Oikaisin itseäni, sillä oikeasti luulin,
että Harald Lundqvist on suomalainen

Ärräpäissäkin virittelin keskustelua Päätalosta

ti 16.9.2014

Kävin tänään Iisalmessa Yrittäjäntien kirppiksellä. Piti etsiä Annalle vessaan sellainen systeemi, ettei neidin tarvitse kasata roskiksen päälle Cosmopolitan-lehtiään.

Koska Annan Cosmopolitanit ja kallis kosmetiikka rönötti roskiksen päällä, jouduin tänä aamuna kaapimaan korvapuikot vessanpytystä omin äidin pikku kätösieni avulla. Ajattelin tehdä sen ennen kuin viemärit tukkeutuvat ja Matti suuttuu.

Kirppikseltä löytyi neljällä eurolla viinipulloteline ja sellainen liikuttavat kori. Kun koriin pani K-Sittarista ostamani yhden euron punaisen tabletin, keskusteli kori suloisesti Ikeasta ostamani vessamaton kanssa. Liikuttavaan koriin voi sitten kasata kaikkea, mikä nyt haittaa roskiksen käyttämistä - ja a vot! Korvapuikot löytävät tiensä roskiin eikä äidin tarvitse kaivella niitä veeseen pyttyvedestä.

Ikean vessamatto muuten kesti kaksi pesua ja hajosi toiselta syrjältään.

Siitä huolimatta lapsi haluaa pitää Ikea-mattoaan vessansa lattialla. Nyt te ihmettelette, onko niillä jokaisella oma vessa. Kyllä on, sillä talomme on entinen kehitysvammaisten koulu. Paitsi tietysti Matilla, joka valittaa sitä, että hänellä ei ole muutenkaan talossa "tilaa". Matin vessassa täällä yläkerrassa on kuin onkin naisten hygieniatuotteita, jotka saavat miesparkani hämmennyksiin.

Joka kerta, kun Matti tulee kodinhoitohuoneeseen ja lyö päänsä minun panssaririntaliiveihini, hän huutaa kauhusta: Talossamme on jokin liivijengi.

Suihkuhuoneen hoitotaso oli meillä jonkin aikaa koiratarhan ovena.

En tiedä, missä tehtävässä teräslevy palvelee tällä hetkellä, sillä koiratarhaa meillä ei ole. Tarhakin oli loppujen lopuksi vain muodollisuus, sillä perheen terävimmät nelijalkaiset keksivät aina keinon, jonka avulla karata.

Ikeasta siirryin viime perjantain Tiedonantajan-kolumnissani tyylikkäästi Lundiaan. Koska minulla nyt on Ikeaa makuuhuoneessakin, tunnen pettäneeni Lundian. Mutta sitä en todellakaan tiennyt, että Lundia on nykyään osa Sini-konsernia. Sini tulee sinipiiasta. Sinipiika on Sinituotteen alku ja 1950-luvun hittituote.

Lucifer-grilli oli sen 1970-luvun in ja Kaavin Suuren Pojan keksimä savustuspussi 1990-luvun hottia. Vaan minäpä pöljä menin väittämään Tiekkarissa, että Lundian perustajakin oli suomalainen. Voi peräpykimä.

Ärräpäät-sähköpostilistalla virittelin keskustelua Päätalosta, mutta listan isä Pentti Stranius käänsi sen Haanpäähän.

Minä vastasin seuraavasti:

"Haanpää kirjoitti kuin enkeli, mutta oli vaimoaan ja lastaan laiminlyövä kusipää. Kun vaimo oli sodan aikaan saanut Kalevaan nimimerkillä läpi jonkun Haanpään mielestä naiivin sepustuksen, kirjoitti Haanpää rintamalta, että njaah, hän arvasi, kuka nimimerkin takana oli, juu, mutta että ei vaimosta kirjoittajaksi ole.

Mistä vitusta Haanpää sen saattoi tietää? Onhan jokainen joskus kirjoittamisessakin ensikertalainen. Haanpää varmasti vain pelkäsi, että vaimo astuu hänen varpailleensa. Vaimopolon luulona oli tasavertainen kahden taiteilijan liitto. Haanpää lienee ollut samanlainen mulkunderi kuin Tyko Sallinen, joka maalasi vaimostaan töpselinokkaisen porsaan, vaikka vaimo oli myös taiteilija.

Haanpään vaimon lahjakkuudesta emme voi tietää mitään, sillä sen jälkeen rouva ei vissiin paljoa kirjoitellut. Lannisti vaimonsa."