtään ruumista, ei olisi ollut ihme, vaikka olisin epähuomiossa tappanut jonkun.). Mutta kun nyt kodinhoitajat AUTTAVAT VANHEMPIA OTTAMAAN ITSE VASTUUTA. JUMALAUTA ja sossutädit käyvät vääntelemässä voimattomina käsiä perheiden ongelmien keskellä, kun pitäisi tarjota OIKEATA JA KONKREETTISTA APUA.
Noista ammattikuskien painajaisista - itsemurhaajista - oli Imagen ABC-huoltoasemajutussa. Jos rekkakuski ajaa yhtään ohi piirturin ja tekee työtä minuutinkin yli tauon ja joku vetää keulaan, on syy rekkakuskissa. Kuulema kuskit joskus näkevät, kuinka itsemurhaaja hymyilee ja nauraa ratissa ennen kuolemaansa. Ne kuvat eivät varmaan poistu koskaan verkkokalvolta.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]