Minne hävisi Matista ja Liisasta Rouva Pyy?

Idiootti

ti 14.10.2014

Tikkisen Hannele oli eilen lounaalla Huuskosen Osan ja Sinikan kanssa. Olivat keskustelleet Dostojevskista. Osa Huuskonen lienee sellainen pitkänhuiskea herrasmies, joka hiimaili Savon Sanomien käytävillä vielä 1990-luvulla. Oli kaiketi jo eläkkeellä kulttuuritoimittajan tehtävästä silloin. Käsittääkseni oikea etunimi on Aarre.

Pitää joskus kysyä, miksi Hannele sanoo tyyppiä Osaksi. Kaitpa me olemme samassa ihmisessä edes. Kyse on nykyisen Hesarin toimittajan Matti Huuskosen isästä. Tai en minä tiedä, onko Matti Huuskonen enää Hesarissa, sillä en ole lehteä sitten viime kevään Nato-hurmosjuttujen jälkeen lukenut enkä tilannut.

Muistan pari vuotta sitten lukeneeni Matti Huuskosen jutun city-kanien metsästämisestä. Olin samaa mieltä siitä, että kaupunkilaiset voisivat syödä kaninsa lähiruokana.

Osa Huuskonen oli sanonut, että Dostojevski on Kirjailija isolla Koolla. Ja että iso-D kääntyi Petroševskin salaliiton paljastuttua nihilismiin. Minä sain tarpeeksi dostojevskiläisestä nihilismistä jo, kun Hannele luki hänelle lähettämääni Rikosta ja rangaistusta.

Se tuntui olevan yhtä itkua, hammastenkiristystä, märinää ja ulinaa sekä myötätunnon kerjäämistä. Oma Rikos ja rangaistus -kokemukseni rajoittuu Kuopion kaupungiteatterissa ihan liian nuorena näkemääni Pentti Pesän ohjaukseen klassikosta. Olin kahden vaiheilla. Joko nukahdan kesken esityksen tai lähden pois.

Toisaalta katsomossa nukkuminen olisi ollut sangen epämiellyttävää, sillä näytelmän Raskolnikov, Siilinjärvellä silloin asunut näyttelijä, joka muistuttaa erehdyttävästi lapinlahtelaista Hannes Miettistä, jotenkin möläkehteli koko ajan, uikutti tai niiskutti. Ei oikein saanut nukuttua.

Sama ahdistus tuli, kun Hannele raportoi Raskolnikovin mielenliikkeistä tekstarilla kirjaa lukiessaan. Hannele oli tapansa mukaan tunnollinen ja luki klassikon loppuun; jos jossain kohti olisi jotain tärkeää, on hänellä tapana perustella uutteria luku-urakoitaan, jotka minusta vaikuttavat lähinnä SM-tasoiselta itseruoskinnalta.

Sanoin Hannelelle, että luen Dostojevskilta korkeintaan ylistetyn Karamazovin veljekset, mutta en muuta. Piste. Nihilismi on jotain sellaista, joka saa minut vaivautuneeksi ja vihamieliseksi.

Nyt joudun pyörtämään päätökseni. Eilen illalla keskustellessamme Hannelen sekä saatuani Ärräpäät-sähköpostilistan omistajan Pentti Straniuksen ärtyneeksi, otin esille Idiootin. Aloin lukea ensimmäistä sivua ja poks, meinasi Maria Jotuni elämäkerta joutua syrjään. Tekstissä oli kummallista imua.

Päättäväisesti suljin Idiootin ja pakkasin lähtemään etanapostissa Hannelelle toisen kappaleeni Dostojevskin varhaisvaiheen ohukaista Netotška Nezvanovaa - nuoren naisen tarinaa. Panin tekstarin, että ihan vain Hannelen mieliksi luen Idiootin ja tarvittaessa myös korkeintaan nuoren naisen tarinan. Kirjoitin, että minusta vaikuttaa näin vain vähän matkaa Karamazovin veljeksiä joskus lukeneena, että Dostojevski on aateluopio.

Aateluopiomaisuus ei paistanut Karamazovin veljesten alusta. Jouduin heittämään paksukaisen kesken, sillä elämässäni oli siinä vaiheessa muutakin kuin kirjallisuus. Taisi olla aika pieniä lapsia ja suht´ tuore aviomies, muistan, sillä meillä oli makuuhuone tässä yläkerran eteisaulassa.

Jouduimme joskus siirtämään makkarin tähän alkuperäisen Lapiomiehen konttorin paikalle, sillä konttorissamme asui viidesläinen ikineitsyt, joka sen jälkeen pesiytyi Lastulle saunatontuksi. Emme saaneet oikein kohteliaasti kerrottua, että meistä vastanaineista on kiusallista, että yläkertaan tulee joka päivä neitsykäinen aamulla kello kahdeksan ja lähtee kuin nakutettu talosta kello kuusitoista.

Minusta ainakin tuntui siltä, että en ole rouva omassa talossani. Tai eihän tämä ollut silloin vielä oma tai edes pankilta torpparoituna, vaan kunnalta vuokralla. Mattia ei yläkerran ikineitsyt sinänsä haitannut, sillä hän oli firmassaan tottunut kaikenlaiseen vuosien varrella.

Fourierlaiset sosialistit

Dostojevski oli mukana Venäjän 1800-luvun utopiasosialistisessa Petroševskin salaliitossa, josta en tiedä enempää kuin nuoren naisen tarinan takakannesta luin. Antakaa, kun arvaan. Olivat murhaamassa jotain tsaaria. Joka tapauksessa olivat kaiketi fourierilaisia utopiasosialisteja.

Antti Nylén esittelee Charles Fourierin pikkuruisessa kirjasessa Utopiasosialistit, jonka lähetin aikoinaan joululahjaksi Iisalmen tohtori Loimulohelle. Helmiä sioille, sanon minä. Tyyppi jatkoi tyynesti eloaan oikeisto-city-vihreänä ja on ensi kevään eduskuntavaaleissa ehdolla. Parasta mainosta tohtori Loimulohelle lienee se, että kerron jättäväni häntä äänestämättä.

Fourier suunnitteli luovaa, taloudellista, sosiaalista ja inhimillistä uudistusohjelmaa. Hänen tekstinsä Työn puoleensavetävyydestä alkaa lupaavasti: "Sivistyneessä yhteiskuntarakenteessa on joka suhteessa monitasoista onnettomuutta siellä, missä pitäisi olla monitasoista viehätystä. Tarkastellaanpa tätä työn näkökulmasta. Raamatussa sanotaan selvästi, että työ on ihmisen rangaistus." (Utopiasosialistit toim. Ville-Juhani Sutinen s. 63)

Fourierilta on peräisin minunkin taajaan viljelemäni käsitys palkkatyöstä palkkaorjuutena. Niin. Yrittäjänä sitä on vapauttanut itsensä säännöllisen toimeentulon kammoittavasta pakkopaidasta. Nytkin tuloa on vuoden loppuun asti tiedossa. Sen jälkeen ei juuri mitään.

Pitää kuitenkin ottaa nyt käyttöön äitin Vieno Tiusasen teologia. Kun pelkäsimme Kärkölän Järvelän Nummenkulmalla pimeää tai ukkosta, kun isä ei ollut kotona, menimme piiloon tallin eteisessä parkkeerattuna olevaan Pikku Fiiatiin ja äiti sanoi, että kyllä Jumala meistä huolen pitää.

Ihan totta. Piti silloin ja pitää aina.

Fourierin seitsemän teesiä työstä ovat hyviä. Näistä varmaankin on Engels saanut aiheen parodiaan, jonka upotti Marxin Pääomaan. Engelsin parodia on lempparilauseeni, jonka ajatus meni suurin piirtein näin: Uudessa kommunistisessa yhteiskunnassa, jossa luokat ovat kumotut, voi jokainen olla aamulla kalastaja, päivällä merimies ja illalla riippukeinun testaaja.

Kalastaja-merimies-riippukeinuasiantuntija on pastori Ilkka Sipiläisen mukaelma Marxista. Sipiläinen Suomen Kuvalehden ilmaiskolumnissa tosin tietää jostain, että ajatus ei ole Engelsin parodia - niin kuin jonkun Marx-kalvosulkeisia meille pitäneen muistan sanoneen - vaan ilmeisesti Marxin vävyn Paul Lafarguen.

Ja Lafarguen ajatus lienee peräisin Fourierilta. Hänen kolmas työn teesinsä kuuluu seuraavasti: "Työrupeamaa vaihdetaan noin kahdeksan kertaa päivässä, sillä peltotyöt tai käsityöt eivät voi tuottaa iloa tekijälleen puoltatoista tai kahta tuntia kauempaa." (Utopiasosialistit toim. Ville-Juhani Sutinen s. 65)

Jahah, ja syyslomalainen haluaa vessaan. Pitää nostaa lapsi pyörätuolista. Jatkan myöhemmin.

Ilkka Sipiläinen ottaa ilmaiskolumnissaan esille myös Lutherin. Luther on sanonut: "Se joka yrittää pelastaa itsensä työn teolla ja kelvata niin Jumalalle, on Saatanan marttyyri." Siinäs kuulitte.

Luopio, mikä luopio

Se, että ärsytin Pentti Straniusta irvuilemalla Dostojevskin olevan aateluopio, juontui siitä, että utopiasosialistisen salaliiton paljastuttua Dostojevski sai kuolemantuomion, mutta se peruttiin ja sitten tyyppi joutui Siperiaan karkotukseen. Sen jälkeen ilmeisesti seurasi tyypin aatehistoriassa nihilismi.

Olin Ärräpäät-sähköpostilistalla sitä mieltä, että luopio, mikä luopio. Vaikka olisi teloittajan ase ohimolla, aatteesta ei tule luopua. Dostojevski näyttää kuitenkin kusseen niin sanotusti housuunsa, kirjoittaneen sisäisesti vihaisia teoksia jonkin aikaa ja upottaneensa murheensa uhkapeliin.

Luikero, perkele!

Karamazovin veljekset, joita alan nyt metsästää uutena Tuomas Anhavan käännöksenä, on Dostojevskin viimeinen teos. Kirjailija kuoli vuosi sen julkaisemisen jälkeen. Ehkä pahin tuska kuolemantuomiosta oli silloin jo ohi.

Pentti Stranius kirjoitti minulle näin:

"Noh, enpä ole surkempaa kirjatviittiä lukenut, onneksi ei kai blogissasi, parahin Pia? Älä alenna itseäsi. Aateluopioksi Dostojevski nousi ainostaan neukuissa..., hänestä toki ensin yritettiin tuoda "sos.realisti". Jos tässä maailmassa on kirjailija, joka näkee asian, persoonansa ja historian useammasta Venäjä-horisontista, se on todella Dostojevski. Luepa uusiksi, PiA, vaikka IDIOOTTI.
Jos kaveri seisoo teloittajien edessä, kai se vaikuttaa... Dostojevskiin vaikuttivat monet muutkin asiat, himo, uhkapeli, naiset ja kaatumatauti, siitäpä kirjailija voi syntyä. Dostojevski syntyi...ja mielestäni mitään ei synny pikkuporvaRIillisessa somessa, suomessa, harjavallassa tai lapinlahdella. Menee liian hyvin. Kirjailija syntyy kurjuudesta, se on selvä."

Vastaan kohta tähän, että kirjailijoita voi syntyä tosiaan kurjuudessa, mutta en nyt menisi sanomaan, että pelkästään.

Sitä paitsi olen kurkkuani myöten täynnä taiteellisten persoonoiden itseaiheutettua kurjuutta päihtein ja päätä sekoittavin ainein. Otetaan vähän viinaa, skumppaa ja sitten on vittumainen olo, tuskaa, juu, yhtä kärsimystä. Totta helvetissä on kärsimystä krapulassa tai jo laskuhumalassa.

Jukka Kemppinenkin tänään viittaa Dostojevskiin blogimerkinnässään Vähäväkiset. Kemppisen mielestä Dostojevski on venäläisempi kuin Tšehov. Dostojevski toimii Putinin nostattaman hengen bikarbonaattina. Ja nyt kun olen selvittänyt, millainen on fourierilainen utopiasosialisti, selvitän, millainen on kirjallisuusbikarbonaatti yhteiskunnallisena ilmiönä.

"Bikarbonaatti on yksi kehon tärkeimmistä puskureista. Bikarbonaatti palauttaa molemmat, happaman ja emäksisen, lähemmäksi kehon normaalia pH:ta." http://www.katiska.info/ravitsemus/kivennaisaineet/bikarbonaatti/

Bikarbonaatin puute voi tulla myös kiivaasta läähätyksestä! Jassoo.

Rouva Pyy

Löysin pari viikkoa sitten, kun kaivoin Lakiharjuntien lenkin jälkeen noin 20 hirvikärpästä päästäni, Iisalmen Yrittäjäintien kirppikseltä Marja-Liisa Vartion Hänen olivat linnut. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, kävin ensin zoomamassa, mitä kirppiksellä on ja seuraavana päivänä tulin pihaan peräkärryn kera. No, ei vainenkaan.

Kaksi reissua se vaati. Ehkä teen kolmannekin, sillä jäi vaivaamaan Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Voisin lähettää sen etanapostilla Tikkisen Hannelelle, sillä ensimmäinen Tartt - toisin kuin Tikli - mahtuu postiluukusta ja Hannele tykkää dekkareista. Ekassa Tarttissa on korkeata sivistystä ja murha.

Vartion lintukirjan hankin kuriositeettina. Enemmän minua kiinnostaa hänen romaaninsa Kaikki naiset näkevät unia. Nimittäin aivan äskettäin heräsin sellaiseen outoon tunteeseen, että Matti ja Liisa -lehdestä puuttuu jotain. Sieltä puuttuu Tunturipöllön, Hukkakauran ja Pienen vaskisen miehen rinnalta Rouva Pyy.

Itse asiassa en muista yhtään Rouva Pyyn kirjoitusta. Ne taitavat kiinnostaa minua yhtä paljon kuin Aila Meriluodon siskon Sirkan kanssa bylsineen runoilija Helvi Juvosen luontolyriikka, mutta kiintoisaa on, että kolumninimimerkeillä on kirjallisuuteen viittaavat nimimerkit.

En tosin olisi itse tajunnut, mistä tulee Pieni vaskinen mies. Se on kuulema kalevalainen ufo. Hukkakaurahan tulee selvästi populaarikirjallisuudesta: kirjailija Enni Mustoselta. Enni Mustonen on sitten sama kuin Kirsi Manninen ja Kirsi Manninen kolumnoi Maaseudun Tulevaisuuden Kantrissa.

Tunturipöllöstä en jaksanut googlatessa avata kuin kolme ensimmäistä sivua. Lienee Pohjolan valkoinen kuolema. Tiedä häntä. Joku kolumnisteista viittasi opiskelleensa Cambridgessa. Kukahan sellainen Matti ja Liisa -lehden tajuntapiiriin kuuluva voisi olla? Petri Järveläinen ehkä? Tämä on muuten muuttunut kovin harmaapartaiseksi vanhan Mersunsa ratissa.

Mutta Rouva Pyy? Missä on Rouva Pyy? Marja-Liisa Vartion Kaikki naiset näkevät unta kirjan rouva Pyy on arkeen pudonnut Sibylla ja Vartio rakentaa sen avulla modernin naisen identiteettiä. Äh, taas pitäisi peistata linkki. Asiasta on väitellyt Helena Ruuska, joka on myös kirjoittanut Marja-Liisa Vartion elämäkerran.

Joka tapauksessa rouva Pyy on kotirouva, joka on tyytymätön elämäänsä. Hän hankkiutuu eroon rakastajastaan ja koettaa löytää keskustelukumppaneita naapurin rouvista, kuvataiteilija-Aunesta ja lapsuudenystävästään Laurasta. Pyy koettaa myös löytää itselleen harrastuksia, sillä pelkkä arkielämä ei hänelle riitä.

Kuka Matin ja Liisan tajuntapiiristä olisi viime aikana antanut kenkää rakastajalleen, koettanut löytää yhteistä puheenpartta naapurinrouvien kanssa ja etsinyt itselleen uusia harrastuksia sekä käynyt Vatikaanissa?

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi