Pia Valkonen

Eilinen oli pajunköyttä

ke 24.9.2014

Syötin teille eilen pajunköyttä. Sanonta pajunköyden syöttämisestä tulee siitä, että pajusta ei yksinkertaisesti voi köyttä tehdä. Ennen vanhaan köydet väännettiin koivusta. Paju ei ole köyden ainekseksi tarpeeksi sitkeää.

Sanonnan etymologian voi käydä lukemassa joko netistä tai Toivo Vuorelan Kansanperinteen sanakirjasta (WSOY 1979).

Se, että Jatu olisi lähtenyt meiltä rallatellan ja kantaen suorilla käsivarsillaan kahta utopiasosialistista K-marketin kassia - niitä, joiden suunnittelijana on Paola Suhonen, tuotemerkki Ivana B, ei pidä paikkansa. Annoin Jatulle kaksi kassia limpparipulloja S-marketin kestokasseissa.

Nekin ovat mielestäni kauniita käyttöesineitä - siis ne S-ryhmän kestokassit, joissa on iloisen vihreitä lehviä. Sen sijaan äsken S-marketissa oli tarjolla kestokasseja, joissa on kuvattuna makrolla vesimeloni. Ne ovat aivan kamalia. Vesimeloni näyttää lähietäisyydeltä lähinnä irstaalta.

Soitin tänä aamuna Tekstiilinkierrätys ry:hyn ja pyysin sieltä edustusta kansainvälisen vammaisten päivän (3.12.) vammaisten, vaivaisten ja vajaakuntoisten työllistämisfoorumiin Jussinpihaan Lapinlahdelle. Jouduin soittelemaan autosta, sillä Haukkuvalla satoi lunta niin, etten uskaltanut puhua puhelimessa, vaikka olisin puhunut huppu päässä.

Minulta on jo yksi puhelin mykistynyt sen vuoksi, että lenkillä hoidan puhelinasioita. Silloin satoi vettä kaatamalla. Eilinen lumisade oli vielä jotenkin mietoa tämänpäiväiseen myrskyyn verrattuna.

Puhuttiin tosin paljon muustakin, joten ihan varma en ole, muistinko kertoa alkuperäisen asiani. Malttaako tässä enää mitään töitä tänään tehdäkään, kun kaiken lisäksi innostuin taas Konevitsa-asioista. Palkat jo maksaa sutaisin. Mutta nyt pitää tarkistaa, menikö kaikille oikea summa.

Sen jälkeen alan kahlata muuta laskukasaa. Ai niin! Oma palkka on vielä maksamatta - ja Matin myös. Oli taas Matti ostanut jotain tarpeellista kuorma-autoon. Meillä on nyt Mietaa. Vuoden 1991 mallia oleva Mersu. Sillä ei ajella, vaan nostetaan. Mietaa on tarpeeksi pitkä, jotta siinä voi kuljettaa hirsiä ja pitkän junamaisen perän takaosassa on nosturi. Meillä on nähty omasta nosturista unta siitä lähtien, kun Kontio Sisu lähti nostureineen maamoottoriksi Mikan kylälle.

Jos muuten näette jonkun mustavihreän paavinkuljetusauton hinkkaavan S-marketin parkkipaikalla edestakaisin, se olen minä. Inhoan Sitikkaa, sillä siinä takaikkunat ovat tummennetut. Jos tätä autoa ennen olen ollut Suomen surkein peruuttaja, olen sitä nyt potenssiin viisi. Eilen ajattelin, että peruutan auton kahden valkoisen viivan väliin - katsoin visusti, kuten tänäänkin, että ympärillä ei ole autoja, joita kolhia.

Meni siinä eilen ainakin 15 min, mutta lopulta paavinkuljetuskosla oli lokerossaan. Tänään meni jo nopeammin. Ehkä joskus tulevaisuudessa uskallan peruuttaa kahden auton väliin.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi