Arvot mekin ansaitsemme

Matinmutkastakin vähäsen

pe 3.10.2014

Tänään Lammin Athos-ortodoksikeskuksen etsiminen Suomen GT-kartalta, lenkki, Jehovan todistus ja Marian vienti Pielavedelle ratsastusterapiaan. Huomenna auton nokka kohti Lammia. Pitkästä aikaa luostaritulkkauskeikka ja pieni ajatus siitä, että pääsisimme jo toisessa polvessa taas jälleenrakentamaan Konevitsan luostaria.

Jo toisessa polvessa. Huom! Huom! Maria joutuu tulemaan Lammin keikalle mukaan, sillä Matti vie Annan joukkueen Leppävirralle lentopallinpelluuseen. Lapsi ei ihan vielä ole siinä kypsyysasteessa, että ottaisi äidin tarjoamat elämänalueet rikkautena. Hah, narisi koko torstai-illan puhelimessa, miksi hänen on pakko lähteä mukaan.

On pakko, kun on pakko.

Kirjailija Jouni Tossavainen on arvostellut Kusarin niin rakastaman Tiina Rosenbergin Arvot mekin ansaitsemme Keskisuomalaisessa. Kun luin kirjan tekijän haastattelun (taas) Kusarista, kiinnostuin kirjasta hetkisen. Sitten intoni sammui. Kirjailija Tossavainen antaa ymmärtää, että Tiina Rosenberg käsittelee persuja yksioikoisesti.

Sain muuten heti Ärräpäissä huomautuksen siitä, että Rosenbergin kirja ei ole Arvon mekin ansaitsemme - vaan Arvot mekin ansaitsemme. Kiitoksia, toveri Tanskin Jussille!

Toden totta fasistinen puolue on muutakin kuin machouhoa, joksi Tossavainen sanoo Rosenbergin persut kutistavan. Machouhoilijoiksi ja äärinationalisteiksi. Lisäksi fasistisessa puolueessa tärkeää on se, että seurataan johtajaa sekä se, että puolue ei itsessään ole demokraattinen.

Vaikka KU-kolumnisti Kaasuputki kuinka pierisi verta Leena Sharman Ne, kohtaamisia perus-Suomessa -kirjan kanssa, uskallan sanoa, että pidin Sharman otteesta. Sharma meni niiden kauheiden persujen joukkoon, kohtasi heitä - tosin aika perusteellisesti, sillä Keltalehtien mukaan seukkaa nyt Jussi Niinistön (pers.) kanssa.

Toki arvostelen Sharman reseptejä helsinkiläisessä mamulähiössään, mutta esimerkiksi kotkalaisen karmaisevasti kiroilevan entisen vassarin ymmärtävä kuunteleminen oli kirjassa hieno veto. Voi kysyä, miksi karmaiseva tatuoija ei ole enää Vasemmistoliitossa?

Me keskiluokan sovinnaisuutta nuoleskelevat vassuliittolaiset olemme itse persumme synnyttäneet. Tämän olen sanonut jo alun sata kertaa.

Vadelmavenepakolainen

Lähetin Tikkisen Hannelelle Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen voittaakseni vielä aikaa Päätalojen lukemiseen. Viime viikonloppuna Nouseva maa ei edistynyt. Olin Matille kiltti apukuski Helsingin-reissulla enkä muurautunut pakun takaosaan lukemaan. Luin tienviittoja reitin varrelta, kun en kirjaa kehdannut.

Jossain Savon ja Keski-Suomen välissä oli esimerkiksi Matinmutka-niminen tie.

Hannele on seurannut Miika Nousiaista Hyvissä ja huonoissa uutisissa, joita minä taas en voi katsoa, koska väkisinnauratusohjelma tulee liian myöhään. Lisäksi täkäläinen kokoomusintellektuelli sanoi kerran, että ohjelma on kiva - se ei loukkaa ketään. Jos porvari sanoo niin, arvelen, että ohjelma on aivan sikahuono.

Eilen Hannele aloitti Vadelmavenepakolaisen. Heti tuli tekstari: "Yrittääkö tämä olla jotenkin hauska? En pääse oikein jyvälle."

Käskin Hannelea heittämään pokkarilla vesilintua. Vadelmavenepakolainen on ylipitkä vitsi, jota voi selata vessaistunnolla. Eipä paljon muuta. Harmi, sillä Nousiaisen Metsäjätissä oli sitä jotain. Ja sitä paitsi! Paavo Arhinmäki, jonka arvelin olevan täysin mitäänlukematon turhake, olikin Metsäjättinsä lukenut.

Matkalla Charleyn kanssa

Eilen kirjoitin myös Ärräpäihin, että sähköpostilistan pilkunviilaustohtori Tapani Kaakkuriniemi kyllä tykkäisi John Steinbeckin Matkalla Charleyn kanssa. Kolmantena päähenkilönä kirjassa on kuorma-auto Rocinante. Rocinantea Steinbeck kuvailee samalla tekniikkaan ihastuneen miehen tyylillä kuin Hannu Raittila newyorkilaisia paloautoja esseekirjassaan Ulkona. 

Mieleeni ovat Ärräpää-keskusteluista jääneet Tapani Kaakkuriniemen Saab-asiantuntemus ja pohjoisponjalainen käytännöllisperäinen kuivaniemeläisyys. Tai sieltä jostain ne Kaakkurinniemet ovat. Pitää korjata tämä, jos meni pieleen. 

Kaakkuriniemen kanssa pidämme varovaisesti Hannu Raittilasta. Kaakkuriniemi on niin kamikaze, että tykkää myös Antti Hyryn Uunista. Minä en sitä vielä oikein ole uskaltanut avata.

Hannu Raittila ei ole niin hauska kuin Steinbeck. Raittila on kuivan insinöörimäinen tekniikkainnossaan, mikä hänelle eduksi luettakoon. Ei Raittila mikään Antti Hyry ole uuninmuurauksissaan. Kukahan se olikaan - taisi olla näyttelijäntyön entinen professori Kati Outinen, joka sanoi kymmenen sivun jälkeen Uunia, että sai jäädä Hyry muuraamaan uunejaan ihan ilman häntä. Pelkään, että saattaisin olla samaa mieltä. Häpeäkseni.

Kulkuri on aina kulkuri

Matkalla Charleyn kanssa muut päähenkilöt ovat kirjailija itse ja tämän isokokoinen villakoira Charley. Koira osaa vinojen etuhampaidensa vuoksi sanoa ainoana koirana maailmassa f-kirjaimen. Fffffft se puhaltelee aamuisin, kun isäntä ei haluaisi avata silmiään ja herätä. Fffffft se sanoo, kun haluaa Rocinantesta pissalle.

Kirja  imaisi heti ensimmäiseltä sivulta mukaansa. Steinbeck tuumaa siinä: "Olen parantumaton: ja vielä toisin: kerran kulkuri, aina kulkuri. Vaivaani ei ilmeisesti voi parantaa. En merkitse tätä muistiin neuvoksi toisille vaan tiedotukseksi itselleni." (John Steinbeck Matkalla Charleyn kanssa s. 9 tai siis s. 1, mutta kun kannessa oli kirjailijan, Charleyn ja Rocinanten reitti pitkin Amerikkaa)

Nyt taitaisin tietää, kuka myös tykkäisi kirjasta. Kulkuriveljeni Jouni!

Ärsyttävää, että Steinbeckin käännöksessä Rocinante on kirjoitettu c-kirjaimella. No, Rusinanten te kaikki teidätte. Se on Tuttiritarin hevonen, kuten äsken Matti keittiöstä huusi - ei tee ruokaa, vaan asentaa uutta astianpesukonetta. Vanha kusi alleen tai siis lattialle.

Matti kyllä hyvin tiesi jo 1970-luvun alussa, mikä on alun perin oli Rosiante. Matti oli silloin Varpaisjärven Korpisilla maitoauton vänkäri ja nimitti auton Sanko Pankoksi. Itse Matti oli Tonkkahotti. Suoraan Miguel de Cervantesin romaanista Don Quijote. Jätkä muuten väittää olevansa analfabeetti. Kiintoisaa ja on alle parikymppisenä korpisen kommunistina ottanut mallia Cervantesilta.

Steinbeck sanoo osuvasti amerikkalaisista kaupungeista jo 1960-luvulla. "Ne ovat kuin jätekehän ympäröimiä myyränkoloja - joka ainoa - romuuntuneiden ja ruostuvien autokasojen piirittämiä ja melkein kuonaan tukehtuneita. Kaikki mitä käytämme on laatikoissa, rasioissa, tölkeissä - niin sanotussa pakkauksessa, jota suuresti rakastamme. Poisheitetyn tavaran vuoret ovat paljon korkeampia kuin käyttämämme tavaran. Tästä, ellei mistään muusta, näkee tuotantomme villin ja hillittömän ylenpalttisuuden, ja sen indeksinä näyttää toimivan tuhlaus."  (John Steinbeck Matkalla Charleyn kanssa s. 32)

Kapitalismi tuhoaa itse itsensä

Eilen soitin myös IPU:n vaalipäällikölle Timo Isosaarelle kertoakseni hänelle, että lauantaina 8. marraskuuta Kuopiossa Raittiustalolla ovat koolla muutosvoimat. Timo Isosaari asemoi itsensä ehkä sinne jonnekin kolmannen tien kohdalle ideologisessa kartassa. Alkiolainen maalaisliittohan sijoitti itsensä sosialismin ja kapitalismin väliin.

Jutta Urpilainen (sdp) mumisi joskus puoluejohtajauransa alussa kolmannesta tiestä, muttei mumina oikein tavoittanut ketään. Lieneekö sitä edes kukaan kuullut. Toimittajat eivät ainakaan, tyhmiä kun ovat. Nyt lähetinkin eräälle täkäläiselle kunnioittamalleni ja viisaasti vaikenevalle seniorivaikuttajalle aatteellisesti innoittavan postikortin, jossa toivoin sosiaalidemokraattien löytävän jälleen itsensä.

Ja hups, Antti Rinne (sdp-virtahepo) tulee Alapitkälle lauantaina 18. lokakuuta. Tulee Alapitkän Pirtille, sillä ne polot demaripulut ovat menneet nimeämään talon uudelleen. Joskus se kaiketi on ollut ihan työväentalo.

Timo Isosaaren pongasin SKP:n Vastavirta-festareiden ruokakeskustelusta, josta näköjään riittää kirjoitettavaa maailman tappiin. Puhelimessa tyyppi pisteli kapitalismista niin tiukkaa tekstiä, että veti vasemmalta monen meikäläisen vussulimussulin (vassit) ohi. Isosaari sanoi, että olemme menneet syvälle uusliberalismin halpaan. Lisäksi hän on vakaasti sitä mieltä, että kapitalismi tuhoaa itse itsensä noin viidessä vuodessa.

Jos se ei sitä tee, se tuhoaa luonnon. Tätä normivihreät eivät ole tajunneet ollenkaan, vaan puuhastelevat joidenkin kierrätyksiensä ja päästökauppojensa kera.

Toissapäivänä Meijerin hallituksen kokouksen jälkeen puhuimme muutaman sanasen lapinlahtelaisen punakaartilaisen Pasi Tervon (skp) kanssa SKP:n ohjelmapaperista. Kommunistijohtaja Tervo tahtoisi ohjelmapaperiin sanasen kommunistisesta yhteiskunnasta. Siinä olisi yhteiskuntaluokat kumottu.

Minä en ole ihan varma, kaatuuko kapitalismi kaatamatta. Pakko se on kuitenkin yrittää ja sitten vielä tuhota luokkajakokin.