Sankaritekoja

ma 13.10.2014

Matti olikin eilen koko päivän Lapinlahden ilmailijoiden lentoteemapäivässä. Hitsasivat lentokonehallin ovipalkkia. Kehtasin soittaa vasta puoli kuuden maissa kiukkuisen puhelun: Kaupat menee kiinni kohta. Luulin, että mies oli Siilinjärvellä hitsaushommissa.

Tottahan siellä Heinäahon pellolla lentokonehallin kimpussa koko päivä sujahti. Illalla luin väliin jääneestä Maaseudun Tulevaisuudesta aviomiehelle keittiön pöydän ääressä Juha Kuisman kirjoittamaa historiakolumnia aiheesta Karoliinien hauta. Niin isäkin teki, kun minä olin pieni.

Isä luki äidille ja minulle Maaseudun Tulevaisuuden jatkokertomusta ääneen.

Matti paistoi lohta. Lupasin siivota keittiön lohenpaiston jälkeen. Mikä todellakin tarkoittaa melkein koko keittiön pesua. Mestarikokit nimittäin eivät vaivaudu esimerkiksi pyyhkimään liettä mestariteostensa jälkeen. Vähän niin kuin sähkömiehet rakennustyömaalla. Jättävät kasapäin johdonpätkiä lattialle. Joku kiva raksasiivooja ne siitä kuitenkin lakaisee.

Karoliinien hauta kiehtoi mieltäni sen vuoksi, että jossain vaiheessa ehdin hieman katsoa aviomieheni kanssa Suomi on ruotsalainen -ohjelmaa. Matti tietää Suomen historiasta, taidehistoriasta ja tietenkin rakennustaiteen historiasta enemmän kuin minä. Myönnettävä on, vaikka kipeää tekee. Niinpä eilen aloin miettiä, että olen jostain televisio-ohjelmasta nähnyt, kuinka karoliinit ryömivät pois Norjan-sotaretkeltä arktisissa oloissa.

Kyseessä on Gustav Cederströmin maalaus Karoliinit kantamassa Kaarle XII:n ruumista (1884). Se on Ruotsin kansallismuseossa. Kunpa joskus minäkin pääsisin edes Suomen kansallismuseoon. SKP:n Vastavirta-festivaalin yhteydessä se olikin melko lähellä. Matti raahasi museoon Marian, joka ihastui Jakkarilan kartanon saliin. Hyvä, että edes niin, vaikkeivät kumpikaan olleet havainneet museon valitsemaa Elokuun 2012 esinettä: Kevään 1918 nälkäleipää.

Suuri Pohjan Sota ja Isoviha

Ruotsin kuningas Kaarle XII:han sai surmansa Fredrikshaldin taistelussa Norjassa. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi siellä piti ylipäätänsä taistella. Varsinkin, kun takaisin tultiin Jäämereltä puhaltavassa myrskyssä ja myös suomalaisia sotilaita kuoli kasapäin seisaalleen jäätyen tunturissa.

Jahah, sota oli Tanskan, Puola-Liettuan ja Venäjän aloittama Suuri Pohjan Sota. Ruotsi siinä sitten aikansa pullisteli ja koko homma päättyi siihen, että joku ampui luodin läpi kuningas Kaarle XII:n ohimon. Wikipedian mukaan ei ole niin sanottua, etteikö luoti olisi tullut omien puolelta, sillä kuulema kummallisen nopeasti seuraava kuningas Fredrik I ja hänen liittolaisensa reagoivat tietoon vallitsevan kuninkaan kuolemasta.

Ennen Fredrikshaldin taistelua Kaarle XII oli käynyt munaamassa itsensä Pultavassa. Ruotsalaiset joukot otettiin vangiksi Moskovaan ja sieltä heidät lähetettiin ympäri Venäjänmaata tekemään puutöitä sekä skandinaavisen näköisiä lapsia venäläisille, jotka kyllä sitä ennen olivat 1300-luvun lopulle kovasti sekoittuneet mongolien kanssa.

Kaarle XII jätti joukkonsa ja ratsasti Transnistriaan, joka on nykyisen Moldovan alueella, mutta kuului silloi Osmannien valtakuntaan. Turkkilaisen nobelistin Orhan Pamukin Muita värejä saa nyt vähän aikaa odottaa, sillä koetan ymmärtää Venäjää ja Ukrainaa yhtä aikaa, kun luen Maria Jotunin elämäkertaa Vain ymmärrys ja hymy.

Voi tauti. Änkäsin itseni viime keväisillä Inton järjestämillä Tiedon jano -päivillä Teemu Keskisarjan Raatteen tie -luennolle. Kävi niin kuin pelkäsin. Olen tähän mennessä kartellut kaikenlaisia sotahistorioita. Ei vain ole voinut vähempää kiinnostaa. Kohta tietenkin löydän itseni lukemasta Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 -teosta.

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Tästä pääsemmekin siihen, mitä tein eilen koko päivän.

Kuuntelin Hannu Taanilaa haastattelemassa Heikki Talvitietä aiheesta Venäjä, Venäjä, Venäjä. Toistamiseen, sillä lauantaina siivotessa Matin pikku läppäri tökkäsi kesken Youtube-lähetyksen.

Heikki Talvitie otti esille, että nyt on Euroopan unionin historiassa taasen käsite Pultavan pojat. Onkohan Mikael Pentikäinen luettavissa nyt Suomen Pultavan poikiin? Jotenkin hepulla on läheiset suhteet Viroon: http://www.hs.fi/paivanlehti/mielipide/Suomi+voi+oppia+Virolta+turvallisuuspolitiikassa/a1396594412473

Pultavan pojat ovat Talvitien mukaan Viron presidentti, Puolan ulkoministeri, Carl Bildt ja baltit noin yleensä. Talvitie sanoi Hollolan Lahlen murteella verkkaisesti, että ne eivät vielä ole tajunneet, että Ruotsi hävisi Pultavan taistelun. Eilen olisin ollut valmis äänestämään Pentikäistä Maaseudun Tulevaisuuden seuraavaksi päätoimittajaksi, mutta en perustellut, miksi.

Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittajana metsänhoitaja Pentikäisestä olisi hyötyä Suomen maaseudulle, mutta samalla vähänpuoleisesti haittaa Suomen ja Venäjän suhteille. Pentikäinen kun on Nato-intoilija, mutta onneksi rehellinen sellainen. Kun Pentikäisen Nato-mielisyys tuli esille Iisalmen Sanomien jutussa ennen EU-vaaleja, Varpaisjärven kirjastossakin päiviteltiin tapausta suureen ääneen. EU-ääniä meni siinä niin, että ropisi.

Laskelmoinnista tyyppiä ei voi syyttää. Se on sanottava.

Hajoaako koko EU?

Heikki Talvitie selvitti haastattelussaan Ukrainan sisällissodan taustoja. Venäjän sekaantuminen asiaan sinetöitiin jo kuutisen vuotta sitten, kun oli kyse Kosovon itsenäistymisestä. Koska Putin luuli vielä, että länsi on Venäjän oikea suunta, hän sitoutui tunnustamaan Kosovon itsenäisyyden, vaikka se ei ollut serbien mieleen.

Putinkin oli siinä luulossa, että EU:lla on yhteinen kanta Kosovon itsenäisyyteen: se ansaitsi tulla tunnustetuksi, koska sitä oli sorrettu, sanoi Talvitie. Kuitenkaan sellaiset EU-maat, kuten Espanja tai Kreikka, eivät tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä, koska kummallakin on hallussaan itsenäisyyttä vaativia alueita.

Tässä kohtaa minulla heräsi raivo. Miksi meille valtamedia ei oikeasti kerro, mitä EU:ssakin on meneillään? Meille luodaan EU:sta kummallinen kuva. Miksi mikään muu kuin Suomen Kuvalehti esimerkiksi ei ole kirjoittanut Viron ja Unkarin välisestä diplomaattisesta kriisistä.

Suomen Kuivalehden artikkeli on nyt maksumuurin takana enkä todellakaan aio tilata lehteä edes kuukaudeksi lukeakseni yhden vaivaisen artikkelin. Pitää käydä tsekkaamassa juttu kirjastossa. Sitä ennen on tyytyminen tähän linkkiin:

http://sentrooppasantra.wordpress.com/2014/07/28/transilvaniasta-kajahtaa/

Sentrooppa-Santra näyttäisi olevan Itävallassa asuva Johanna Laakso. Ottanut bloginimimerkkinsä Sentraali-Santralta.

Viro on sulkenut lähetystönsä Budapestissa ja sen päälle Unkari veti lähettiläänsä Tallinnasta. Kyseessä oli jotain, mitä Unkarin Viktor Orbán oli sanonut. Ikään kuin Orban lähtisi nyt hamuamaan kohti BRICS-maita.

Skotlannin separatistinen äänestys ei ollut ainoa. Minä ja Venäjä-tutkija, novellisti Pentti Stranius olimme Ärräpäät-sähköpostilistalla avoimen vahingoniloisia ko. kysymyksestä, joskin hieman pelottavalta tuntuu, jos EU hajoaa nopeammin kuin Neuvostoliitto ikään.

Sanottakoon tässä yhteydessä vielä toiseen kertaan, että vituttaa. Meille ei todellakaan kerrota kaikkea. Kyllä valtamedian toimittajat ovat tyhmiä, Jeesus sentään.

Kohti moninapaista maailmanjärjestystä

Ja mitäs nämä BRICS-maat ovat, joista tutkija Päivi Uljaskin mainitsi SKP:n Vastavirta-festareilla?  - kun nyt muistaisi mitä, muistiinpanot alakerrassa, en kapua alas, sillä äsken kävin viemässä Marialle vettä ja hain kaksi Terttu ja Keijo Partasen omenaa, joista en ole edes muistanut kiittää.

BRICS-maat ovat Intia, Venäjä, Kiina, Etelä-Afrikka ja vasemmistolainen Brasilia. Wikipedia kertoo BRICS:eistä seuraavaa: "Kaikkien neljän maan taloudet ovat kasvaneet viime vuosina nopeasti ja ne kattavat neljänneksen maailman maapinta-alasta ja yli 40 prosenttia maailman väestöstä."

Venäjä on kääntämässä lännelle selkänsä. Sitä kiinnostavat nyt etupäässä Kiina sekä Intia ja muut BRICS-maat. Meillä Lapinlahdella Venäjä-seuran järjestämässä tilaisuudessa toukokuun 10. päivänä vuonna 2014 ennen EU-vaaleja ainoa, joka mainitsi Kiinan, oli Eilina Gusatinsky.

Hän sanoi lähtevänsä toimittajille järjestettyyn Kiinan-matkalle pian Lapinlahden keikan jälkeen. Sanoin, että tästä Kiina-asiasta meidän tulee järjestää myöhemmin oma semppa. Ehkä järjestämmekin sellaisen, johon tulee Heikki Talvitie ja (uskaltaakohan Eilina Gusatinskyä pyytää taas tänne, kun matka olikin pidempi kuin Helsingistä Lapinjärvelle?) joku muu ja aiheena on Moninapainen maailman järjestys sekä BRICS-maat.

Iisalmen demarien Pekka Ruotsalainen oli sanonut Heikkisen Aarolle, että ensi talvena jätetään kirjallisuus väliin ja järjestetään taas jotain poliittista Kansantaloutta tasan kaikille -porukan kanssa. Kun ovat ne pirun eduskuntavaalitkin tulossa. Eikös tämä Moninapainen maailman järjestys sekä BRICS-maat olisikin nyt hyvä irrottamaan katse vähän laajemmalle kuin siihen, että Suomi hyvä, Venäjä paha, Nato ja EU hyvä ja ukrainalaiset pieniä raukkoja.

Erkki Tuomiojaa (sdp, ulkom.) Vapaus valita toisin -poppoosta ei näillä seuduin olekaan saatu kuulla. Milloin lie edes käynyt Helsingin ulkopuolella? Lukeekohan Pekka Ruotsalainen tätä? Pitää varmaan lähettää linkki sähköpostilla.

Nimittäin Heikki Talvitien mukaan Ukrainan sisällissodan kaikki osapuolet valehtelevat niin, että korvat heiluvat: "Siellä ei kukaan halua olla ketään vastaan. EU ei halua taistella missään, mutta haluaa Ukrainan EU:n jäseneksi. Venäläiset eivät halua taistella ukrainalaisia vastaan; he taistelevat fasisteja vastaan. Ukrainalaiset eivät halua taistella omiaan vastaan; he taistelevat terroristeja vastaan." http://www.youtube.com/watch?v=Ks0OUEop388

Suoraan sanoen. Jos rehellisiä ollaan. Eduskuntavaalit eivät voisi vähempää kiinnostaa. Traagillista, mutta jotenkin on nyt kyse niin isoista asioista, että Punainen tupa ja unelmaperunamaa -tyylinen täteily tympii jo etukäteen.

Transnistrian rutto ja kolera

Se, miksi Venäjä alkoi kääntää selkäänsä lännelle ja EU:lle, liittyy Transnistrian tapaukseen vuonna 2008. Kansan Uutisten Jouko Huru on vieläkin sekavampi kirjoittaja kuin minä, sillä tältä löytyy uusimmassa lehdessä seuraavanlainen helmi journalististen lauseiden joukossa:

"Mutta Talvitien mukaan jo toisella kaudellaan vuonna 2006 hän (Putin) käänsi kelkkansa, kun koki EU-yhteistyössä takaiskuja. (Tähän asti vielä jotenkin pysyin kelkassa, mutta sitten...) Merkittävin niistä oli se, kun Putinin henkilökohtaisesti yhdessä EU:n kanssa junailema Moldovan ja Transnistrian rauhansopimuksen ajoi EU:n takia kiville." (KU pe 10.10.2014 s. 14-15)

Kuka ajoi rauhansopimuksen kiville? Taho nimeltä EU:n takia?

Ei ole ensimmäinen kerta, kun punastelen myötähäpeästä lukiessani Huru-Joukon juttuja. Edellisessä Kusarin printtilehdessä tämä kirjoitti, kuinka Juhani Suomen alaiset olivat hävenneet esimiehensä puolesta tämän arvostellessa Alexander Stubbia. Sekään ei ollut ensimmäinen kerta, kun häpesin lukiessani Jouko Hurun tekstiä. Ehkä noin viidestoista.

Joka tapauksessa Transnistria oli paikka, johon Kaarle XII pakeni ja jonka asukkaat äänestivät vuonna 2006 itsenäisyyden puolesta. En tosin tässä kohtaa ymmärrä wikipediaa. Transnistrian väestä 97 prosenttia kuulema kannatti itsenäisyyttä, mutta äänestyksessä heiltä näyttää kysytyn, valitsevatko ruton ("Kannatatko tasavallan itsenäisyyttä ja liittymistä Venäjän federaatioon?") vai koleran välillä: ("Kannatatko itsenäisyydestä luopumista ja liittymistä Moldovan tasavaltaan?")

Kansainvälinen politiikka on vaikea laji. Onneksi tuli opiskeltua sitä yli oman tarpeen sivuaineena. Ilkka Kanerva on ETYJ:n puheenjohtajana koettanut ainakin vuonna 2008 sovitella Transnistrian kysymystä. Transnistrian itsenäisyyttä kun ei kukaan ole tunnustanut.

Sota 080808

Entäs sitten sota 080808? Tiedättehän sodan, jossa nykyinen pääministerimme Alexander Stupidovitš kävi ulkoministerinä vähän niin kuin heilumassa?

http://www.esaimaa.fi/Mielipide---Sana-on-vapaa/2014/05/13/Georgia-neuvottelu+ei+Stubbin+menestys/2014117356518/68

Kysessä on sota, jossa johtava rauhan- ja konfliktintutkimuksen analyytikkomme Renny Harlin kävi tekaisemassa leffan Viiden päivän sota. Myös Time Out New York on ollut sitä mieltä, että Harlin oli leffaa tehdessään pikemminkin pölkkypää.

Human rights Watch -ihmisoikeusjärjestön tutkija Anna Neistat piti Yhdysvaltain ensi-illan aikaan elokuussa 2011 elokuvaa ”erittäin vaarallisena” ottaen huomioon geopoliittisen tilanteen. Hänestä elokuva liioittelee ja käyttää valikoiden eteläosseettien ja venäläisten rikoksia, mutta unohtaa tyystin georgialaisten tekemät ihmisoikeusloukkaukset. http://fi.wikipedia.org/wiki/Viiden_p%C3%A4iv%C3%A4n_sota

Gruusian ja Etelä-Osseettien sodan jälkeen Venäjä todellakin kääntyi pois lännestä. Maria haluaa herätä ja Tikkisen Hannelelle pitää ladata saldoa, sillä olemme liisanneet häneltä Hilkan pesukoneen. Jatkan Marian aamutointen jälkeen.

No niin. Maria jatkoikin uniaan. On kuumeessa ja Tikkisen Hannelekin on nyt oikeassa bussissa menossa kohti Kunttaria, jossa lounastaa Huuskosen Matin vanhempien kanssa. Huuskosen Osa on vanhoja savonsanomalaisia.

Naton Tiltut

Heikki Talvitie sanoi selkeällä Suomen kielellä sen, että moni on nyt mennyt Naton kanssa tehdyn isäntämaasopimuksen kanssa täysin halpaan. Ei vähiten ulkoministeri Erkki Tuomioja (sdp). Hm. Pitäisiköhän Iisalmen työväentalon Ulkopolitiikkaa tasan kaikille maalaisille -tapahtumasta heittää vihreät ulos?

Vihreitähän ei Kansantaloutta tasan kaikille tai Yhteiskunnallista kirjallisuutta analfabeeteille kiinnostanut oikeasti sen jälkeen, kun kaikki yhdessä petyimme lipevää uusliberaliaa suoltaneeseen Harri Auviseen (uusliber.vihreä). Antti Loimalahtikin (oik.vihr.) tahtoo olla tekemisissä vain sellaisten piirien kanssa, jotka ovat uskottavia tai joista on hänelle jotain hyötyä.

Minäkin luulin tässä välissä, että minusta olisi tohtori Loimulohen bisneksille hyötyä, kun tekstaroi minulle taajaan Minnesavo-hankkeesta. Kissankuset! Kun tohtori Loimulohi oli kääntänyt katseensa Lapinlahdelta Sonkajärven suuntaan Minnesavossa, tekstarit loppuivat aivan yhtä nopeasti kuin äkkiä alkoivatkin.

Tohtori Loimulohihan antoi minulle käytännössä potkut lapsensa kummiudesta, kun klikkasin itseni irti Suomen ortodoksisesta kirkosta. Loimulohi on mitä on. Vilpittömän laskelmoiva ja kaikessa itseriittoinen. Pidän perheeseen kuitenkin jollain lailla yhteyttä, sillä kummius on kuitenkin velvoittava asia ja tohtori Loimulohen vaimo on jees.

Petri Karhu (edistyksellinen vihreä) on kyllä myös ihan jees, jos vain ei mumise ympäripyöreätä diibadaabaa nuorison puolesta Iisalmen Sanomissa. Tai ehkä pari vuotta sitten Iikkarissa olleen Petri Karhu  -haastattelun huonous oli toimittajan huonoutta. En löytänyt sitä enää netistä, sillä Iisalmen Sanomien nettilehti uudistui viime kesänä.

Hannu Taanila sanoi Talvitien Youtube-haastattelussa kirjailija Jari Tervoa, toimittaja Jarmo Mäkelää ja öklöttävää uusliberaalidemari Lasse Lehtistä Naton Tiltuiksi. Naton Tiltut kaivavat verta meidän kaikkien yhteisestä nenästämme.

Nimittäin Naton ja Suomen isäntämaasopimuksen todellinen isäntä on USA. Suomen ja Ruotsin maa- ja ilma-alueet ovat nyt Naton käytössä, mikäli Ukrainan kriisi leviää esimerkiksi Baltiaan. Näin sanoi Heikki Talvitie youtubessa:

"Isäntämaasopimus on Venäjälle ongelma. Ongelma on se, että meille nyt luulotellaan, että vain meidän suostumuksella joukot voivat tulla. Jos alkaa Naton ja Venäjän välinen sota Euroopassa, meiltä ei kysy kukaan mitään. Meillä on lentokentät ja Venäjän intresseissä on tietenkin ensimmäisenä eliminoida Naton käyttämät kentät."

'Unkari pääsi Natoon sen vuoksi, että saksalaiset siirsivät pääkaupunkinsa Bonnista Berliiniin. Puola, Unkari ja Tsekki otettiin pikavauhtia Naton jäseneksi. Ne ovat nyt Berliinin etupiiri - ne suojaavat Berliiniä Venäjää vastaan."

Tästä kysymyksestä oli tarkoitus saada selko Lapinlahdella jo viime toukokuussa Suomi, Nato, Venäjä -keskustelussa, mutta jostain syystä Jyrki Yrttiaho (vas.ry.) ei ollut parhaimmillaan. Hänen alustuksensa Suomen Nato-suhteesta oli paljon briljantimpi kesällä 2013 Oulussa järjestetyillä Kansanvallan päivillä.

Jos heittäisimme vihreät pois tulevasta Iisalmen Moninapainen maailman järjestys sekä BRICS-maat tasan kaikille -jutusta, voisimme ottaa tilalle kepulaiset ja saisimme Heikki Talvitien käymään. Eikös se kepulainen ole?

Tuleeko avioero vai muuten vain kuolen siihen paikkaan?

Nyt syyskuun lopussa SKP:n Vastavirta-festareilla ryntäsin suoraan suomalaisen ruoan keskustelusta suureen saliin kuuntelemaan Jyri Yrttiahoa ja Rauha-Nato -alustuksia, mutta myöhästyin.

Koska vielä kaiken lisäksi ryykkäsin sonkajärveläisen toverin Veikko Heikkisen viereen tsekkaamatta, että yläsavolainen kommunistijohtaja Julkunen on samaisen tuolirivin päässä, ja kävi sitten niin, että kun tajusin vasemmalla puolella istuvan Ranskan kommunistipuolueen Alan Layoutin (vai mikä pirun taitto sen sukunimi nyt olikaan? Hayot siis), jähmetyin täysin.

Vähän aikaa kelluin ilmassa, kun koetin loikata Vanhan ylioppilastalon ison salin takimmaiseen tuolirivistöön näiden jättiläisten väliin. Sen jälkeen menetin joksikin aikaa tajuntani häpeästä ja pelosta. Pelkäsin avioeroa ja häpesin sitä, että luulin näin 50-vuotispäiväni kynnyksellä ja reilusti ylipainoisena kykeneväni loikkaamaan tuolin selkänojan yli kuin nuori työväentaistelija.

Kun tajuntani palasi, kuuloni oli vähäksi aikaa mennyttä. Kun kykenin keskittymään ja poskieni punoitus ei häirinnytenää  kuuloaistia, oli Rauha-Nato -keskustelu jo lopuillaan. Läksimme siitä Veikko Heikkisen kanssa kahville.

Ja jotta koko Venäjä-kysymys ei olisi tarpeeksi monimutkainen muutenkin, lukekaa ihmiset Venäjä-tutkija Pentti Straniuksen blogimerkintä, jonka linkki äsken kilahti Ärräpäät-sähköpostilistalle:

http://blogit.kansanuutiset.fi/oisinajattelija/mihin-menet-venaja/

Miksi kirjoitan Venäjästä ja kansainvälisestä politiikasta sata kilometriä?

Venäjä-tutkija Stranius viittaa kirjoituksessaan Venäjän Sotilaiden äidit -yhdistykseen. Uskokaa tai älkää, kun opiskelin Moskovassa Neuvostoliiton kaatumisen vuonna 1990-1991, onnistuin haastattelemaan Sotilaiden äidit -yhdistyksen Maria Kirbasovaa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_Kirbasova

Haastattelu tuli kesällä 1991 ulos Kodin Kuvalehdessä, jossa olin sitten töissä kolmantena rupeamani, minkä jälkeen halusin vain ja ainoastaan kuopiolaisen Antti Launosen lasten äidiksi.

Elämä kääntyilee jotenkin absurdisti. Antti Launonen sai kolme lasta siinä ajassa ihan toisen naisen kanssa, kun minä vaivoin sain päkistettyä elolle Marian ja Annan, pienet venäläiseni. Maria oli näistä erikoispieni (lähtöpaino 895 grammaa ja pienimmillään 730 grammaa).

Maria ja Anna ovat pääosin venäläisiä, joltain osiltaan tšuvasseja. Jos oikein paska mäihä olisi käynyt, olisimme saaneet aikaiseksi hankkia tytöille kaksoiskansalaisuuden ja nyt pitäisi käydä rekisteröimässä pennut Pietarissa. Minneköhän olisimme heidät nyt sitten rekisteröineet?

Kun tytöt syntyivät, kaksoiskansalaisuus ei käsitykseni mukaan ollut mahdollista. Jos olisi ollut, olisi heillä tosiaan kaksi passia ja meillä kotona rekisteröintiongelma. Tyttöjen biologinen velipuoli on perheineen kirjoilla isävainaansa ja biologisen ukranalaisäitivainaansa asunnossa.

Veljellä on siperilainen vaimo ja täysin suomalaisen Matin näköinen poika Matfeij. Tyttöjen biologinen täti on naimisissa juutalaisen kanssa, joka sai 1990-luvun Pietarin yliopistomaailmassa tuta antisemitismistä. Nyt perhe asuu Saksassa jonkin Meillä on edelleen huono omatunto holocaustista -maahanmuuttopykälän ansiosta.

Tyttöjen serkku on puoliksi juutalainen komea nuori mies, joka mieltää itsensä enemmän saksalaiseksi. Tyttöjen veli sanoikin kesällä Pietarissa käydessämme, että kohta ne saksalaiset tulevat. Veli ei ottanut huomioon sitä, että tätinsä on kyllä Saksan putinisteja. Ja tarkalleen ottaen koko perhe ei ole saksalaistunut.